Toggle sidebar

uskottomuudesta selviytyminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kriisissä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kriisissä

Vieras
mies jäi kiinni uskottomuudesta.melkein 10 vuotta yhdessäoloa, lapsi. mies katuu, on aloittanut terapian, minä myös. paljon noussut asioita pintaan, miksi petti(sama nainen, mutta useita kertoja..), miksi ei osaa puhua,lapsuusasioita, miksi emme kohdanneet arjessamme, avoimuuden puutetta yms. pää on aivan pyörällä.
mies vaikuttaa vilpittömältä, tuntuu, että jotkut palaset olisivat löytäneet paikkansa tämän kamalan tapahtuman ohessa.puhumme asioista, kissa on pöydällä.
on tyhmä olo, samalla olen toiveikas. olenko sinisilmäinen jos annan toisen mahdollisuuden? pettääkö jälleen?eihän sitä voi tietää, tiedän sen, mutta en tiedä miten olla.voiko uskottomuudesta selvitä parempaan suhteeseen, jossa ollaan uskollisia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kriisissä:
mies jäi kiinni uskottomuudesta.melkein 10 vuotta yhdessäoloa, lapsi. mies katuu, on aloittanut terapian, minä myös. paljon noussut asioita pintaan, miksi petti(sama nainen, mutta useita kertoja..), miksi ei osaa puhua,lapsuusasioita, miksi emme kohdanneet arjessamme, avoimuuden puutetta yms. pää on aivan pyörällä.
mies vaikuttaa vilpittömältä, tuntuu, että jotkut palaset olisivat löytäneet paikkansa tämän kamalan tapahtuman ohessa.puhumme asioista, kissa on pöydällä.
on tyhmä olo, samalla olen toiveikas. olenko sinisilmäinen jos annan toisen mahdollisuuden? pettääkö jälleen?eihän sitä voi tietää, tiedän sen, mutta en tiedä miten olla.voiko uskottomuudesta selvitä parempaan suhteeseen, jossa ollaan uskollisia?
Click to expand...

Oma kokemus: Mies jäi kiinni. Alettiin selvittää syitä "miksi"
Mutta kun ennen kiinnijäämistä mies selitti sitä, kiinnijäätyään tätä, niin jotenkin jäi tunne että kaikki pyhät katumuspuheet johtuvat vain kiinnijäämisestä. En tiedä vieläkään , kyllä itku kuulosti kieltämättä aidolta.

Yhteisen elämän takia halusin uskoa, joten niin uskoin. Uskominen on oikeasti aika helppoa, kun irrottaa silmänsä vähäksi aikaa todellisuudesta, touhuaa jotain muuta ja alkaa nähdä asiat "miehen kannalta" ja ruuvaa faktat päässään parhain päin. Ennen kaikkea ettei tarvitsisi nähdä sitä vaivaa että eroaa, muuttaa, hakee lapsille uudet hoitopaikat ja mitä ikinä nyt tuleekin erotessa eteen.

Mutta pitkä tie se on vaikka unohtaisikin, asia tulee mieleen joka kerta kun mies on "työmatkalla" "baarissa" "puhelimessa" "vessassa" "parvekkeella"
or what ever

Olen nyt tarkkaillut tilannetta, ja HETI välittömästi kun taas saatiin asiat kuntoon, mies alkoi "oireilemaan" jotain työongelmia, ja niin taas löysin hänen treffi-ilmoituksensa ja chattailynsä naisten kanssa.

Pettäminen on siitä kiero juttu, että se ei oikeasti johdu mistään. Se ei ainakaan johdu suhteen ongelmista, koska mitä enemmän mies pettää sitä parempi ja kiltimpi hän on kotioiloissa, sängyssä menee mainiosti. jne.
Meillä ei ainakaan ollut mitään sellaisia ongelmia, mitä itse en olisi kyennyt kohtaamaan ilman pettämistä, siksi on niiinvaikea uskoa että joillakin tavallinen arki "aiheuttaa" pettämisen.

Kun kissa on pöydällä, niin katso että se on kanssa pöydällä. Yleensä mies ensimmäiset pari viikkoa jaksaa jauhaa pettämisestä, ja osallistuu "yheiseen keskusteluun" mutta yhtäkkiä ennen pitkää kääntääkin kelkkansa ja asiasta ei saa mainita. Hän on tyytyväinen, kun saa vain paikkansa takaisin perheessä, mutta ei hänellä kiinnosta silti pätkääkään mitä kaikkea pettäminen on aiheuttanut, ja onko suhde nyt vakaalla pohjalla. Mun mieheni mielestä suhteemme on vakaalla pohjalla jos "ei jauheta" pettämsiestä, hän saaa mennä ja tulla, ja minä hymyilen hänelle 5 kertaa päivässä. Ei hän välitä mistään sen syvällisemmästä.

Pettäjä on mukavuudenhaluinen paska, ja sillä ei todennäköisesti ole mitään niistä ongelmista mitä väittää pettämisen syyksi. Ainoastaan vinksahtanut moraalikäsitys, ja se että hän jollain tekosyyllä on katsonut oikeudekseen tehdä mitä huvittaa. Se että suhteessa on "puhumattomuuttta" tai jotain "asioita" käsiteltävänä, ei oikeuta pettämään. Se velvoittaa käsittelemään ne asiat tai eroamaan.

Jos aikamies on niin lapsi, niin ei se siitä parane. Ei parantunut meillä ainakaan. On vain varovaisempi. j aoli kiltisti noin vuoden ajan, ennen kuin se taas alkoi,.
 
Jokainen joka on joskus ollut puolison kanssa, jota ei enää rakasta, tietää että pettää tekee mieli silloin.
JOkainen joka on ollut joskus itse pettäjänä, tietää tämän.
Ajattele: Mitä jos sinä haluaisit jotain hunksia ja menisit hänen kanssaan.
Mitä sanoisit miehelle kun hän siitä kuulee?
Varmaan sanoisit että "kuule kun vaan teki mieli vähän pitempää sauvaa"
Ehei. Mies tiukkaisi asiaa, valvoisitte öitä, sinä itkisit 2 viikkoa sängyn alla ja rukoilisit miehen lahkeessa roikkuen että mies antaa anteeksi, menisit terapiaan.
Syy on että perheenmenettäminen on niin paha juttu, että sen pitemmän sauvan takia sitä ei kannata menettää. Mutta kun sauvaa on saatu, jaksaa taas vollottaa ja nähdä vaivaa suhteen eteen. kun suhde vakiintuu taas, voi hakea lisää hunkseja, varoo vain ettei jää kiinni.
 
Pettäjäkin voi kasvaa ihmisenä, mutta ei siitä nyt.

On oikein ja järkevääkin antaa kumppanille toinen tilaisuus. Oppia virheistään. Se osoittaa omaa kypsyyttä. Kerrasta poikki -tyypit eivät ole itse sen kypsempiä ihmisinä, joskin erilaisia.

Varsinainen ongelma anteeksiantamisessa tuleekin eteen siinä pystyykö vilpittömästi antamaan anteeksi. Koska sen jälkeen asiaa EI KAIVETA esiin muiden erimielisyyskeskustelujen aikana. Ei koskaan. Koska teko jää koskemaan kumpaankin, ja tarkoitus on rakentaa HYVÄ parisuhde, vahvempi.

Epäluottamus voi kestää jonkin aikaa. Tarkoitus onkin, että ajan mittaan, kun kumppani osoittaa olevansa sittenkin luotettava, luottamus palaa takaisin. Suhteesta ihan oikeasti VOI saada vielä hyvän, edellyttäen että kumpikin onnistuu osaltaan.

Yllättävän helposti luottamus kuitenkin jää kaivelemaan... tai lähinnä luottamuksen puute. Epäilyt aina kun tapahtuu jotain vastaavia asioita voi nostaa muistot mieleen. Siksi petetylle on äärimmäisen tärkeää kasata itsensä ja itseluottamuksensa voidakseen luottaa kumppaniinsa.
Tärkeää on myös tunnistaa voiko kumppani enää vilpittömästi olla rehellinen ja luotettava. Epätäydellisyys ei tee hänestä paskaa kusipäätä. Täydellinen ei ole kukaan. Ihmisestä voi pitää vaikka hänen puutteensa tunnustaisi. Toinen asia sitten on, pitääkö elää sellaisen ihmisen kanssa josta pitää, mutta jonka puutteita ei kestä.

Kyse on myös vastavuoroisuudesta: kuinka vahva kumppani osaa/jaksaa olla jatkaakseen suhdetta petetyn kanssa. Rehellisyys omienkin puutteiden tunnistamisessa on tärkeää. Vahva tahto ja aikomus kehittyä paremmaksi ihmiseksi voi luoda harhakuvan siitä, että pystyy siihen, vaikka ajan mittaan ei sitten pystyisikään. Mutta olisi reilua antaa mahdollisuus yrittää. Ottaa vaikka aikalisä siihen, että kumpikin tutustuu itseensä uusiksi, ja jos sitten kumpikin uskoo suhteen jatkumiseen, yritetään jatkaa. Mutta kumpikin on velvollinen sanomaan jos epäröi.

Ero mahdottoman edessä ei ole häpeä. Se voi sattua, ja varmasti sattuukin, mutta on tärkeää ymmärtää sen olevan kummankin paras. Siitä voi kumpikin ottaa opiksi. EI katkeroitumalla tyyliin "kaikki miehet on paskoja", vaan tunnistamaan vilpitöntä rakkautta. Tunnistamaan myös itsessä asioita, jotka ehkä eivät tue hyvää yhteiselämää. Niin moni kuitenkin pitää itseään "hyvänä" puolisona näkemättä että tekee asioita jotka työntävät puolisoa pois. Avoimuus ja rehellisyys olisi hyvä ottaa opiksi. Tuskin kukaan voi hyvällä omalla tunnolla sanoa "minä olin avoin, hän ei". Koska parisuhde on vuorovaikutusta, ja aina jää asioita sanomatta joita toisen mielestä olisi pitänyt sanoa, vaikka itse kuvittelee olevansa täydellinen.

Niin, te itse tiedätte mitä suhteestanne voi tulla, vai voiko. Puhukaa ja selvittäkää kaikki asiat perinpohjin. Se on edellytys hyvälle erollekin jos siihen päädytte.
 
Miehelle kannattaa antaa toinen tilaisuus, nainen pettää sunnitelmallisemmin ja tilanne on huomattavasti vakavampi, paitsi nuoret naiset , jotka tasa-arvoistuvat tässäkin asiassa miesten kanssa.
 
kiitos vastauksista.tiedän, että tie on pitkä ja tuskallinen. en vain tiedä uskallanko lähteä sille tielle. kamalinta olisi kävellä suoraan kuoppaan ja vielä tietäen, että itse on sille tielle halunnut lähteä.
mistä tietää, onko mies vilpitön, ovatko silmät nyt todella auenneet mikä paskiainen on ollut.paljon kysymyksiä.
asuimme muutaman kuukauden erillään, miettien asioita. hän ei todistellut kertaakaan etten ikinä tee niin, en petä enää koskaan, lupaan muuttua tms.hän kertoi ahdistuksestaan, kokee itsensä kusipääksi, kun on tajunnut oman itsekkyytensä ja saamattomuutensa arjessamme. on löytänyt itsestään asioita, joita ei ole halunnut nähdä ja tiedostaa. vuosien takaisia ahdistuksia nousee pintaan, käy niitä nyt läpi myös.ihankuin olisin eri ihmisen kanssa nyt tekemisissä.ennen ei ole koskaan kohdannut pettymyksiään ja pahaa oloaan, epävarmuuttaan.kieltänyt aina kaiken, siirtänyt sivuun olettaen ettei sitä tarvitse käsitellä. nyt pato auennut, puhuu ja puhuu.jotkut asiat löytäneet näin paikkansa, luoläheisyyttä välillemme, jotakin mitä ei ole tällä saralla koskaan ollutkaan, avoimuutta.
tämä kaikki hämmentää, luo toivoa, mutta petos oli kauhea ja tuntuu välillä tosi tuskaiselta.
 
Niin, tilanne on voinut avata miehen padot. Mutta kannattaa miestä kuunnellessa ja ymmärtäessä muistaa huolehtia, että tulet itsekin jossain vaiheessa kuunnelluksi.
Petetyksi tuleminen voi olla sinulle myöhemmin trauma. Mies käsittelee omia "traumojaan " nyt niin innoissaan, voi sitten myöhemmin tulla käsittelyyn sinunkin traumasi.
Mikä herätti epäilyksesi, että mies ei olisi vielä ihan järjissään? Vakuuttavalta kuulosti hänen avautumisensa sun kertomana, mutta joku sinut pistää miettimään.
 
mikä herätti epäilyksesi, että mies ei olisi vielä ihan järjissään? pelko. tuntematon tulevaisuus.sinisilmäsyys asioissa?mitä jos -ajatukset.
kerran pettää aina pettää?
 
olen tullut itsekin kuulluksi, ihmettelen tätäkin.ainakin tähän asti pommin räjähtämisen jälkeen mies on kiinnostunut "henkisestä tilastani" jos minua ennen joku asia ahdistanut, eiole osannut olla tukenani, kuunnella, ymmärtää. tämänkin olen tajunnut vasta nyt. minun ahdistukseni saanut miehen ahdistuneeksi, tätätunnetta ei ole osannut käsitellä,on paennut.ei nyt. en ymmärrä.onko tämävain hetken huumaa vai todellinen hyvän onnen siemen..
 
Olisin (ehkä) pystynyt antamaan anteeksi ex-vaimolle hänen pettämisensä, jos hän olisi asiaa aidosti katunut ja edes yrittänyt pyytää anteeksi. Kumpaakaan ei tapahtunut.
Exä oli siinä harhaluulossa, että hänen salarakkaansa kelpuuttaa hänet kumppanikseen jatkossa.

Niinpä ei sitten käynytkään. Kyllä hän olisi ollut häntä koipien välissä palaamassa takaisin, mutta en halunnut olla hätävara ja vasta kakkosvaihtoehto.
 
pettämisestä kiinni ja ensimmäiseksi halusi tietää, kuka hänet käräytti, mutta humalapäissään kehuskeli itse. Kaikkein vihaisin hän oli kiinnijäämisestään, ei niinkään pettämisestään.
 
Jäin kiinni suhteesta toiseen naiseen kun oma vaimoni oli raskaana. Olin pettänyt häntä jo monia, monia kertoja aiemminkin eri naisten kanssa. Vaimo vain epäili - nyt jäin kiinni.

Tuli paniikki, että jos en osaa sovittaa sanojani oikein, menetän perheeni. Lupaisin, vannoin, itkin, kaduin... Ja vaimo antoi anteeksi. Muutaman kuukauden jälkeen olin siis taas turvallisin mielin niiden toisten naisten sylissä.

Lopulta vaimoni jätti minut. Vaikka en enää koskaan jäänyt pettämisestä kiinni uskon, että pettämiseni oli yksi iso syy avioliittomme kariutumiseen. Vaikka toki siinä oli paljon muitakin syitä.

Vasta tämä johti heräämiseeni. Minä OIKEASTI menetin sen perheen. Olisin antanut mitä vain, että olisin saanut kaiken ennalleen. En edes halua ajatella niitä fiiliksiä joita itselläni oli. Ne itsesyytökset olivat valtavat - enkä niistä pääse koskaan.

Vuosia tämän jälkeen tapasin nykyisen vaimoni. En petä häntä. Tiedän mihin pettäminen johtaa. Ei ne minun himot ja halut ole mihinkään kadonneet. Edelleen vanhat fiilikset palaavat. Mutta nyt tiedän mitä saan - ja mitä voin menettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pettäjämies:
Jäin kiinni suhteesta toiseen naiseen kun oma vaimoni oli raskaana. Olin pettänyt häntä jo monia, monia kertoja aiemminkin eri naisten kanssa. Vaimo vain epäili - nyt jäin kiinni.

Tuli paniikki, että jos en osaa sovittaa sanojani oikein, menetän perheeni. Lupaisin, vannoin, itkin, kaduin... Ja vaimo antoi anteeksi. Muutaman kuukauden jälkeen olin siis taas turvallisin mielin niiden toisten naisten sylissä.

Lopulta vaimoni jätti minut. Vaikka en enää koskaan jäänyt pettämisestä kiinni uskon, että pettämiseni oli yksi iso syy avioliittomme kariutumiseen. Vaikka toki siinä oli paljon muitakin syitä.

Vasta tämä johti heräämiseeni. Minä OIKEASTI menetin sen perheen. Olisin antanut mitä vain, että olisin saanut kaiken ennalleen. En edes halua ajatella niitä fiiliksiä joita itselläni oli. Ne itsesyytökset olivat valtavat - enkä niistä pääse koskaan.

Vuosia tämän jälkeen tapasin nykyisen vaimoni. En petä häntä. Tiedän mihin pettäminen johtaa. Ei ne minun himot ja halut ole mihinkään kadonneet. Edelleen vanhat fiilikset palaavat. Mutta nyt tiedän mitä saan - ja mitä voin menettää.
Click to expand...

niin makaa, kuin petaa

 
Alkuperäinen kirjoittaja Pettäjämies:
Tuli paniikki, että jos en osaa sovittaa sanojani oikein, menetän perheeni. Lupaisin, vannoin, itkin, kaduin... Ja vaimo antoi anteeksi. Muutaman kuukauden jälkeen olin siis taas turvallisin mielin niiden toisten naisten sylissä.

.
Click to expand...

Onko tämä totta? Jos on niin vahvistat kyllä kaikki käsitykset.
Kuten sanottu, pettäminen ei johdu mistään, eikä se lopu enää saman suhteen aikana jossa se on alkanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pettäjämies:
Muutaman kuukauden jälkeen olin siis taas turvallisin mielin niiden toisten naisten sylissä.
Click to expand...

Kertoisitko, mistä sinä niitä toisia naisia sait? Oletko sellainen extrovertti mies joka käy tansseissa ja ravintoloissa, vai netistäkö löysit?
Olen aina ihmetellyt, että miten ne naiset aina löytävätkin niin sanokoin joukoin sellaisen miehen luo, joka pettää.Tai miten se pettämiskumppani tosiaankin löytyy niin yllättävän helposti? Mitä teit että sait ne kaikki naiset?
Moni sinkkumies tai yksinäinen poikamies varmasti ilahtuisi tästä tiedosta:)
 
Olen ehtinyt olemaan sinkkuna pariin otteeseen ja on jännä huomata, että baareissa ne sosiaalisimmat, iloisimmat ja reippaasti naisten luokse juttusille tulevat ovat järjestään varattuja miehiä. Varatut miehet ovat ehtineet pitkässä parisuhteessa oppimaan keskustelutaitoa, he tietävät, että naiset ovat kiinnostuneita sosiaalisista asioista (kärjistäen sinkkumiehet saattavat olla kiinnostuneita vain autoista, lätkästä, ATK:sta ja toimintaelokuvista eivätkä osaa edes TEESKENNELLÄ, että naisen huomion herättääkseen pitää opetella puhumaan yleispätevämmistä asioista). Miehet ovat yleensä myös oppineet, että kehumalla ja hellyydellä monen sellaisenkin reidet saa levälleen, jotka eivät varsinaisesti ole siksi illaksi baaripanoa edes etsineet.

Samaan aikaan baarissa on "seinäruusuina" reppanamiehiä, sinkkuja, jotka jurosti mököttävät ja ujosti vilkuilevat naisia. He hakevat lisää viinaa ja vasta parin promillen humalassa uskaltavat naisen juttusille, kun heillä järki seisoo ja kieli ei käänny suussa. Sitten miehet surkuttelevat kovaa kohtaloaan, kun ei taaskaan kukaan nainen lähtenyt jatkoille.
 
nyt olemme siis yhdessä saman katon alla epävarmoina,pelokkaina. Paljastumisen jälkeen muutin lapsen kanssa pois, en nähnyt muuta vaihtoehtoa. en syönyt, juonut kunnolla, olin shokissa. jäi kuitenkin fiilis, että mies voi huonommin kotona, vaikeaa sitä oli hänen myöntää, sai pahoja ahdistuskohtauksia, ei nukkunut, töissä pystyi jotenkuten olemaan. sanoi häpeän, itsesyytösten, itseinhon olevan valtavan kun on tehnyt näin ja menettänyt perheensä, sen kaikkein tärkeimmän. ajatukset riipaisivat aina päässä, ei saanut niitä enää vanhaan tapaansa siirrettyä sivuun, ne vain olivat. Minä annoin kuulua, miltä minusta tuntui, pahensi tietysti miehen tilannetta. en haukkunut, nimitellyt, sanoin miltä minusta tuntuu. helpotti minua, miestäni ei.

2 kuukautta olimme erillämme,riittääkö se? 2 kuukauden ajan mies eleli yksin ahdistuneena, tietenkään ahdistus ei ole kokonaan vieläkään ohi, perheen menettämisen ahdistus nyt siis helpottanut. olen hänelle sanonut, etten tiedä pääsemmekö tästä yli koskaan ja eron mahdollisuus on korkea ellemme saa asioita kuntoon. tottahan se on. mies tuntuu järkyttyneeltä siitä, mitä kaikkea tästä oikein seurasi ja seuraa. niimpä,asiat pitää kohdata,vastata teostaan.

siitä mitä pettäjämies kirjoitti, on samaa mitä mieheni puhuu. perheen menettäminen,kaiken tärkeän menettäminen avasi silmät. asiat loksahtavat oikeille paikoilleen. en usko, että on vain sanahelinää, varmasti mies seisoo sanojensa takana nyt. mutta nyt ei riitä, haluan jatkossa uskollisen miehen, se on sitten se eri juttu, onko kokemus kantanut niin pitkälle.

jotenkin koen itseni typeräksi, kun olen antanut toisen mahdollisuuden. tälläisen kamalan teon, loukkauksen jälkeen. Missä on itsekunnioitukseni? Mitä jos mies jää vielä kiinni, annanko senkin anteeksi ajan kanssa ja mies saa kolmannen mahdollisuuden, nelj'nnen...olenko kuitenkin heikko, pelkääm yksinjäämistä ja palaan aina? kaikkea mietin. jotenkin tuntuu, että kertakin on liikaa, mitä ihmettä teen täällä kotona?
toisaalta ymmärrän, että ihminen tekee virheitä, joista voi ottaa opikseen. itse en ole pettänyt tässä suhteessa. virheitä olen tehnyt kyllä, pitänyt miestä itsestään selvyytenä, ajanut itseni melkein burnouttiin rasittamalla itseni piippuun, en ole osannut sanoa "ei". jälkeenpäin miettien tuntuu hämmästyttävältä että olen näin toiminut, tehnyt itselleni hallaa omilla teoillani.tätä ei tietysti voi verrata mitenkään pettämiseen, mutta siihen voi, että ihminen voi oppia.
se on tietysti nyt tässä se kysymys, että oppiiko mieheni vai ei? mistä tiedän onko mieheni tosissaan kanssani?
joku kirjoitti, että samassa suhteessa alkanut pettäminen vain jatkuu. onko todella niin?
 
Samat lotinat ex.sä(24v naimisissa, 3 lasta) puhui kiinni jäätyään. Aika moista vuoristorataa käytiin ja lupasi olla uskollinen sekä LUPASI kertoa jos pettää. noin 6kk oli uskollinen.2 kerran kiinni jäätyään tuumasi, nytkö vasta tajusit! Anteeksi anto oli turhaa pitkitystä kohdallani! Valitettavasti en voi uskoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nuoruudenrakkaus:
Samat lotinat ex.sä(24v naimisissa, 3 lasta) puhui kiinni jäätyään. Aika moista vuoristorataa käytiin ja lupasi olla uskollinen sekä LUPASI kertoa jos pettää. noin 6kk oli uskollinen.2 kerran kiinni jäätyään tuumasi, nytkö vasta tajusit! Anteeksi anto oli turhaa pitkitystä kohdallani! Valitettavasti en voi uskoa.
Click to expand...

Kun selviää että on ollut vain kynnysmatto ja pilkan kohde, on turha kuvitella että seuraavaankaan ihmiseen luottaminen ei tule helposti.

Suhteen voisi lopettaa asiallisemminkin, eikä nauramalla päin naamaa. Ehkäpä sekin sontiainen joskus saa omaan nilkkaansa.
 
On kai todella vaikea irtautua siitä, ja asioita sotkee vielä sekin kun mies käy kaikki nämä "olet turhaa mustis" "älä jankkaa" "minulla on eksistentiaalinen identiteettikriisi ja minua pitää sääliä" läpi joka kerta.
Olen myös sitä mieltä, että siinä suhteessa jossa pettäminen on alkanut, se jatkuu aika todennäköisesti jossain vaiheessa vuosien varrella, koska on menty tietyn kynnyksen yli. Kun kerran on jo nainut toista naista, niin ei se tavallaan muuta mitään kuinka monta kertaa se vielä tapahtuu. Huomaa siitäkin, jos ei toinen oikeasti aloita alusta puhtaalta pöydältä. Itse tiesin sen että ei aloittanut puhtaalta pöydältä, koska vielä tänäkin päivänä saan selville lisää ennen kuulemattomia faktoja, joita mies ei ole asian selvittelyn yhteydessä kertonut koska ei ole "tarvinut". Eli

1. Mies kartoittaa mitä vaimo tietää
2. Mies keksii selityksen niihin mitä vaimo tietää, ja toivoo että vaimo ei saa tietää niitä kahdeksaatoista muuta asiaa.
3. Mies pettää uudelleen, koska sillä ei ole hänelle enää mitään väliä. Itsekunnioitus ja tavat ovat korruptoituneet.

Eli jos mies pettää viiden naisen kanssa 10 vuoden aikana, ja saat selville heistä yhden, niin suurin osa uskottomista ei todellakaan "avaudu" mistään muusta kuin siitä yhdestä. Vaikka oikeasti avoimuus pitäisi olla sitä, että kerrotaan sekin mitä toinen ei tiedä, eikä odoteta että toinen saa sen kuulla jotain muualta ensin.

Voi olla että tilanne tasaantuu, mutta repsahtamisia on varmasti odotettavissa. teit varmasti oikein siinä että todella lähdit, koska muuten mies ei voi tajuta että seurauksia todella on.

Jopa väestöliiton sivulla sanotaan, että uskottomuuden jälkeen suhde ei voi enää jatkua siitä mihin jäi, vaan joko alkaa täysin uusi suhde puhtaalta pöydältä, taikka ero ennen pitkää.


 

siis mitämitämitä? mies lupasi kertoa jos vielä pettää, mutta ei siis luvannut olla pettämättä.

miksi ihmeessä te sitten olitte naimisissa jos ette edes rakastaneet toisianne (enää?).
vai tarkoittiko mies sillä nytkö vasta tajusit sitä että hän rakastaa sitä toista?
olisit antanut miehen alun perinkin mennä etkä vaatinut sitä jatkamaan kotileikkiä joka oli jo tuhoutunut. et siis selvittänyt syitä mistä pettäminen johtui, halusit vain pitää miehen siinä samassa taloudessa sun kanssa.

mä sentään välitin oikeasti sen verran exmiehestä että kun se kertoi mitä oli tapahtunut ja miksi, niin tajusin että meidän suhde oli loppu, ollut jo muutaman vuoden enkä halunnut jatkaa teeskentelyä edes lasten takia. erottiin hyvässä sovussa ja yhteisymmärryksessä. tämä on kaikille paras, ja mies naimisissa sen naisen kanssa.
 
Minäkin olen vähän niillä linjoilla, että jos kerran pettää jossakin suhteessa, niin siinä suhteessa pettää uudemmankin kerran. Olen itse pettänyt exää, mutta alunperinkin olimme väärät ihmiset toisillemme ja tuntui siltä, että pettäminen oli se vihoviimeinen pisara, jolla sain repäistyä itseni irti vaikeasta suhteesta. Nykyisessä suhteessa ei ole mitään tarvetta pettää ja tiedän, että en petä.

Jos mieheni jäisi kiinni pettämisestä, niin haluaisin kyllä tietää, mikä on ollut syynä siihen. Haluaisin myös keskustella asiasta niin kauan, että kyllästyisin koko aiheeseen. Olen aika varma, että haluaisin keskustella asiasta puolueettomalla maaperällä eli parisuhdeneuvojan luona. Jos rakkautta ja tahtoa löytyisi kummaltakin puolelta, haluaisin yrittää suhdetta yhä, mutta mikäli luottamus olisi liian kariutunut, ero olisi väistämätön, koska jatkuvassa epäilyssä on mahdotonta elää.
 
Oltuaan kymmenen vuotta saman naisen kanssa yhdessä, niin olisi ihme jos mies ei edes kertaakaan pettäisi. Kyllä se on joku raja miehenkin seksivietillä ja sillä mitä se tarvitsee toimiakseen = vaihtuvia partnereita. Entisaikoina asiat olivat paljon helpommin. Miehellä oli koti, siellä vaimo ja lapset. Se oli arkea ja juhlaa varten. Sitten miehellä oli huorat ja salarakkaat. Vaimo ei tietenkään saanut pitää itsellään toista miestä tai jos piti, niin teki sitä henkensä uhalla. Kaipaan noita aikoja paljon.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa