Uskallanko mummona ehdottaa nimeä lapselle?

Siinäpä kysymys.

 

Et, jos haluat pitää hyvät välit.

 

Mikset uskaltaisi? Vaatimaan ei kannata ruveta,mutta ihan hyvin voit ehdottaa.

 

Voithan ehdottaa, mutta multa se ainakin tippuisi listalta pois, jos se siinä olisi ollut, me päätämme itse lapsen nimen.

 

En suosittele, ellei erikseen kysytä.

 

En suosittelis.Meillä anoppi vänkäs viimesee minuutti asti ristiäisissäkin,että vieläkö kerkee se ja se.arghhhhhhhhh

 

Eiköhän se ole vanhempien asia päättää nämä asiat. Olet aikanaan päättänyt omat lapsesi nimet, mitä olisit tykännyt jos äitisi tai anoppisi olisit tullut ehdottelemaan mikä lapsen nimeksi olisi hyvä antaa.

 

Mä ainakin olen niin teiniangsti, että luovuimme jo kertaalleen päättämästä,me nimestä, kun isovanhemmat sattuivat ehdottamaan sitä... Harmitti pitkään vielä jälkeenpäin, ettei "saatu" haluamaamme nimeä

 

Minun anoppini tokaisi aikoinaan jos tyttö tulee niin siitä on sitten tultava Minna koska itse en koskaan tyttöä saanut ja tuon nimen olisin antanut omalle tytölleni.
Voin kuvitella mikä sota siitä olisikin noussut jos oikeasti tyttö olisi synytnyt ja en Minnaa olisi nimeksi antanut.

 

Näin poikani/iminiäni jääkaapin ovessa isänpäiväkortissa nimen (ennenkuin vauva oli syntynyt). En ole siitä puhunut halaistua sanaa, mutta kaunis nimi on jos tulee lapselle. Mietin vaan sitä toista nimeä...

Koskaan en ole puuttunut lasteni asioihin. Autan, jos pyydetään.

 

Meillä anoppi toi listan nimiä, ei niitä kyllä mitenkään vakavasti otettu. Lähinnä nauratti.

 

Jos kysyvät niin uskallat, jos eivät kysy niin sitten et mene puuttumaan.

 

Eiköhän se ole vanhempien asia päättää nämä asiat. Olet aikanaan päättänyt omat lapsesi nimet, mitä olisit tykännyt jos äitisi tai anoppisi olisit tullut ehdottelemaan mikä lapsen nimeksi olisi hyvä antaa.

Ei ollut äitiä saatika anoppia päättämässä nimeäni. Isä olis kyllä voinut pikkusen harkita...

 

[QUOTE="Minna";28577090]Minun anoppini tokaisi aikoinaan jos tyttö tulee niin siitä on sitten tultava Minna koska itse en koskaan tyttöä saanut ja tuon nimen olisin antanut omalle tytölleni.
Voin kuvitella mikä sota siitä olisikin noussut jos oikeasti tyttö olisi synytnyt ja en Minnaa olisi nimeksi antanut.[/QUOTE]

Olisitko OIKEASTI antanut nimen Minna jos olisit tytön saanut?? :O

Mä voin sanoa, että se olisi ollut tuossa tapauksessa viimeinen nimivaihtoehto minun tyttärelleni...

 

Kai sitä nyt ehdottaa voi mutta älä sitten loukkaannu kun sitä ei valita.

 

[QUOTE="vieras";28577119]Olisitko OIKEASTI antanut nimen Minna jos olisit tytön saanut?? :O

Mä voin sanoa, että se olisi ollut tuossa tapauksessa viimeinen nimivaihtoehto minun tyttärelleni... [/QUOTE]

En, siksi sanoinkin että olisin voinut kuvitella mikä sota siitä olisi noussut.
Siitäkin jo nousi sota ja maailmanloppu kun minä en hyväksynyt anopin kummivaihtoehtoja
Ottakaa se ja se kun ne ostaa aina kalliita lahjoja, juu arvaa vain otinko, mies - hiiri meinasi suostua mutta minä en todellakaan!

 

Itse aikoinaan sanoimme molempien vanhemmille, että ei saa ehdotella lainkaan mitään nimiä, koska silloin voi mennä ihan hyviä nimiä mustalle listalle turhaan.

 

Me saatiin ehdotuksia ja veikkauksia isovanhemmilta ja tutuilta, niistä ei sen kummemmin välitetty vaan valittiin itse. Mutta en nähnyt pahana vaikka ehdottivat/arvailivat, hauskaahan se vaan oli. Varsinkin oli hauskaa kun anoppi totesi että ihan sama minkä nimen annatte, kunhan on edes nimi jonka osaa jotenkin sanoa.

 

No minun isäni sai kolme poikaa, ja kaikki saivat ikäluokkansa "muotinimet". Minun kahden poikani ristiäisten alla isäni on huokaillut monta kertaa, miten sääli on jos emme anna suvun perintönimeä.

Samoin isäni on ollut aina sitä mieltä, että lapsen pitää saada isänsä sukunimi, mutta kun kukaan veljistäni ei saanut miespuolisia jälkeläisiä, olikin äkkiä minun tehtäväni olla moderni nainen ja jatkaa suvun nimeä...

 

No minun isäni sai kolme poikaa, ja kaikki saivat ikäluokkansa "muotinimet". Minun kahden poikani ristiäisten alla isäni on huokaillut monta kertaa, miten sääli on jos emme anna suvun perintönimeä.

Samoin isäni on ollut aina sitä mieltä, että lapsen pitää saada isänsä sukunimi, mutta kun kukaan veljistäni ei saanut miespuolisia jälkeläisiä, olikin äkkiä minun tehtäväni olla moderni nainen ja jatkaa suvun nimeä...

Voihan sitä ottaa nimen perintönä vaikka parin, kolmen sukupolven takaa.

 

En voi käsittää, mitä sotia teillä käydään suvun kesken - nimistä, vauvan katsomisesta syntymän jälkeen, juhlapyhien viettämisestä ja kaikesta.

Meillä on tosi rauhallista suvun kesken - iso osa kuollutkin, mutta ei kyllä riidellä niiden olemassaolevienkaan kanssa.

 

[QUOTE="Minna";28577154]En, siksi sanoinkin että olisin voinut kuvitella mikä sota siitä olisi noussut.
Siitäkin jo nousi sota ja maailmanloppu kun minä en hyväksynyt anopin kummivaihtoehtoja
Ottakaa se ja se kun ne ostaa aina kalliita lahjoja, juu arvaa vain otinko, mies - hiiri meinasi suostua mutta minä en todellakaan![/QUOTE]

Oletko koskaan kuullut, että miehet valitsevat usein äitinsä kaltaisen puolison?

Tuli vaan mieleen, kun mietin, millainen nainen kutsuu omaa miestään hiireksi.

 

[QUOTE="vieras";28577219]Voihan sitä ottaa nimen perintönä vaikka parin, kolmen sukupolven takaa.[/QUOTE]

Voi toki, ja olemme antaneetkin pojillemme nimet mieheni ja minun sukupuusta. Mutta silti en tajua isäni touhua, siis että ensin annetaan omille lapsille nimeksi "Jari, Jyri ja Jori", ja sitten itketään lastenlasten kohdalla, että miksi "kukaan ei jatka meidän suvun Iisakki-perinnettä.

 

[QUOTE="vieras";28577098]
Koskaan en ole puuttunut lasteni asioihin. Autan, jos pyydetään.[/QUOTE]

No auta tälläkin kertaa eli ehdota nimeä, jos sinulta pyydetään ehdotusta =)

 

Oletko koskaan kuullut, että miehet valitsevat usein äitinsä kaltaisen puolison?

Tuli vaan mieleen, kun mietin, millainen nainen kutsuu omaa miestään hiireksi.

Mieti ihan rauhassa en minä enään tuon hiiren kanssa ole
Minkälainen mies antaisi äitinsä päättää lapsensa nimen, kummit ja kaikki.
Tämä lapsensyntymä ja siitä aiheutuva stressi oli liikaa miehelleni kun minä olin niin hankala joten erosimme melkein heti ristiäisten jälkeen, ja parempi niin olikin.