USKOSTA JA EPÄILYSTÄ...

Tälläinen kysymys olisi niille jotka uskovat/ ovat uskossa, että tuleeko koskaan epäilyn hetkiä jolloin ajattelette, että ei Jumalaa oikeasti ole olemassa? Täytyykö uskomisen eteen käydä ponnisteluita? Miten pääsette yli näistä tunteista?

Entä onko niitä jotka ovat uskoneet aikaisemmin, mutta ovat sitten lakanneet uskomasta? miksi?

 

Kyllä se epäilyttää tuon tuosta. Mut sit pitää vaan muistaa, että se ei ole tunteista kiinni.

 

Jumalan olemassa oloa en epäile, mutta jokainen uskovainen joutuu varmasti epäuskon hetkiä kokemaan, ja lähinnä oln miettinyt onko Jumala mut hyljännyt? Mutta ei enää sitäkään.. rukoileminen auttaa, ja Raamatun lukeminen, Etsikää niin te löydätte..

 

Olin aiemmin uskossa, nyt en enää. On vaikea selittää miksi näin, ei ollut mitään suurta onnettomuutta tms. tragediaa taustalla. Aloin vain ajatella ja kun en pysty muutenkaan kirjoitusten kanssa olemaan samaa mieltä, niin usko vain loppui.

 

Niin, eihän se usko tunteista pitäisi olla kiinni, mutta on vain nykyään niin vaikea uskoa jumalan olemassaoloon, kun se on alkanut tuntua pelkältä sadulta koko jumala. TAvallaan tuntuu siltä, että olen vihdoin herännyt totuuteen, mutta sitten taas toisaalta on paha mieli ja huono omatunto siitä ettei usko. Ajattelin vain että onkohan ohimenevää ja palautuukohan usko joskus..

 

Niin, eihän se usko tunteista pitäisi olla kiinni, mutta on vain nykyään niin vaikea uskoa jumalan olemassaoloon, kun se on alkanut tuntua pelkältä sadulta koko jumala. TAvallaan tuntuu siltä, että olen vihdoin herännyt totuuteen, mutta sitten taas toisaalta on paha mieli ja huono omatunto siitä ettei usko. Ajattelin vain että onkohan ohimenevää ja palautuukohan usko joskus..

Mutta jos et pidä Jumalaa lähelläsi, ei Hän ole lähellä.. Vapaahtosta, eikä Jumala pakota ketään luokseen

 

Mä en kyllä ole epäilly Jumalan olemassaoloa koskaan, en edes sillon kun en vielä ollut uskossa.

 

Kyllähän niitä epäilyksenkin hetkiä välillä tulee. Silloin on kuitenkin enemmän kysymys tunteista kuin vakaumuksesta. Usko on jotain paljon lujempaa ja kestävämpää kuin vaihtuvat ja ohimenevät tunteet. On ihanaa luottaa siihen että pelastus ei perustu siihen miten vahva tai heikko usko mulla on vaan siihen mitä Jeesus on tehnyt.

Kun usko horjuu on hyvä jos voi jutella jonkun uskovan ystävän kans ja vaikka rukoilla yhdessä. Samoin Raamatun lukeminen, rukoileminen ja Sanan kuuloon meneminen vahvistaa omaa heikkoa uskoa. Siis kuten tiedetään: Yksinäinen puu palaa huonosti, mutta yhdessa toisten kanssa uskonkin liekki palaa lämpimämmin ja kirkkaammin.

 

Älä huuda.

 

Kyllä se epäilyttää tuon tuosta. Mut sit pitää vaan muistaa, että se ei ole tunteista kiinni.

Mistäs?

 

Ehkä joskus sekunnin murto-osan ajan.

 

Olisi oikeampi kysymys.

 

"Entä onko niitä jotka ovat uskoneet aikaisemmin, mutta ovat sitten lakanneet uskomasta? miksi?"

mä. mä uskoin pienenä jumalaan jne. koska mulle on niin opetettu.
koulussa toitotettiin sitä miten jumala pitää meistä huolta.
mummo kuoli ja lakkasin uskomasta. sitte alko tulla kaikkee "noniin muttaku ei se niin ole, kuin nyt mummu on taivaassa ja niin edelleen".
taivaassa kävin ja ei siellä mitään ollu.
"no ei se nyt sitä tarkoita..."
aina oli joku ihme selitys joka asiaan, joka soti sitä aikasempaa asiaa jota mulle oli toitotettu.

muutenkin näitä jumaluus juttuja ei pitäs opettaa lapsille ollenkaan. pettyy vaan. ykski tuli kotiin pyhäkoulusta ja sano haluavansa kuolla... jotta pääsee taivaaseen ku siellä on niin kivaa... nyt aikusena tuntuu että ...no mä pidän sen ittelläni.
*muoks* pointti lisätty

 

Kyllä se epäilyttää tuon tuosta. Mut sit pitää vaan muistaa, että se ei ole tunteista kiinni.

Mistäs?

Samaa mietin? Onko se vaan jo lapsena pakkosyötetty ajatusmaailma, vai mikä? Ja kuinka voi aikuisena yht`äkkiä pamahtaa uskoon?

 

Kyllä se epäilyttää tuon tuosta. Mut sit pitää vaan muistaa, että se ei ole tunteista kiinni.

Mistäs?

No vastaan, vaikka enole tuo Rukoilijasirkka. Ihmisillä on erilaisia tunteita, uskovilla ja uskosta osattomilla. Jeesus Kristus on kuitenkin sovittanut syntimme ja ottamalla hänet henkilökohtaiseksi vapahtajakseen pelastuu ja on vapaa synneistään, tunteet ovat sitten eri asia.

 

[

No vastaan, vaikka enole tuo Rukoilijasirkka. Ihmisillä on erilaisia tunteita, uskovilla ja uskosta osattomilla. Jeesus Kristus on kuitenkin sovittanut syntimme ja ottamalla hänet henkilökohtaiseksi vapahtajakseen pelastuu ja on vapaa synneistään, tunteet ovat sitten eri asia.

Multa meni nyt ohi, että mistä se usko sitten on kiinni?

 

Miten ihmiset voivat perustella uskoaan jollain tuhansia vuosia vanhoilla paimentolaistarinoilla joista jotkut papit ovat vielä valkanneet mieleisensä joilla voi hallita rahvasta?

 

Kuka sen sitten oikeen todistaa et on olemassa joku jumala?mä en oo uskovainen mutta oon uskonu siihen mitä lapsena on opetettu..nyt aikuisena tietty kovin mietityttää et mihin uskoa??kun ei oo mitään jumalaa??tai en ainakaan usko..jonkun keksimää soopaa jota syötetään kaikille..taivaanisään oon joskus yrittäny tukeutua vaikeina hetkinä...ja siitä myös puhua omille lapsilleni..

 

Miten ihmiset voivat perustella uskoaan jollain tuhansia vuosia vanhoilla paimentolaistarinoilla joista jotkut papit ovat vielä valkanneet mieleisensä joilla voi hallita rahvasta?

Miks sulle tarttis perustella yhtään mitään? Taii no, perusteleppa sä, miksi sä löydyt jokaikisestä uskis-ketjusta pätemässä?

 

Kyllä se epäilyttää tuon tuosta. Mut sit pitää vaan muistaa, että se ei ole tunteista kiinni.

Mistäs?

Samaa mietin? Onko se vaan jo lapsena pakkosyötetty ajatusmaailma, vai mikä? Ja kuinka voi aikuisena yht`äkkiä pamahtaa uskoon?

ei ole lapsena pakkosyötetty mitään, kun en ole uskovaisesta kodista. Jumala kutsuu ihmistä ja on oma valinta vastaako siihen kutsuun. Juuri nyt minulla "heikon uskon kausi" jotenkin. Mutta syvällä sisimmässä luotan Herraani ja rukoilen taas vahvempaa uskoa.

 

Minä TIEDÄN että Jeesus ja Jumala on olemassa, mutten voi kertoa enempää.

 

Minä TIEDÄN että Jeesus ja Jumala on olemassa, mutten voi kertoa enempää.

hah hah!!kun todistat sen joteskin meille epäileville ni sitte meilläki on syy uskoa!!

 

Miten ihmiset voivat perustella uskoaan jollain tuhansia vuosia vanhoilla paimentolaistarinoilla joista jotkut papit ovat vielä valkanneet mieleisensä joilla voi hallita rahvasta?

Miks sulle tarttis perustella yhtään mitään? Taii no, perusteleppa sä, miksi sä löydyt jokaikisestä uskis-ketjusta pätemässä?

En päde vaan sanon oman mielipiteeni.Ja en ole pahoillani vaikka olenkin eri mieltä kanssasi.Voidaanhan haukkua vaihteeksi vaikka kepulaisia!

 

[

ei ole lapsena pakkosyötetty mitään, kun en ole uskovaisesta kodista. Jumala kutsuu ihmistä ja on oma valinta vastaako siihen kutsuun. Juuri nyt minulla "heikon uskon kausi" jotenkin. Mutta syvällä sisimmässä luotan Herraani ja rukoilen taas vahvempaa uskoa.

Miten se kutsuu? Ja miksi se kutsuu aina heikoimmalla hetkellä? Voisko olla niin, että kun oot ihan pohjamudissa, muistat alakoulun opetukset Jumalan hyvyydestä, ja muusta... sitten rupeet kelaileen niitä juttuja, ja mukamas kuulet jonkun kutsuvan?

Ihan vaan uteliaisuudesta kysyn, en pahalla tarkoita ollenkaan.

 

Minä TIEDÄN että Jeesus ja Jumala on olemassa, mutten voi kertoa enempää.

Uskot,hyvä toveri,uskot....Siinä on vissi ero meihin jotka tiedämme ettei ole.