Uskoisitteko suomalaisesta miehestä?

[vieras aloittaja]

Olen tapaillut parisen kuukautta erästä miestä. Tai kai voisi sanoa, että me seurustellaan. Hän on liian unelmaa ollakseen todellinen; nipistykset eivät kuitenkaan ole minua herättäneet vielä, vaikka olen koettanut herättää itseäni.

Esimerkiksi pari päivää sitten kävelimme kaupungilla käsikkäin ja kuljimme hääliikkeen ohi ja hän lempeästi tökkäisi minua kylkeen ja katsoi hymyillen silmiini. Useampana treffikertana olemme käyneet kultasepänliikkeissä, sillä hän etsii minulle juuri sopivaa sormusta (ei kihlasormusta, vaan lahjaksi).

Vietämme aikaa yhdessä erittäin paljon. Näemme suunnilleen joka toinen päivä ja puhumme netissä tms. päivittäin tuntikausia. Hän ei pelkää näyttää tunteitaan julkisesti ja hän välittää minusta monella tasolla - kantaa huolta terveydestäni, turvallisuudestani ja jopa hoitaa ruokaostoksia puolestani! Hän laittaa usein viestejä minulle kertoen miten paljon tykkää yms.

Hän on vienyt jalat altani täysin! Onko näitä unelmamiehiä muitakin, kun palstalta saa lukea niin negatiivisia asioita? Kysyn siksi, että olenko vain satumaisen onnekas vai tämä olla tottakaan?! :heart:

 

["vieras"]

Ihan normaalia suhteen alussa. Jos menee täysin överiksi niin kyseessä saattaa olla jonkinlainen narsistikin. Mutta toivotaan että normaali tapaus!

 

[Anatolia]

Tuollaista se on ollut jokaisen mun suhteeni alussa, sekä suomalaisten että ei-suomalaisten kanssa. Ihan kivaa, tavallaan, toisaalta mun mielestä myös ahdistavaa.

 

["Hilla"]

Omaan korvaani kuulostaa pelottavalta. En osaa selittää - omat kokemukset suloisesta ja herttaisesta miehestä ovat olleet raskaat.

Mutta toivottavasti kaikki on totta ja olet kohdannut elämäsi miehen - onnea matkaan

 

["vieras"]

Miten niin?
Eikö se ole tollaista aina, kun suhde on uusi ja ollaan rakastuneita? Kuka hullu nyt sellaisen kanssa naimisiin menisi, joka tossa vaiheessa ei haluaisi olla missään tekemisissä, ottaisi kontaktia vaan kun nainen menisi oven taakse huutamaan. Sanoisi PYH, kun katseltaisiin kihlasormuksia, vetäisi pullon viinaa ja sammuisi kun nainen ehdottaisi naimisiin menoa?

Sittenhän se vasta perseelleen menee, kun arki tulee kuvioihin.

 

[Ken guru]

Kuulostaa ihan normaalilta suhteen alulta.

 

[sgd]

Alkuhuumaa on. Jotkut miehet on tuollaisia alussa, mutta kyllähän se arki sitten tulee. Joten nauti nyt herranen aika, kun on sen aika ! Märehtiä ehdit myöhemminkin.

Tosin hurmaavin omalla kohdallani oli alussa se lahjojen ostelija ja hemmottelija, joka lähetteli rakkaustekstareita, ja josta myöhemmin kuoriutui henkisesti väkivaltainan (ja vähän fyysisestikin) paska.

 

[neuvo]

Tutustupa sen miehen perheeseen, ennenkuin päätät mitään. Eli miehesi äitiin, isään, sisaruksiin.
Katso miten siellä toimitaan ja millaisia ihmisiä he ovat. Mies voi käyttäytyä miten hyvin vaan, halutessaan, kun on rakastunut. Se kertoo kuitenkin tosi paljon, minkälainen perhe on.
Enkä puhu nyt rahasta, enkä koulutuksesta enkä akateemisuudesta, vaan ihan muunlaisista jutuista.

Onko miehesi isä ollut kunnon isä lapselleen? Vai örveltävä juoppo sontiainen, tai kotinatsi joka on määrännyt senkin koska kukakin on saanut mennä vessaan.
Onko miehesi äiti jämähtänyt pikkulapsi-äidinrooliin vieläkin, kun lapset ovat aikuisia? Onko hän omistava, ruikuttava marttyyri?
Vai osaako hän olla äiti oikealla tavalla, siten kuin aikuisille lapsilleen pitää olla? Hyväksyy sen että lapsensa ovat aikuisia, kunnioittaa heitä, kunnioittaa myös heidän valintojaan, osa tukea heitä ja olla puuttumatta heidän elämäänsä?

Suku on joskus todella perseestä. Exäni suku oli. Exänikin kyllä oli.
Kun tapasin nykyisen mieheni, mulle oli todellinen helpotus kun huomasin että anoppini on todella mukava. Ihan toisenlainen kuin ex-anoppini.

 

[no heh]

Tottakai uskon, kaikkihan tollasia on aluksi. Tuu esittämään noin toi kyssäri 10v yhdessäolon jälkeen

 

[Kais]

Kyllä nuita tuollaisia ihania miehiä on olemassa ja viellä vuosien jälkeenkin. :heart: