Uskonnoton: osallituuko lapsesi koulussa uskontotunneille?

["vieras"]

juu tuollainen olisi paras vaihtoehto, ettei sitä uskontoa ihan kokonaan hylättäisi vaan käsiteltäisiin sitäkin asiaa.

En minäkään poistaisi uskontoa kokonaan, mutta muuttaisin nykyistä opetusta hyvinkin paljon. Sellaiseksi että tunnilla vaan käsitellään suurimpien uskontojen pääpiirteet ja kristinuskon vaikutus suomalaiseen kulttuuriin.

 

[jassoo]

[QUOTE="vieras";26234798]Ateisti ei usko yhtään mitään. Ateisti katsoo tieteellisiä todisteita. Ateisti on valmis uskomaan Jumalaan heti kun voidaan tieteellisesti todistaa, että Jumala on olemassa.[/QUOTE]

eikö se sitten ole tiedeuskovainen ? Uskoo, että vain se mikä voidaan tieteellisesti todistaa on olemassa/mahdollista.

 

[Paatunut Parahdus]

oliskohan se sitten niin, että kyse onkin siitä että jokaisella on joku uskomus . uskonnolla taitaa olla se ero tuossa sinun antamassasi esimerkissä, että sitä kun ei voi oikein todentaa puoleen tai toiseen (siis onko Jumalaa/Jumalia vai ei ole..) Sen sijaan se voidaan todistaa tieteellisesti, että minulla ei ole/on kaksi jalkaa.

Mietimpä tuossa vielä että aika hassu sinällään tuo yliluonnollisuus terminä, miten se sitten lienee määritellään mikä on yliluonnollista ja mikä ei.

sanoit että uskonnoton on uskontojärjestelmästä vapaa sisäisellä tasolla, mutta käsittäisin että uskomus järjestelmästä ei. Jos asiaa kääntää vähän toisin päin, niin se uskovainenhan voisi ajatella, että vaatii todella paljon uskoa uskoa, ettei Jumalaa/jumalia ole.

Ei. Uskovaisen ja uskonnottoman ihmisen (josta nyt tässä esimerkissä puhun ateistina, muut voivat omissa esimerkeissään vääntää sitten muista uskonnottomuuksista) väliällä puhutaan uskonnosta ja uskonnottomuudesta. Voidaan toki alkaa vääntämään siltä pohjalta onko mikään todellista ja miten todellisuus rakentuu, onko mikään totta kun jokainen rakentaa itse todellisuutensa ja olemme aistiemme varassa, plaa, plaa, plaa... mutta ei täällä palstalla. Mutta jos väität että ateisti ei ole ateisti sen vuoksi, että uskoo ettei usko Jumalaan tai Jumaliin, niin se ei vain voi päätelmänä olla kestävä. Merkityssisältö sanalle "uskoa Jumalaan" on hyvin erilainen kuin uskoa edelleen hengittävänsä. Uskonnollinen usko kulkee uskonnollisten määritelmien ja käsitteiden kautta. Sana uskomus ja uskonnollinen usko ja usko saavat erilaisia merkityksiä ja käsitellään eri tavoin.

Miksi kirjoitin, että sisäisellä tasolla, on sen vuoksi, että ympäröivä maailma vääntää juuri tämmöisiä argumentteja kuin yllä. Vaikka me olemmekin hyvin ateistista maailmankolkkaa verrattuna mihinkään muuhun osaan planeetassamme, edelleen sen uskonnon lonkeroista ei vain voi täysin vapautua. Eikä siten niistä järjestelmistäkään.

Uskoa se ei vaadi, ettei usko jumaliin. Koska sitä uskoa ei ole.

 

[neljäs_tulossa]

Esimerkkiä:

Kristinuskon keskeinen sisältö on Raamatussa, jonka kertomukset ovat sen vuoksi tärkeä osa uskonnon opetusta. Raamatunkertomukset, joissa on Jeesuksen opetuksia ja esimerkkejä Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta, peilataan oppilaiden omiin kokemuksiin. Alkuopetuksen aikana oppilaan lukutaito kehittyy niin, että hän voi vähitellen itse tutustua Raamattuun ja oppia käyttämään sitä.

Monet Raamatun kertomukset vaativat varsinkin pienten lasten kohdalla aikuisen tulkintaa ja selitystä. Opetuksessa autetaan hahmottamaan Raamatun sisältöä ja syntyhistoriaa. Alkuopetuksessa pääpaino on Uudessa testamentissa ja Jeesuksen persoonaan ja elämänvaiheisiin tutustumisessa. Yleensä oppilaat kuuntelevat raamatunkertomuksia mielellään. Narratiivinen menetelmä antaa mahdollisuuden kertomuksen tapahtumiin eläytymiseen ja henkilöihin samaistumiseen. Raamatunkertomusten ydinsisältöä on Jumalan ja ihmisen jumalasuhteen lisäksi ihmisten yhdessäolo, toisen ihmisen asemaan eläytyminen ja toisen auttaminen. Niiden kuvaamiseen myös draama sopii hyvin. Raamatun- tai muun kertomuksen tapahtumiin osallistuminen näyttelemällä antaa erilaisen oppimiskokemuksen kuin pelkkä kuuntelu tai keskusteluun osallistuminen. Opettajan tehtävänä on ohjata ja ”pitää aisoissa” esitystä oppilaiden ajatusten ja ideoiden pohjalta.

Jo pienet oppilaat kysyvät, onko Raamatun kertomukset totta. Opettajan tehtävä on kertoa, että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, ei taivaasta tipahtanut teos. Muista kirjoista Raamattu kuitenkin poikkeaa siinä, että se kertoo Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Yksittäisten raamatunkertomusten kohdalla olennaista on miettiä, mitä Jumala voi niiden kautta ja niiden avulla välittää juuri meille. Tärkeää on myös, että kertomukset tulevat lapsille tutuiksi. Myöhemmin niiden sisältö voi siten syvetä.

Kontekstuaalisuus ei ole aina järkevä uskonnon opettamisen lähtökohta. Raamatunkertomuksiin tutustuttaessa se ei ainakaan aina ole lähtökohta, ehkä mieluumminkin lopputulos. Uskon perusasioita voidaan välittää lapsille myös itse uskon olemuksesta lähtöisin: lapsilla on kykyä, kiinnostusta ja motivaatiota ottaa vastaan myös sellaista informaatiota, joka ei ole heille ennestään tuttua. Eivätkö Jeesuksen vertaukset olleet Jeesuksen tapa kontekstualisoida pyhiä, näkymättömiä asioita ihmisille tutuilla konkreettisilla esimerkeillä? Ne olivat tuon ajan ihmisille ymmärrettäviä. Riittäisivätkö ne nykyäänkin sellaisinaan vai pitäisikö Jeesuksen opetuksia ”sijoittaa” nykyihmisen ympäristöön? Kertomukset saavat lapsen ajattelun kehittyessä uusia merkityksiä ja tulkintoja, mutta jo pienimpien oppilaiden kanssa voidaan etsiä heidän elämänpiiriinsä soveltuvia tulkintoja, jotka auttavat ymmärtämään Jeesuksen opetuksen ydintä.

Teksti: Vuokko Kortekangas-Malkavaara

Edu.fi - Raamatun kertomuksia ja opetuksia

tätä en halua lasteni opiskelevan ekaluokalla, en vielä toisellakaan. Et on sata kertaa hyödyllisempää ilman tunnustuksellisuutta

 

[CandleLight]

Tyttö aloittaa syksyllä koulun ja menee elämänkatsomuksen tunneille.

 

["vieras"]

eikö se sitten ole tiedeuskovainen ? Uskoo, että vain se mikä voidaan tieteellisesti todistaa on olemassa/mahdollista.

Mä en jaksa vääntää asiasta tietämättömien kanssa. Jos ei tajua niin ei tajua. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

 

[neljäs_tulossa]

Luterilaisen kirkon elämä:
Oma perhe- ja sukutausta antavat turvaa ja pohjaa kasvulle. Kristitylle tärkeä yhteisö on myös seurakunta, johon kiinnittymistä uskonnon opetuksella vahvistetaan. Seurakunnan lapsille suunnattua toimintaa on mielekästä esitellä uskontotunneilla. Seurakunta antaa arvokkaan tuen koulun uskonnon opetukselle.

 

["jannu"]

Kyllä osallistuu. Syy on se, että ET tunteja ei järjestetä pojan koululla. Olis pitäny lähteä kaupungin toiselle laidalle tunnille.
Samapa kai tuo on, kyllähän koko maan toiminta pyörii paljon uskonnon ympärillä. Onhan pojan hyvä tietää miksi on noita vapaapäiviä, pääsiäistä, loppiaista yms.

Pojan yks koulukaveri oli ihmeissään, kun oli puhuttu kasteesta ja mun poika oli sanonut, ettei häntä ole kastettu. Kaveri oli kysynyt, että: miten sulle on sitten nimi annettu =)

 

[waninka]

Ei tule osallistumaan, niin kauan kun minä siihen vaikutan.

 

["vieras"]

Raamatunkertomukset, joissa on Jeesuksen opetuksia ja esimerkkejä Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta, peilataan oppilaiden omiin kokemuksiin.

Jotenkin veikkaan, että esimerkit jumalan julmuudestä jätetään kätevästi opetuksesta pois.

 

["pop"]

siis mikä hiton ET? Kyllä nuo lapset saisi käydä ihan normaali uskonnontunneilla, ei ne siitä pilalle mene. Ihmiset on nykyään NIIN allergisia asialle, ei voi muuta sanoa. Tässä minäkin kirkkoon kuulumattomana edelleenkin istun, vaikka koulussa joutui vähän lukemaan kuinka jeesus ratsasti aasilla ja pari virttä piti laulaa luikauttaa...
Meillä käytiin muutkin uskonnot läpi uskonnontunneilla, budhat, hindut ja kaikenmaailman hulivilit, "uskonto" oli silloin todella laaja käsite ja sille tunnille sisältyi paljon muutakin kuin kristinuskosta puhuminen...

Menepäs huvikseksi seuraamaan ala-asteen uskonnonopetusta päiväksi, se on jotain ihan muuta. Itse en ole mikään aktiivi asian suhteen, käydään srk:n kerhoissa jne. Mutta tuo UE on kyllä oppiaineena omituinen, melkosta soopaa opetetaan ihan totena.

Et taas, nyt asiaan perehtyneenä, todellakin fiksu juttu. Siellä käydään läpi ihmisyyttä yleensä: kansalaisena, eurooppalaisena, osana erilaisia yhteisöjä kuten perhettä, opiskelukavereita jne. Myös omaa identiteettiä ja itsetuntemusta käydään paljon läpi. Aivan korvaamatonta touhua siis, etenkin verrattuna siihen että toiset vaan oppii miten jesse teki sitä tai tätä...

Ja oikeasti UE:n tuntijako muille uskonnoille on minimalistinen, ja niitä käydään läpi kristillisestä perinteestä käsin.

 

["Sirkkeli"]

No, ET-tunneilla on ollut ekasta asti. En ole sen kummemmin ajatellut asioita. Meillä nyt ei vaan ole uskonnoille mitään sijaa elämässä. Tää äiti, lapsen isä ja lapsi ei kuulu kirkkoon. Lasta ei ole kastettukaan. Tietysti automaattisesti sitten meni ET-tunneille.

 

["Aamu"]

Miten te selitätte lapsillenne sen että he joutuvat helvettiin? Tämän tahdon tietää!

 

[Tepadj]

[QUOTE="Aamu";26235212]Miten te selitätte lapsillenne sen että he joutuvat helvettiin? Tämän tahdon tietää![/QUOTE]

Mitä helvettiä? opcorn:

 

[Khimaira]

Meidän lapset käyvät ortodoksitunneilla ( itse en kuulu kirkkoon, enkä usko Jumalaan ) ja saavat lopettaa milloin vaan haluavat. Tähän asti ovat tykänneet käydä, koska opiskelevat tunneilla kaikkea muutakin kuin uskontoasioita; yhteiskunnallisia, moraalisia, ym. Minusta on kuitenkin hyvä tietää asioista vaikka usko puuttuisikin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

kyllä ovat osallistuneet uskontotunneille

 

[Paatunut Parahdus]

[QUOTE="Aamu";26235212]Miten te selitätte lapsillenne sen että he joutuvat helvettiin? Tämän tahdon tietää![/QUOTE]

... Anteeksi, en tainnut kuulla mitä sanoit. Minne olet menossa?

 

[Jo neljä lasta et:ssä]

siis mikä hiton ET?...

Hei!

Jotta saat täytettyä aukkoa sivistyksessäsi, niin kannattaa tutustua et-sivustoon: Tervetuloa elämänkatsomustieto-sivustolle tai sitten et-blogiin (missä on mm. erään tamperelaisen et:n opettajan juttua hänen oppituntiensa sisällöistä).

 

["sondersson"]

ylä-asteella uskontotunneilla siis ihan kristittyjen käytiin myös kaikki budha/shinto/hindulaisuudet yms. Ei kristinuskon uskontotunnit loppuje lopuksi eroa paljoa et tunneista. Ehkä joskus tutkittiin raamattua, mutta sitäkin tosi harvoin. Yleistä keskustelua etiikasta ja moraalista sielä uskontotunnilla enimmäkseen oli.

Näin minäkin muistan oman koulun uskonnontunneista. En koe että koskaan oltais tuputettu mitään. Siksipä en ymmärrä yhtään näitä nykypäivän vauhkoojia jotka väittää että koulussa suurinpiirtein hakataan päähän raamatulla.

Uskonnontunneilla puhutaan kaikenlaisista uskonnoista mutta keskitytään toki Suomen pääuskontoon, kuten historiassakin on enemmän Suomen historiaa. Ihan oikein minusta että näin on.

Uskonnontunneilla oppilaat sai myös ihan vapaasti kritisoida kristinuskoa ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluita esim. uskontoon liittyvästä tappamisesta yms. Mitä enempi näitä omia mielipiteitään toi julki (asiallisesti kuitenkin) sitä tyytyväisempi opettaja oli ja sitä parempi oli myös arvosana.

Omat muksut tulevat menemään uskonnontunneille, ja jos siellä sattuisi olemaan joku kiihkouskovainen opettajana niin tekisin tästä valituksen ja jos se ei vaikuttaisi niin sitten miettisin niitä et-tunteja. Mielestäni opettajan kuuluu olla puolueeton työssään.

 

[Anatolia]

ET-tunneilla käy tuo meidän 8 v, halutessaan saa osallistua esim. kirkkokäynnille.

"Mikä hiton ET" oli oppiaineena jo mun kouluaikoina, ja olen 35 v. Ei ihan uusi juttu siis

 

[Lilii lisänimetön]

sellaista ei ole olemassakaan kun uskonnoton ihminen uskoo aina johonkin... eli sinäkin uskot siihen ettei Jumalaa ole

Uskonnottomuus – Wikipedia

Ja vastaus ap:lle: ei tule osallistumaan, vaan lapset menevät äitinsä jalanjäljissä ET-opetukseen.

 

["vieras"]

Meidän lapset käyvät ortodoksitunneilla ( itse en kuulu kirkkoon, enkä usko Jumalaan ) ja saavat lopettaa milloin vaan haluavat. Tähän asti ovat tykänneet käydä, koska opiskelevat tunneilla kaikkea muutakin kuin uskontoasioita; yhteiskunnallisia, moraalisia, ym. Minusta on kuitenkin hyvä tietää asioista vaikka usko puuttuisikin.

Jos tuon takia tykkäävät tunneista niin kannattaisi käydä mielummin ET-tunneilla jossa noita asioita käsitellään paljon enemmän, laajemmin ja uskonnollisten lähtökohtien sijaan filosofisista lähtökohdista.

 

[kookosta]

Ei vielä ajankohtaista, mutta jos tarjoutuu tilaisuus korvata uskontotunnit esim. tuolla ET-tunneilla, niin sinne lapset sitten menee. kaikista parasta olisi sellainen uskonnon opetus, jossa opetettaisi uskontoja laajasti ja tasapuolisesti, mutta mitään niistä ei pidettäisi aukottomana totuuutena.

Omat uskonnontunnit on olleet hyvin kristinusko-painotteisia. Lukuunottamatta kahta kouluvuotta: seiskalla sain käytännössä opetusta juutalaisuuden pohjalta ja ysillä käytiin läpi muitakin uskontoja kun kristinuskoa (tai sitä juutalaisuutta).

 

["vieras"]

Osallistuvat, voisivat halutessaan olla osallistumattakin. En halua eriyttää lapsia muusta porukasta kun viihtyvät.

 

[Jellonainen]

Osallistuu, koska lapset on aikanaan kastettu. Täällä ei myöskään ole ET-ryhmää omalla koululla. Tämä on minusta syrjintää, sillä kaikki eivät halua tehdä lapsistaan eriarvoisia, kun heidän täytyy mennä muualle ET-tunnille, ja uskonnontunneille osallistujat saavat jäädä omalle koululle. Jos ET-ryhmä perustettaisiin, sinne tulisi varmasti osallistujia, sillä koulussa on monia lapsia, jotka eivät kirkkoon kuulu. Siitä pitäisikin tehdä peruskäytäntö, eli uskonnollisiin ryhmiin kuulumattomat menisivät automaattisesti ET:hen. Eikä niin, että heidän täytyy erikseen oikeuksiaan vaatia.