Uskottomuudesta

[äiti -75]

Onks täällä ketään kenen ukko ois pettäny? Omani tunnusti ite tekosensa ja mie vaan sulatan kaiken...tosin tää tunnustus tapahtu hänen itsariyrityksensä jälkeen...Olin sillon niin onnellinen ettei hän tehnykkään itelleen mitään peruuttamatonta ja olin vaistonnu tän pettämisen niin se ei ees tuntunu sillon miltään.

Nyt oon ruvennu miettimään asiaa tosi paljon...ihan senkin takia että tunnen itekkin tän naisen ja he näkevät mieheni kanssa saman harratuksensa parissa toisiaan...En pysty luottamaan mieheeni vaikka kuin haluisinkin uskoa sdiihen ettei mitään enää tapahu...En halua enää ikinä liikkua mieheni mukana näissä harrastuspiireissä,kun en tiiä miten reagoin jos joudun näkemään sen naisen...?!? Sit tiiän kuitenkin että muut ihmiset heti kyselee ja supiseevat seläntakana:"mikähän niilläkin on kun ei vaimoa ei oo näkyny..."

En tiiä mitä teen,auttakaa...Rakastamme mieheni kanssa kaikesta huolimatta toisiamme ja haluamme jatkaa yhessä elämää. Miten saaha luottamisentaito takasin?!? Välillä ahistaa oikeesti,on niin surullinen olo kun haluis luottaa mut kun ei pysty :'(

 

[niksu1982]

kyllä se luottamus joskus palautuu.itsellä tosin meni 2,5v.nyt asiat hyvin.mies katui kyllä todella.en voi sanoa kun että aika parantaa haavat :hug:

 

[äiti -75]

Sama se on meilläkin, mies katuu tekojaan...toisaalta nyt olen onnellinen siitä että mieheni tajusi tämän syrjähypyn jälkeen, että hänellä on vaimo ja lapset jotka rakastavat häntä. Hän ikäänkuin rakastui minuun uudelleen. Kumpikin haluaa että saatas elää loppuelämämme yhessä... :heart: Jospa tämä vielä tästä ajan kanssa lähtee käyntiin ja luottamus vahvistuu.