Uskaltaako moisen kanssa kerhoon

Heipsuli!
Meillä täällä oikein tempperamenttinen 2,5v poika. Ollaan kotosalla vauvan ja pojan kanssa. Kerkesin jo suunnittelemaan, että kohta voitaisiin pikkuhiljaa mennä päiväkerhoon(jossa vanhemmat ja lapset), mutta kun on tuo uhma. Mietityttää vaan tietyt asiat kuten leikkien loppuminen ja kotiinlähtö. se on aina yhtä dramaattinen asia meillä. Kotona lelut kerätään niin, että lapsi huutaa äitin housuissa roikkuen(sitä ennen on puhuttu ja maaniteltu, jotta lapsi itse keräisi lelut). Tässä taannoin kun lähdettiin kylästä kotiin päin niin sain kantaa huutavan lapsen eteiseen ja runtata vaatteet väkisin päälle, siinä oli useammankin ihmisen korvat lukossa ja melkein lapsen päällä sai istua jotta edes jotenkuten on vaatteet päällä. Ei suostunut yhteistyöhön, ei sitten millään!!!
Pojan kanssa ei keskustella, kun jotain päättää niin se on siinä..ja kun on pakko mennä eteenpäin niin siinä sitten on koko kansan show pystyssä..
KerhoKauhukuvissa on ihmettelevät äidit ympärilläni ja minulla vauva joka kerkeää jo hermostumaan ja poika joka huutaa ja mesoaa naama punaisena.
Oletteko olleet vaan rohkeita ja lähteneet tempperamenttisen muksun kanssa ongelmatilanteiden keskelle vai oletteko odottaneet seesteisempää kautta?

 

meillä oli tytön kanssa vastaavaa. nyt tosin jo helpompaa kun on jo 5. kuljettiin kyllä ihan joka paikassa, milloin mistäkin lähdin huutava tyttö kainalossa ja ihmiset tuijottivat tai yrittivät huudella hyviä neuvoja... olisivat tulleet siihen tilanteeseen reilusti mukaan vaan ja ottaneet itse ne huudot ja potkut vastaan. no joo, meillä lelujen raivauksesta selvittiin sillä, että jos äiti ne joutui keräämään, niin äitipä laittoi ne sitten arestihyllylle. jos tyttö vähänkin auttoi, niin sitten lelut jäi omille paikoilleen. meillä ei ainakaan puhe auttanut kun kiukku oli vallan saanut. :kieh: ja äitillä oli usein jo pipo kireällä kun piti lähteä jonnekin. aika paljon sain aikaiseksi omalla käytökselläni.. eli mahd paljon positiivista huomiota mm pukemiseen tai muuten vaikeisiin asioihin, joissa kiukku useimmiten tuli. mutta aina ei jaksa, edes äidit! :\| . jaksamista vaan teille. voihan se olla, että kerhoilut sujuukin ihan hyvin!

 

Vie vaan kerhoon - useimmat äidit hymyilee vaan sisäänpäin, että 'kas, noillakin tuollainen tapaus'. Tuntuu nimittäin olevan osapuilleen joka perheessä ainakin yksi tuonkaltainen lapsi. nimim. selitellyt ostarilla miksi lapsi huutaa naama sinisenä (apteekki olikin jo kiinni ).

 

On meilläkin raahattu lasta perhekerhosta kotiin ilman päällysvatteita (onneksi ei ihan pakkanen ollut), turvaistuimeen asettelu vaati kyllä voimia. No, muut äidit muistavat vieläkin neljän vuoden takaisen ensimmäisen kerhokäyntimme. Seuraava kerta oli jo helpompaa kun talon tavat tulivat tutuksi lapselle, ja kerho-ohjaajalla oli auktoriteettia.

 

Ilman muuta kerhoon vaan! Saattaa vähentää/lieventää uhmailua kun on jotain ihan omaa juttua. Ja kaikkein paras tietenki jos pystyiset tekemään sen pojan kans kahdestaan niin silloin se sais kokonaan sinun huomion.
Meillä on isompi tyttö(3v.) niin itsepäinen ja pukemisen aikana 90% hankala tapaus.

Me käydään tytön kans muskarissa kerran viikossa kahdestaan. 10 kuukautinen on joko isän kans tai mummun kans sen puoli tuntisen. Eka muskari kerta meillä meni aivan ihanasti ja tais mennä vielä seuraavaki, mutta sitten neiti päätti että kokeilempas mitä kaikkea voin täällä tehdä ja siitäkös äidin riemu repes!
:headwall:

No ei se mitään, huomasin että kun piti pienen keskustelu hetken ennen muskariin menoa( selvitin siis miten käy jos ei usko mitä sanotaan ja alkaa riehumaan siellä) eli jos ei usko kun kielletään tekemästä jotain niin lähdetään kotia. Kerran lähdimme sitten sieltä kesken kaiken pois ja se oli raukalle niin iso asia ettei enää ollut SIELLÄ tottelematon. (painotus sanan siellä kohdalla oli sen takia kun muskari on todellaki ainoa rauhallinen paikka) Siis kyllähän siellä muskarissa leikitään ja tanssitaan,mutta...siis kyllähän te tiedätte mitä kaikkea 3 vuotias voi keksiä... Meillä on kyllä niin vilkas neiti, mutta ehkä se siitä vielä rauhoittuu.

 

Hei, meillä on 2-v tyttö ja samankaltainan tahtoihminen tällä hetkellä. Kävimme viime syksynä kerhossa ja tyttäreni siellä riehaantui niin, että muutaman pojan äidit hakivat lapsensa tyttäreni läheltä pois "kun voi sattua". Anteeksi vaan, mutta naurattaa vieläkin. En ole huono äiti joka ei välitä yhtään mitä lapsensa tekee mutta toki tyttö riehaantui mutta ei nyt sentään vaaraksi ollut kellekään. Eli varmaan pari asiaa sinun on hyvä muistaa; kehu ja kiitä poikaasi kun tekee kuten pitääkin eli ei riehu ym, jätä riehumiset ja huutamiset vaille huomiota, tietysti kerhossa pitää ohjata vähän pois tilanteesta. Ja muista erityisesti se, että lähes jokainen äiti on joutunut tilanteeseen missä lapsi huutaa mutta jostain syystä on niitäkin äitejä, jotka nauttivat sinun hankalasta tilanteestasi. On onneksi niitäkin, jotka toivottavat sinulle jaksamista. Mene rohkeasti kerhoon ja kun epätoivo meinaa iskeä, ajattele vaan, että meidän poika se tietää mitä tahtoo!

 

Oottakos menny kerhoon? Minkä ikäiset lapset nyt on?

Mulla on 2 v 8 kk poika ja 1 v tyttö. Ehdottomasti suosittelen että kerhoon vaan. Poikani on todella vilkas, tempperamenttinen ja kauan oli sitä että hän töni muita kavereita (oli mm. siskostaan mustasukkainen ja kohdisti muihinkin pieniin).

Ruvettiin käymään kerhossa kun vauva oli n.4-5 kk. Kova vahtiminen oli tämän tönimisen ym. kiusaamisen kanssa mut onneksi tyttö ei vielä silloin liikkunut mihinkään. Monta kuukautta pojassa epäilin ADHD:ta tämän tönimisen ja tottelemattomuuden takia, minkä vuoksi otinkin asian puheeksi perhekerhon vetäjien kanssa. he eivät olleet huomanneet mitään erikoista. Tämän johdosta he kuitenkin rupesivat pyytämättä "auttamaan" mua paremmin ts. olivat vauvan kanssa että sain pojan kanssa askarrella tai toisin päin. Harvoin vauva oli kotona isukin kans vaan ollaan oltu yleensä aina porukalla. Mm. tänä aamuna.

Suosittelenkin et pyydät vetäjää katsomaan vauvan perään jos tulee tilanne että vanhempi lapsi tarvii sua johonkin tilanteeseen..

P.S. Enää en epäile ADHD:TA kun olen kuullut että olen itse ollut pienenä just samanlainen kuin poikani ts. villi, joka ei usko puhetta.. Enkä kyllä todellakaan ole adhd- tapaus vaan sosiaalinen ja rohkea luonteeltani aina vaan..

 

\

Oletteko olleet vaan rohkeita ja lähteneet tempperamenttisen muksun kanssa ongelmatilanteiden keskelle vai oletteko odottaneet seesteisempää kautta?

Olen vaan mennyt. Onneksi ei haittaa, jos kerhosta myöhästyy. Minulle eivät ainakaan ole äidit ryhtyneet päivittelemään lapsen käytöstä vaan jälkikäteen sanoneet minulla olevan hyvät hermot.