Meillä myös miehen kanssa on sovittu askareiden jaosta ja sitten hän iloisesti joko "unohtaa" tehdä hommansa tai "ei ehdi". Ja sitten kiukuttelee, kun huomaa, etten minä ole niitä myöskään tehnyt. Monta kertaa meillä on astiat loppuneet, kun mies ei ole tiskannut (kuuluu hänen tehtäviinsä), mutta olen visusti vain käsin tiskannut itse tarvitsemani astiat ja jättänyt loput hänelle. Muutama päivä on mennyt ja sitten se on kiukutellut, mutta tehnyt on lopulta, kun ei muuta ole voinut. Ja ihme kyllä kerta kerralta se kiukuttelu on vähentynyt. Sama juttu on ollut kissan hiekkalaatikon kanssa... Kyllä mun kokemus asiasta on, että on aivan turha keskustella asista muuta kun sen verran että sovitaan mitä kukin tekee. Sen jälkeen vain ja ainoastaan mainittu koirankoulutustyyli tepsii, eli peräänantamattomuus ja johdonmukaisuus. Asioita ei kannata nalkuttaa eikä huomautella, paras tapa on antaa toisen itse asia huomata ja antaa kiukuttelun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos reagoimatta siihen mitenkään.
Käsittämättömintä asiassa on, että aina kun tilanne hiukankin muuttuu (esim. miehellä uusi työ kuten ap:n miehellä), yrittää hän livetä sovitusta... Siinä ei muu auta kun pysyä kylmähermoisena ja antaa asunnon olla hänen askareiden osaltaan mullin mallin hetken aikaa, kunnes hän taas tajuaa hoitaa hommansa ja elämä jatkuu. Käsittämätöltä touhulta tämä kyllä varmaan kuulostaa aikuisten ihmisten kesken, mutta tilanteesta ei voi kiittää ketään muuta kun miehen äitiä, joka aikoinaan miehelle omalla esimerkillään opetti, että naiset on miesten palvelijoita... Niin ja luonnollisesti myös miehen omaa laiskuuttaa.
