HANKI ELÄMÄ
Onks sulla viinan oton jälkeen yleensä muuta elämää kun etsiä joku uskisjankkaus-ketju? Musta toi on VAAN NIIN TYPERÄÄ TOI JATKUVA JANKKAAMINEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
hah
Ei sun tartte uskoa ollenkaan ; ) Se ei ole meiltä pois ollenkaanAlkuperäinen kirjoittaja 000:
kasva aikuiseks
Mua ottaa oikeasti päähän uskisten puolesta toi sun jatkuva rienaaminen!! Opettele kuule toisten kunnioitus!Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:Alkuperäinen kirjoittaja HANKI ELÄMÄ:Voi mitä tosikoita luoja on tänne luonutkaan!Tai siis evoluutio...
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Ei ole kyse mistään opetuksista....Paljon syvempää on tunne Jumalan johdatuksesta, mutta sitä on hyvin vaikea selittää. Miehelleni olen joskus yrittänyt, mutta ajatukset eivät kohtaa...ehkä jonain päivänä.
daa
Mikä oikeus sulla on muute arvostella yhtään ketään? Sinuna alottasin omasta peilikuvasta!Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:Alkuperäinen kirjoittaja HANKI ELÄMÄ:
hey
ei tää ollu mikään ei.uskovien morkkausketju,pysykää poissa himouskovat jos ette kestä tosiasiaa jumalasta!!EI SITÄ OO OLEMASSA!
kasva aikuiseks
Sun kasvut näköjään on nähty! Koska sä olet jokaikisessä uskisketjussa ja kyllä tiedämme kantasi uskosta, ja kaikilla on uskonnonvapauslaki; myös niillä uskovaisilla. Se että sä pidät satuolentonauskoa ja sen henkilöitä, ei tarkota kaikille sitäAlkuperäinen kirjoittaja Timppa:
AIJAI
HEI MÄ OON ATEISTI, VÄHÄKS HIANOO VITTU JOO - SIIS MÄ OON KOVA TYYPPI, HEI VITTU JOO, MÄ USKALLAN UHOTA NIIN KOVASTI SIIS VITTU
Hyvä että unohditkin ne rienaus-väitteet.Mutta edelleen ihmetyttää miksei uskovaisten kanssa saa olla eri mieltä?Minun mielestä keskustelu asioista joista ollaan eri mieltä on kaikkein parasta.Kuten uskonto ja politikka.Mutta kun jotkut usokit,kepulaiset ja kommunistit vaan tuntuvat suuttuvan jos joku uskaltaa olla eri mieltä heidän kanssaan.Eihän siitä keskustelusta silloin mitään tule!Alkuperäinen kirjoittaja kasva aikuiseks:
rg
tääl ei oo kukaan mielestäni sanonut olevansa ateisti vai oonko väärässä??tosin työ kyllä mainostatte uskomistanne ihan tosissaan..Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kasva aikuiseks
No osaatko keskustella?Miksi sun on tarvetta väitellä jonkun vakaumuksesta? Tätä mä en oo käsittänyt ikinä?? Keskity omaan elämääs ja väistelemään niitä satuolentoja ettei otsaan lennä! Lapsellista tulla toisen vakaumuksesta sanomaan; ei oo totta,lälläällää!! Mulla ei oo tarvetta arvostella homojen, muslimien, ateistien, hellateide, pakanien, hindujen, ym elämääAlkuperäinen kirjoittaja Timppa:
åå
no on tääl varmaa muitakin ketkä ei usko tuohon jumalaan jota en oo koskaan tavannu enkä nähny,kuullut vaan..Alkuperäinen kirjoittaja ai säkö et?:
No mikä tarve joillakin on väitellä minun vakaumuksestani?Ja väittää vastoin minun vakaumustani?Ja homoushan ei ole vakaumus jos et ole sattunut tietämään.Vaikka se ilmeisesti vakaumuksesi takia jotenkin sopimatonta onkin?Korjaa toki jos olen väärässä.Alkuperäinen kirjoittaja kasva aikuiseks:
uskis nyt
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siispä:
olen ihan tavallisesta perheestä, jossa ilmeisesti äiti uskoi, isä ei. Kävin pyhäkoulun, tyttökerhon, rippikoulun. Uskoin, epäilin ja uskoin lapsenuskoisella tavalla. Että Jumala on ja pitää meistä huolen.
Elin kuitenkin ihan tavallista nuoren elämää, edes "teetuvassa" en iltaisin käynyt, koska kynnys oli korkea, ajattelin etten minä ole tarpeeksi hyvä. "Sisäänheittäjänä" oven pielessä kun seisoi aina joku perususkovainen tyttölapsi: kirkasotsainen, lempeäilmeinen, jakaus keskellä päätä ja flanellimekko nilkkaan asti. Ja minä pieni punkkarityttö.
No, sitten tapahtui suvussa ikäviä asioita ja rankkoja menetyksiä. Aika paljon.
Ajattelin: jos Jumala on, ja jos Jumala on hyvä, meidän perheelle ei tapahdu tämmöistä. ja koska oli tapahtunut, totesin, ettei Jumalaa ole.
Löin luukkuni kiinni, käänsin selkäni, hylkäsin Jumalan.
Mutta Jumala ei hylännyt minua.
Elin ihan tavallisen ihmisen elämää: opiskelua, lapset jne.
Eräässä elämänvaiheessa kohtasin aika paljon uskovia ihmisiä, jotka kertoi mulle Jeesuksesta. Se oli yksi kesä opiskelujen välissä, ja nämä ihmiset olivat minulle ennestään tuntemattomia. Tupsahtelivat vain jostakin, alkoivat yhtäkkiä puhumaan, eivät tuputtamalla, vaan ystävällisesti, kertoen: minä olen uskossa Jeesukseen .. jne.
Kuuntelin. Mutta ei mulla rohkeus riittänyt mennä mihinkään kokoukseen.
Muutama vuosi myöhemmin asuin paikkakunnalla Z ja aloitin käynnit seurakunnan tapahtumissa, Raamattupiireissä yms. matalan kynnyksen paikoissa. Silloinen mies valitti, kun olen aina pois: kävin kerran viikossa seurakunnan illassa!
Tuli ero.
Olin selkeästi elämäni risteyskohdassa. Olin ollut aikaisemminkin, mutta valinnut tutun ja turvallisen tien, en ollut tehnyt muutosta enkä ratkaisua vaan jatkanut entistä elämää.
Tiesin, että valinta on tehtävä nyt. Jatkanko kuten ennenkin, vai valitsenko toisen reitin. Tein valinnan muutoksesta. Eihän minulla hyvänen aika ollut muuta vaihtoehtoa!
Tätä on, kun Jumala kutsuu. Minulle se tapahtui tällä tavalla. Varsin arkisesti keittiössä vuokrakerrostalossa. Ei mitään dramaattista siis liittynyt kokemukseen, paitsi jos dramaattista on se, miten selkeä se "näky" oli: olen risteyksessä, minun on valittava; seuraanko Jeesusta vai jatkanko samaa tietä mitä siihenkin asti olin elänyt.
Valitsin tien, joka seuraa Jeesusta.
Mitä sen jälkeen? Elämä ulkonaisesti ei muuttunut mitenkään, vain sisäinen tieto, että olin valinnut Jeesuksen.
En aloittanut sen ahkerammin kirkossa käymistä tms.
Ulkoiset muutokset ovat tulleet pikkuhiljaa vuosien varrella. Samoin seurakuntaelämä on vilkastunut. Ulkoisilla muutoksilla tarkoitan, että esim alkoholia en käytä ollenkaan,absolutisti en ole, mutta käyttö on niin vähäistä. Kapakoissa en käy. jne. Nilkkapituista, leuan alle asti napitettua flanellimekkoa minulla ei vieläkään ole. Keskijakaus tulee luonnostaan, lempeä ilme odottaa saapumistaan ja kirkasotsaisuus, oi, kun senkin vielä saisi.
kasva aikuiseks
No perusta joskus oma ketju sun vakaumuksestas; niin leikitään hiekkalaatikolla sitte siellä:: Ja muulta osin en jaksa sun "jankkaustyylilläs jatkaakaan", jotkut oikeasti kysyy itseään koskevia asioita, eikä sun tartte tulla joka ketjuun huutelemaan sun satuolennoistas; vaikka kova tarve sulla sitäki todistaaAlkuperäinen kirjoittaja Timppa: