Uskallatko liikkua yöllä yksin?

kyllä uskallan, vaikka miehen kanssa on tappouhkaukset saatu, eikä tiedetä kuka ne on tehnyt.

 

Kesäaikaan kyllä, mutta pimeän aikaan en. En kyllä mielellään iltapäivälläkään pimeän aikaan lähtisi yksin kulkemaan noita pimeitä puistoja/metsikoita pitkin. Tosin iltapäivisin siellä varmaan olisi paljon lenkkeilijöitä, niin sillä mielin uskaltaisi. Ison kaupungin keskusta-alueella asun. Katuvalaisimilla valaistuja katuja pitkin kyllä uskallan kävellä yölläkin pimeällä, siellä on myös asutusta niitten varrella. Mutta noihin puistometsikohin yöllä pimeän aikaan, enpä mielelläni.

 

no todellakin uskaltaisin. en ole ikinä pelännyt liikkua missään yksin.

 

No sanotaanko niin, että en mä sitä mielelläni tekisi, mutta jos tilanne niikseen vaatii, niin kyllä mä sen kävelisin.

Meilläpäin on kyllä ihan turvallista, mutta mä olen suunnilleen vakuuttunut siitä, että jos menen metrsään, siellä on karhu (vaikkei niitä muka ole täällä) tai joku hirviö. Jos menen teitä pitkin, niin siellä on puskaraiskaaja (vaikkei niitäkään ole näillämain näkynyt) ja pellolla on käärmeitä (ei ne vielä ole talvihorroksessa).

 

Kyllä uskallan
Oon asunut helsingissä nyt 5v ja täällä uskallan liikkua koska vaan ja missä vaan mutta asuessani pikku paikalla metsän kdskellä hyvä kun uskalsin koiran viedä pissalle ja yksin kotona oleminen oli yhtä helvettiä.

Mun pelot on aina ollut ns järjettömiä, ei niinkään fiksuja sillä kyllähänbtäällä on huomattavasti suurempi riski joutua väärän ihmisen käsiin.

 

Uskaltaisin. En ehkä nauttisi siitä mutta uskaltaisin varmaankin jos täytyisi...

 

Tääh? No taatusti oli samanlainen nimimerkki siinä pitkässä imetysketjussa. Yhteensattuma sitten ehkä, pahoittelen. Ei teitä harmaita aina erota toisistaan.

Ps. Huumorintajuttomuutesi tuskin on minun vikani.

Ymmärrätkö, mitä käsite "perskärpänen" pitää sisällään? Vai meinasitko imetyksen oleellisestikin liittyvän tähän aiheeseen?

 

uskallan. täällä pyörii kesät karhuja ja susia ympärillä. siis niitä oikeesti näkyy vähintään kerran viikossa. ja paskoja löytyy pihoista yön jäliltä, mutta silti en ikinä ole pelännyt liikkua yksin metsässä tai tiellä tai missään. ja talvisin liikkuu sitten vain noita susia, ahmoja, ilveksiä, mutta en mä pelkää niitä silloinkaan. en päivällä enkä yöllä.

 

[QUOTE="vieras";25069683]Ennen raskautta uskalsin. Raskauden myötä tuli ihan kamalasti kaikenlaisia pelkoja, osa on hävinnyt, osa ennallaan ja osa pahentunut. Raskausaikana näin ihan kamalia painajaisia (mm. yhdessä joku hullu murhaaja tuli ja vei mun vauvan), ne unet aiheutti pelkoja mitkä ei ole helpottaneet.[/QUOTE]

Mulle tuli kanssa raskauden myötä kaikenlaisia pelkoja. Sitä ennen oli paljon huolettomampaa, ajatus siitä että mulle tapahtuisi jotain ei ollu niin kauhea, tai ehkä sitä ei vaan kuvitellu sillä tavalla. Raskauden myötä tuli kaikesta ainutkertaisempaa -mitä jos mulle tapahtuukin jotain juuri NYT, kun elän elämäni ainutkertaisinta aikaa? Kuolemanpelko palasi yhtäkkiä, oltuaan vuosikymmenen tai enemmänkin poissa. Ja nyt sit pelkää oman ja lapsenkin puolesta, jos mut joku tappaisi niin en näkisi ton lapsen kasvavan, ja toisaalta lapsi jäisi ilman äitiä.

Sekin vaikutti kun löysin meidän rappukäytävästä käytetyn ruiskun, sen jälkeen on koko lähiympäristö tuntunu uhkaavalta.

 

En mielelläni liiku, tulen yöaikaan taksilla kotiovelle tms. Sen verran itsesuojeluvaisto pelaa nykyään. Ei mulla varsinaisesti pelkoja ole, en vaan pidä kovinkaan järkevänä sitä että yöllä pimeässä yksin liikkuisin.

 

en varmaankaan uskaltais.

 

Siis pelot on usein irrationaalisia, joten ymmärrän kyllä että semmosia esiintyy tässä asiassa. Mutta turha sitä on järjellä perustella. Tilastollisesti esimerkiksi henkilöautolla ajaminen on ihan helvetisti vaarallisempaa kuin yksin ulkona käppäily. Ja tosiaan niitä raiskauksia tapahtuu paljon enemmän tutun/puolitutun toimesta ihan sisätiloissa.

Mut kyl mä ymmärrän. Ihminen itsehän kumminkin ajaa tai valitsee ne henkilöt joiden seurassa on. Siinä on ainakin sellainen tunne, että voisi vaikuttaa asioihin. Puskista iskevä raiskaaja on epätodennäköisempi kuin se, että päähän iskisi salama, mutta ymmärrettävä pelko.

Akaattia kyllä suosittelisin hakemaan apua fobioihinsa. Mutta tuskinpa haet. Uskon, että nämä pelot ovat osa sinun elämänhallintaasi. Uskot että oikeilla ratkaisuilla voit hallista elämääsi. No, jos kykenet elämään ja pelot eivät tunge jokapäiväiseen tekemiseesi, niin kaipa sitä noinkin voi elää...

Tulee vaan mieleen tuo Avatarisi kuva. Eikös Miihkali Jaksonenkin omannut paljon pelkoja: bakteerikammoa (joka on todella vaarallinen pelko, koska niiden pakoilu vain heikentää immuunijärjestelmää, eikä kumminkaan kaikkia pakoon pääse) yms.

 

Juuuu, ihan helposti.. Täällä, mut sit jos pitäs olla jossain Helsingissä tai Tampereella jne. niin en tiiä..Jyväskylässä taas kyllä uskallan ja uskalsin, se kun on tuttu tavoiltaan ja paikoiltaan..

 

Taipalsaarella, jossa asun niin ilman muuta. Vuosaaressa, jossa oon jonkinverran viettäny aikaa, en. Ainakin 60kg koira mukana.

Uskaltaisin ja ihan täällä Vuosaaressa!
Tuollainen 60kg rakki on pelottavampi kuin kävely täällä.

 

Uskaltaisin. Tosin välillä ehkä pitäisi juosta jos tulee se fiilis että joku seuraa/kyttää Ei vain pie alkaa miettimään kauhutarinoita juuri sillä hetkellä.

Itse asiassa olen huomannut tykkääväni pimeässä liikkumisesta, siis alkuillasta metsässä olemisesta, ihanan hiljaista ja aistit heräävät kun ei näe mitään

 

Siis pelot on usein irrationaalisia, joten ymmärrän kyllä että semmosia esiintyy tässä asiassa. Mutta turha sitä on järjellä perustella. Tilastollisesti esimerkiksi henkilöautolla ajaminen on ihan helvetisti vaarallisempaa kuin yksin ulkona käppäily. Ja tosiaan niitä raiskauksia tapahtuu paljon enemmän tutun/puolitutun toimesta ihan sisätiloissa.

Mut kyl mä ymmärrän. Ihminen itsehän kumminkin ajaa tai valitsee ne henkilöt joiden seurassa on. Siinä on ainakin sellainen tunne, että voisi vaikuttaa asioihin. Puskista iskevä raiskaaja on epätodennäköisempi kuin se, että päähän iskisi salama, mutta ymmärrettävä pelko.

Akaattia kyllä suosittelisin hakemaan apua fobioihinsa. Mutta tuskinpa haet. Uskon, että nämä pelot ovat osa sinun elämänhallintaasi. Uskot että oikeilla ratkaisuilla voit hallista elämääsi. No, jos kykenet elämään ja pelot eivät tunge jokapäiväiseen tekemiseesi, niin kaipa sitä noinkin voi elää...

Tulee vaan mieleen tuo Avatarisi kuva. Eikös Miihkali Jaksonenkin omannut paljon pelkoja: bakteerikammoa (joka on todella vaarallinen pelko, koska niiden pakoilu vain heikentää immuunijärjestelmää, eikä kumminkaan kaikkia pakoon pääse) yms.

Puskaraiskaajaan kohtaaminen tosiaan lienee oikeasti HYVIN epätodennäköistä...mutta ei se auta siinä kohtaa jos mulla on korkkarit jalassa, kävelen pikkuteitä pilkko pimeässä ja kuulen jatkuvasti viereisestä metsstä rasahduksia

 

Helppo on nyt sanoa, että uskaltaisin. Enpä silti tiedä kävelisinkö tuota matkaa yöllä jos pitäisi, vai ajaisinko autolla/ottaisinko taksin.
Ulkomailla asuessani uskalsin ja monesti kävelinkin yksin yöllä kotiin, jännä että täällä pienessä kaupungissa saattaisin miettiä kahdesti. Mutta sehän siinä on, että ihmisten joukossa tuntuu turvallisemmalta kuin täysin yksin.

 

Yhteen suuntaan uskaltasin, mutta muihin en koska ne on umpi metsää. Ehkä korkeintaan ilman koiraa lähtisin metsikköön yöllä, mutta koiran kanssa en koskaan! Pelottas että se koira houkuttelee ilveksen paikalle kun ne nälissään nyt on napsineet koiria pihoista..

 

en, kaikkialle muualle voin kävellä pimeällä, mut en tohon metsään!

 

Uskallan, mutta onneksi harvemmin tarvii kävellä öisin.

 

Uskalla Monesti kävellytkin

 

enköhän.. jos ois joku todellinen tarve, huvikseen en kyll lähtis. Asun tällasessa tuppukylässä -.-

 

Kaupungissa uskaltaisin.

Mä olen huomannut että taidan olla sen verran urbaani ihminen että pelkään metsiä ja eläimiä siinä määrin, että en mielelläni lähde mihinkään metsään/metsätielle edes valoisaan aikaan jos sielä päin on liikkunut esim karhu lähiaikoina todistettavasti. Sensijaan ihmisiä en osaa pelätä pimeilläkään metsäpoluilla. Tunnen oloni turvallisemmaksi jos edelläni pimeällä metsäpolulla kävelee joku tuntematon miespuolinen henkilö.
Sinällään vähän hölmöä, koska todennäköisempää on että ihminen kimppuun tulee kun että kimppuun kävisi karu. Mutta minkäs teet.

 

Uskallan, paremmin kuin päivällä.

 

Todellakin uskallan.