Uskaltaisikohan lähteä yksin rannalle kolmen lapsen kanssa?

["viive"]

Yksi istuis vaunuissa, mutta kaksi ihan vahdittavaa. Tai suurin osaa jo vähän uida ja tietää minne asti saa mennä, mutta keskimmäinen ihan vahdittava kun tuppaa menemään isomman perään, eikä pelkää vettä yhtään. Stressiähän se ois, mutta tekis niin mieli viedä ne rannalle, kun ei pariin päivään olla päästy. Eikä tänäänkään mies pääse vahtimaan pienimpää kun on niin myöhään töissä.

Jos laittais keskimmäiselle kelluttavan uikkarin? Uskaltaiskohan sitten?

 

["mie"]

En uskaltaisi. Saisitko ketään muuta kaveriksi vahtimaan?

 

[4:n äiskä]

Minä olin neljän kanssa joista yksi nukkui vaunuissa. Pysyteltiin riittävän matalassa vedessä, niin ei mitään ongelmaa. Ja kaikki on ihan uimataidotomia.

 

["vieras"]

Nyt lapset on jo isoja, mutta kyllä minä kävin kolmen pienen kanssa yksin rannalla. Ja keskimmäinen just tommonen, ettei pelänny yhtään vaan meni juosten veteen. Kyllä sinä pärjäät! Olette vain sen aikaa, kun jaksat olla tosi tarkkana.

 

[chef]

Omieni kanssa uskallan. Vanhin on uimataidoton, mutta ymmärtää rajansa. Keskimmäinen tarvitsee koko ajan jonkun luokseen, kun on vedessä, mutta silloin voi pienin olla (ja onkin) vedestä pois. Kun pienin menee veteen, on keskimmäisen vuoro olla rannalla.

 

[4:n äiti]

sopikaa että kuin syvälle saa mennä. Lähdette pois jos tuntuu, ettei hommasta tule mitään. Sitten kun mies on mukana niin voi mennä syvemmälle. Meillä olivat ainakin ihan mielissään matalassakin vedessä.

 

["viive"]

Saattaa olla, että kaveri lähtis mukaan, mutta hänellä ja pari lasta. Eli ihan mun vastuulla olis kaikki. Olin kyllä viime kesänäkin yksin kolmen kanssa, mutta silloin pienin oli ihan vauva. Nyt hänkin haluaisi pois rattaista, mutta josko viihtyis kun katselee sitä touhua ja menoa siellä?

Ja meinasin tosiaan, että oltais vaan vähän aikaa jos meno yltyy liikaa=)

 

[bud]

mulla on hankaluuksia jo kahden kanssa, kun isompi 7v menee vähän pidemmälle ja eri suuntaan ja pieni 2v siinä rannassa, missä itsekin. tänä kesänä en ole vielä ollut yksin niiden vahtina, enkä tiedä menenkö. Siellä on aina niin paljon muitakin lapsia, ei mene kuin hetki ja oma katse harhautuu ja lasta ei ehkä löydykään.

 

[kaalimaan vartija]

Viime kesänä olin neljän kanssa. Yksi hyvä uimari, yksi ok. Yksi harjoittelee ja viimeinen oli 2v, eli ei osannut uida eikä muutenkaan paljon järki päätä pakottanut.... Saahan siinä olla silmät selässäkin, mutta kun ottaa sen asenteen, että pärjää niin varmaan pärjääkin.

Toki kaikki riippuu lapsista ja rannastakin. Me käytiin useamman kerran rannalla mikä on pieni ja suht turvallinen. Olen tosin ollut saman porukan kanssa myös isolla rannalla etelän turistirysässäkin... hyvin meni sielläkin.

 

[kookosta]

Mä kävin viime kesänä 9v 3v ja 1v lasten kanssa yksin rannalla. Isoin nyt jo osasi uida että häntä ei tarvinnut vahtia niin tarkasti ja keksimmäinen pysyi suht matalassa vedessä ja ohjeiden mukaan liikkui (ui) vain rantaviivan suuntaisesti tai rantaan päin. Pienin istui nilkan korkuisessa vedessä ja lappasi hiekkaa ja vettä ämpäriin.
Minä seisoon pienimän ja keksikokoisen välimaastossa vahtimassa.

 

[ri5]

omieni kanssa uskaltaisin. Ovat 6v, 5v ja 1kk ikäinen

 

["vieras"]

Aloittajan kaltaisessa tilanteessa en todellakaan lähtisi. Olisi enemmän stressaavampaa kuin rentouttavaa.

 

["viive"]

Itselle en rentouttavaa aikaa hakisikaan vaan lapsille kivaa edes vähäksi aikaa. Voishan se olla, ettei se ois lapsillekaan kivaa kun äiti kiljuis koko ajan, mutta näin ajatuksena ainakin=)

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="viive";23943958]Itselle en rentouttavaa aikaa hakisikaan vaan lapsille kivaa edes vähäksi aikaa. Voishan se olla, ettei se ois lapsillekaan kivaa kun äiti kiljuis koko ajan, mutta näin ajatuksena ainakin=)[/QUOTE]

Käy kokeilemassa. Lähtekää pois jos tuntuu ettei tosiaankaan onnistu. Mutta, lapset saattavat yllättää sut ja teillä kaikilla saattaa olla oikeasti ihan hauskaakin siellä.

 

[piina]

Itse olen aina käynyt yksin lapsieni kanssa rannalla. Esim. viimekesänä oli pienimmät 1v, 4v ja 7v. Parkkeerasin itseni pyyhkeele rantaviivan eteen ja kaikki lapset polskuttelivat nenäni edessä. Isommilla näistä oli rajana napansa, joka ei saanut seistessä mennä vesirajan alle ja pienin taas sai olla korkeintaan 2m säteellä minusta. Välillä käytin pienintä uimassa ja muut olivat silloin innoissaan rinnallani. Sitten kun joskus mies oli mukana, niin menin syvemmälle muiden kanssa, mutta kun olin yksin, niin säännöt olivat nämä.

Niin siis, uskallat mennä, kunhan teroitat lapsille selväksi, että sääntöjä on noudatettava tai muuten lähdette pois ja ette tule samalla kokoonpanolla enään rannalle eli rannalla käynnit harvenevat.

 

["Äiti viidelle"]

Minäkin olen käynyt monet kerrat yksin viiden lapsen kanssa. Vanhin ekalla ja osaa hiukan jo uida.
Nuorin hiukan alle vuoden. Kaks nuorimmaista ei uskalla ku vesirajalla leikkiä. Kolmas ja neljäs saa mennä siihen asti kunnes vesi ylettyy napaan. Tosin ei nuo pojat sitä kyllä aina muista. Itelle vaan uikkarit päälle niin pääsee veteen tarvittaessa.
Kyllä pärjää jos haluaa, istuu aivan rannassa ja kaikki nenän alla. Ei siellä tarvi kauaa olla

 

["viive"]

Ehkäpä lähdetään kokeilemaan=) Ei näitä säitä raaskisi vain pihalla viettää. Itsekin kun tykkään rannalla oleskella. Jos vaikka ottais keskimmäiselle ämpärit ja lapiot mukaan... Viihtyis vähän rannemmassa kun yleensä.