Uskallankohan edes avautua tästä...

[väsymys sentään]

Mun mies on vakavasti masentunut. En oikein tiedä mitä tehdä, mikään ei tunnu auttavan, piristävän, lohduttavan häntä. Nukkuu vaan, tänäänkin koko päivän (ja edelleen). Nousee illalla pariksi tunniksi ja nukkuu sitten taas. Valittaa pahaa oloaan mutta suuttuu, jos yritän jotenkin auttaa. Yritän osoittaa myötätuntoa miten parhaiten taidan, mutta olen itsekin hurjan väsynyt, meillä on pieni vauva ja eläimiä, ja minun pitäisi hoitaa koko homma. Hän ehdottomasti kieltäytyy puhumasta lääkärin kanssa, mutta sanoo myös, ettei aio tehdä mitään muutakaan asialle, että "elämä nyt vaan on tämmöistä, eikä muuksi muutu."

En ymmärrä mitä voisin tehdä, kaikki tuntuu olevan väärin. Tätä on kestänyt aalloittain nyt jo pidemmän aikaa, välillä parempia kausia, mutta sitten taas näitä aallonpohjia. Tuntuu etten jaksa enää kauaa sinnitellä ja pitää huolta kaiksta.

 

[tavallinen äiti]

Lääkäriinhän tuo miehes pitäisi saada, se on sitten eriasia miten se käytännössä onnistuu.
Jos saat yhtään puheyhteyttä, niin yritä saada ymmärtämään että se olisi koko perheen parhaaksi.

 

[Ärrimurri]

Voisko joku toinen ihminen, johon miehesi luottaa, käydä juttelemassa hänelle?

 

[Joo]

Hyvin uskalsit avautua ap.

 

[hmm]

Ekana eläimet pois, niistä on tuossa tilanteessa vain lisärasite.

 

[jhkl]

voit myös hakea apua itsellesi jotta jaksat miehesi kanssa esim.perheneuvolasta tai mtt ja laita eläimet hoitoon jos pystyt. olis myös hyvä yrittää pitää mies edes jossain rutiinissa kiinni esim. ruokkis yhden eläimen päivässä tai joku muu homma jonka hän kokisi mielekkääksi, ei tila ainakaan pahenisi... voimia!!

 

[ap]

Vein jo kissat hoitoon, on vähän edes helpompi olla. Koiraa en raaski laittaa muualle..
Muille mies näyttelee että kaikki on hyvin, ja aina kun jaksaa niin käydäänkin jossain ystävillä, mutta en tiedä, onko monella aavistustakaan hänen tilastaan. Usein näinä hetkinä syyttelee minua ongelmistaan, etten tue häntä enkä ole puolisona kummoinenkaan, että kaikki on hänen vastuullaan. Minusta taas tuntuu, että kaikki, siis aivan kaikki on minun vastuullani. Eikä siis tosiaan halua/aio puhua kellekään. Sain neuvolasta depressioihoitajan numeron, mietin, uskaltaisinko soittaa sinne hänen selkänsä takana. Parempina kausina ottaa tätä kaikkea kyllä takaisin ja yrittää viettää hyvää aikaa minun ja lapsen kanssa. onneksi niin , auttaa sitten jaksamaan näitä kausia.

 

[unohin oman nimimerkin mut sama ku äsken]

Vein jo kissat hoitoon, on vähän edes helpompi olla. Koiraa en raaski laittaa muualle..
Muille mies näyttelee että kaikki on hyvin, ja aina kun jaksaa niin käydäänkin jossain ystävillä, mutta en tiedä, onko monella aavistustakaan hänen tilastaan. Usein näinä hetkinä syyttelee minua ongelmistaan, etten tue häntä enkä ole puolisona kummoinenkaan, että kaikki on hänen vastuullaan. Minusta taas tuntuu, että kaikki, siis aivan kaikki on minun vastuullani. Eikä siis tosiaan halua/aio puhua kellekään. Sain neuvolasta depressioihoitajan numeron, mietin, uskaltaisinko soittaa sinne hänen selkänsä takana. Parempina kausina ottaa tätä kaikkea kyllä takaisin ja yrittää viettää hyvää aikaa minun ja lapsen kanssa. onneksi niin , auttaa sitten jaksamaan näitä kausia.

tuossa on vaan se riski et sairastut itsekin jos miehesi ei saa apua. mutta masennuksen hoitoon on paras lääke arjen rutiineissa kiinni pysyminen (edes joissain) ja sosiaaliset suhteet (kyläilyä, harrastus, ulkoilu jne..). se on miehesi tukemista että sovitte rutiineista jotka hän päivittäin hoitaa ja näin olet sitten täydellinen puoliso ja mielenterveyshoitaja samassa paketissa. jos ukko muuta väittää niin kerroppa et huono puoliso olisi puuttumatta asioihin ja antais hänen nukkua itsensä hengiltä ja käpertyä omiin napanöyhtiinsä. terveisin mielenterveystantta

 

[jhkl]

Vein jo kissat hoitoon, on vähän edes helpompi olla. Koiraa en raaski laittaa muualle..
Muille mies näyttelee että kaikki on hyvin, ja aina kun jaksaa niin käydäänkin jossain ystävillä, mutta en tiedä, onko monella aavistustakaan hänen tilastaan. Usein näinä hetkinä syyttelee minua ongelmistaan, etten tue häntä enkä ole puolisona kummoinenkaan, että kaikki on hänen vastuullaan. Minusta taas tuntuu, että kaikki, siis aivan kaikki on minun vastuullani. Eikä siis tosiaan halua/aio puhua kellekään. Sain neuvolasta depressioihoitajan numeron, mietin, uskaltaisinko soittaa sinne hänen selkänsä takana. Parempina kausina ottaa tätä kaikkea kyllä takaisin ja yrittää viettää hyvää aikaa minun ja lapsen kanssa. onneksi niin , auttaa sitten jaksamaan näitä kausia.

tuossa on vaan se riski et sairastut itsekin jos miehesi ei saa apua. mutta masennuksen hoitoon on paras lääke arjen rutiineissa kiinni pysyminen (edes joissain) ja sosiaaliset suhteet (kyläilyä, harrastus, ulkoilu jne..). se on miehesi tukemista että sovitte rutiineista jotka hän päivittäin hoitaa ja näin olet sitten täydellinen puoliso ja mielenterveyshoitaja samassa paketissa. jos ukko muuta väittää niin kerroppa et huono puoliso olisi puuttumatta asioihin ja antais hänen nukkua itsensä hengiltä ja käpertyä omiin napanöyhtiinsä. terveisin mielenterveystantta

niin olin toi jhkl