Uskonasiat+raskaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mimmali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mimmali

Aktiivinen jäsen
17.04.2007
3 784
0
36
Tää siis lähinnä uskoville ihmisille tarkotettu..Jos ootte ollut uskossa ennen raskautumista niin miten on raskausaikana käynyt uskonelämän?Onko tullut radikaalia muutosta tai muita vaikeita aikoja asian suhteen?Itellä uskonasiat ihan jees tällä hetkellä mutta ei millään jaksais käydä kokouksissa nyt kun on ollut vähän kipeä alkuraskauden ajan ja kun on aika rukoilla niin pyörii vaan vauva ja asuntovelka ja muutto mielessä. :ashamed:
Ymmärsikö kukaan mitä tarkotin? :|

Kiitos. :flower:
 
Mulle usko ainakin oli ja on tietty edelleenkin, iso apu.
Kaikki huolet ja pelot sai huokailla taivaan Isälle. Oikeestaan en ole raskauksissa mitään pelännytkään, kun olen jättänyt huolet Herran haltuun.
Tietty sellaisia rukouksia nousi mieleen, että lapsi olis terve ja kaikki menisi hyvin. Ja kiitosmieltäkin muistin mainita.
Siunausta sulle raskauteen ja muutenkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Mulle usko ainakin oli ja on tietty edelleenkin, iso apu.
Kaikki huolet ja pelot sai huokailla taivaan Isälle. Oikeestaan en ole raskauksissa mitään pelännytkään, kun olen jättänyt huolet Herran haltuun.
Tietty sellaisia rukouksia nousi mieleen, että lapsi olis terve ja kaikki menisi hyvin. Ja kiitosmieltäkin muistin mainita.
Siunausta sulle raskauteen ja muutenkin!

Kiitoksia. :)
Ja kun tämä on ollut niin odotettu raskaus että nyt vaan pelkää koko ajan..Kun vaan osaisi kaikki laskea toisiin kuin omiin käsiin. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja juulia:
Alkuperäinen kirjoittaja mimmali:
Alkuperäinen kirjoittaja juulia:
kokouksissa?

Niin siis ihan tavallisissa seurakunnan kokouksissa

et taida kuulua tavalliseen ev.lut srk:aan?

Mä kuulun helluntaiseurakuntaan ja meidän Jumalanpalveluksia sanotaan kokoukseksi.

Käyn hell.srk kokouksissa ja ev.lut seurakunnan Jumalanpalveluksissa vähän ninku vuorotellen..Enemmän hell.srk vaikka ev.lut olenkin.
 
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä, oon raskaana ja koko raskaaksi tulemisen yrittäminen ja sitten raskautuminen on ollut sellaista aikaa, että lähinnä ne asiat on pyörineet päällimmäisinä mielessä ja ollut jotenkin vähän "jalat irti maasta". Pitäisi rukoilla ja haluaisikin enemmän, mutta on ollut vähän vaikea keskittyä ja muut asiat ajaneet usein valitettavasti edelle. Toivon, että tilanne muuttuu... toisaalta on sekin ymmärrettävää, että tällaiset lapsen saamiseen liittyvät asiat täyttävät kenen tahansa mielen, onhan nää isoja asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seinäruusunen:
Seurakunta-asiat jää kyllä jatkossakin taka-alalle ja saavat jäädäkin, nyt sinun tehtäväsi on rauhassa kasvattaa mahaa ja sitten myöhemmin huolehtia vauvasta. Ei se sinun uskoasi huononna, muuttaa se saattaa.

Ei asiaa ihan noin voi ajatella koska kyllä niitä uskonasioita yhtä lailla täytyy huoltaa raskaana ollessaankin vaikka vaikeeta oliskin.En halua päästää niitä retuperälle ja sit huomata että oho en ookaan käyny moneen viikkoon tilaisuuksissa ja oho,onpas uskonelämäkin karissut.Tämä asia on kuitenkin minulle hyvin tärkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seinäruusunen:
Seurakunta-asiat jää kyllä jatkossakin taka-alalle ja saavat jäädäkin, nyt sinun tehtäväsi on rauhassa kasvattaa mahaa ja sitten myöhemmin huolehtia vauvasta. Ei se sinun uskoasi huononna, muuttaa se saattaa.
Mitä sä tarkoitat? Kyllä mä ainakin olen lastenkin kanssa kokouksissa käynyt. Kaikki lapset on vauvana jo viety kokoukseen siunattavaksikin. Miksi jättäisin seurakunta-asioita vähemmälle, kun se on mulle tärkeää. Ystävät on siellä ja tykkään kuulla Jumalan sanaa muutenkin, kuin itse raamatusta lukien. Luuletko, että vauva jää huonolle hoidolle, jos on kerran viikossa isän kanssa kotona tai vanhempiensa mukana kokouksessa tai kirkonmenoissa?

 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Seinäruusunen:
Seurakunta-asiat jää kyllä jatkossakin taka-alalle ja saavat jäädäkin, nyt sinun tehtäväsi on rauhassa kasvattaa mahaa ja sitten myöhemmin huolehtia vauvasta. Ei se sinun uskoasi huononna, muuttaa se saattaa.
Mitä sä tarkoitat? Kyllä mä ainakin olen lastenkin kanssa kokouksissa käynyt. Kaikki lapset on vauvana jo viety kokoukseen siunattavaksikin. Miksi jättäisin seurakunta-asioita vähemmälle, kun se on mulle tärkeää. Ystävät on siellä ja tykkään kuulla Jumalan sanaa muutenkin, kuin itse raamatusta lukien. Luuletko, että vauva jää huonolle hoidolle, jos on kerran viikossa isän kanssa kotona tai vanhempiensa mukana kokouksessa tai kirkonmenoissa?

siis ilman muuta otan vauvan kokouksiin ja kun kasvaa niin pyhäkouluun.. :)
Ja kun mun mies vielä sopivasti vetää välillä pyhäkoulua niin pääsee siinä samalla.Ei niitä nyt kotiinkaan lapsia voi jättää kun lähtee kokoukseen tms
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maaria:
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä, oon raskaana ja koko raskaaksi tulemisen yrittäminen ja sitten raskautuminen on ollut sellaista aikaa, että lähinnä ne asiat on pyörineet päällimmäisinä mielessä ja ollut jotenkin vähän "jalat irti maasta". Pitäisi rukoilla ja haluaisikin enemmän, mutta on ollut vähän vaikea keskittyä ja muut asiat ajaneet usein valitettavasti edelle. Toivon, että tilanne muuttuu... toisaalta on sekin ymmärrettävää, että tällaiset lapsen saamiseen liittyvät asiat täyttävät kenen tahansa mielen, onhan nää isoja asioita.

Jos mä olisin sä, rukoilisin apua lapsen saamiseenkin! (tietty oot voinu niin tehdäkin.) Jumalalle on kaikki mahdollista! Ja Jumalalle voi puhua ihan mielessäänkin, ihan arkisten askareiden keskelläkin!
Ei tarvitse vetäytyä hiljaisuuteen ja keskittyä. Jumala kuulee tiskatessa mietityt ajatuksetkin!
Siunausta sullekin!
 
kyllä millä on kokouksia on sitten hellareiden,metodistien tai ihan vaan kirkossa.

no en mä raskausajasta tie mutta nyt lasten kanssa ei tuu käytyä kun joskus harvoin. ei halua yksin mennä ja mies ei pysty keskittyy kun löapset pörrää jaloissa.

pitäis kattoo jotain päiväkokouksia että olis lapsille vaikka joku leikkitila siinä.niin pääsis joskus käymään
 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Maaria:
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä, oon raskaana ja koko raskaaksi tulemisen yrittäminen ja sitten raskautuminen on ollut sellaista aikaa, että lähinnä ne asiat on pyörineet päällimmäisinä mielessä ja ollut jotenkin vähän "jalat irti maasta". Pitäisi rukoilla ja haluaisikin enemmän, mutta on ollut vähän vaikea keskittyä ja muut asiat ajaneet usein valitettavasti edelle. Toivon, että tilanne muuttuu... toisaalta on sekin ymmärrettävää, että tällaiset lapsen saamiseen liittyvät asiat täyttävät kenen tahansa mielen, onhan nää isoja asioita.

Jos mä olisin sä, rukoilisin apua lapsen saamiseenkin! (tietty oot voinu niin tehdäkin.) Jumalalle on kaikki mahdollista! Ja Jumalalle voi puhua ihan mielessäänkin, ihan arkisten askareiden keskelläkin!
Ei tarvitse vetäytyä hiljaisuuteen ja keskittyä. Jumala kuulee tiskatessa mietityt ajatuksetkin!
Siunausta sullekin!

Voin kertoo että usein niihin rukouksiin vastataan.. :)
Menetettiin toivo 1½ vuoden yrittämisen jälkeen ja kas kummaa..Sitten 1v 8kk yrittämisen jälkeen tärppäs ja nyt rv 15+5 menossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Maaria:
Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä, oon raskaana ja koko raskaaksi tulemisen yrittäminen ja sitten raskautuminen on ollut sellaista aikaa, että lähinnä ne asiat on pyörineet päällimmäisinä mielessä ja ollut jotenkin vähän "jalat irti maasta". Pitäisi rukoilla ja haluaisikin enemmän, mutta on ollut vähän vaikea keskittyä ja muut asiat ajaneet usein valitettavasti edelle. Toivon, että tilanne muuttuu... toisaalta on sekin ymmärrettävää, että tällaiset lapsen saamiseen liittyvät asiat täyttävät kenen tahansa mielen, onhan nää isoja asioita.

Jos mä olisin sä, rukoilisin apua lapsen saamiseenkin! (tietty oot voinu niin tehdäkin.) Jumalalle on kaikki mahdollista! Ja Jumalalle voi puhua ihan mielessäänkin, ihan arkisten askareiden keskelläkin!
Ei tarvitse vetäytyä hiljaisuuteen ja keskittyä. Jumala kuulee tiskatessa mietityt ajatuksetkin!
Siunausta sullekin!

Joo, siis olen raskaana, tosin alkuvaiheessa. Täytyy selventää, että kyllä sen asian puolesta rukoiltiinkin... ehkä paremmin vois sanoa, että muut ympärillä olevat asiat ja rukousaiheet on jääneet vähemmälle, kun tää raskaus pyörii päällimmäisenä mielessä. Sitä saa tosiaan muistutella itselleen, että voi tosiaan huokailla ylöspäin pitkin päivää, eikä haikailekaan välttämättä tässä elämäntilanteessa pitkiä "kammiorukouksia", kun on kotona 2,5-vuotiaan kanssa... illalla ja päiväuniaikaan rukoileminenkin on välillä vaikeaa, kun uni voittaa :)
 

Yhteistyössä