Uroskoiran murrosikä, kokemuksia?

Meidän uroskoira täyttää nyt 9kk. Viime kuukausina se on muuttunut ihan hirviöksi. Käytiin koirakoulua joka meni aluksi ihan kivasti, viimeisinä tunteita se ei ole kiinnostunut mistään tehtävistä ja herkuista samaan tapaan kuin kurssin alussa, se vaan haistelee ja nuuskii pakonomaisesti kaikkea, merkkailee ja uhoaa muille koirille (uroksille etenkin) Kotona tottelee ja osaa kaikki käskyt (ota, jätä, irti, seuraa, paikka, ohi), mutta kun lähdetään ulos niin korvat häviää päästä.

Koira ruikkii sisälle, myös ulkona merkkaa jatkuvasti.
Räksyttää hulluna kaikille vastaantuleville koirille. Joskus jopa ihmisille kun on oikein tuohduksissa.
Se nuolee muiden koirien pissat maasta, sekä lipittää narttujen takapuolia. (juuri tulin huoneeseen ja huomasin että lipitti meidän toisen nartun takapuolta vaikka juuri kielsin, ja pippeli oli täyserektiossa)
Lelujaan paneskelee jos vaan saa käsistään, meidän on pitänyt jo rajoittaa toimintaa kun se voi kestää tunteja.

Tiedän että sillä on alkava murrosikä ja se on hankalampaa aikaa, mutta tuon kanssa on lenkitkin välillä niin sietämätöntä että meinaan itkeä. Omaa johtajuutta yritän vahvistaa päivittäin keinoilla mitä koulussa opittiin. Kuinka kauan tämä kestää ja onko tämä ihan normaalia kaikilla uroksilla? minulla on ollut aina koiria, mutta tämä on ensimmäinen uros.

 

En osaa antaa neuvoja, kun jouduttiin lopulta oma iso uros antamaan pois. Homma meni just tommoseksi noin 8kk iässä ja kun täytti 2v annettiin pois kun ei onnistunut lenkitys enää mitenkään vaunuissa olevan vauvan kanssa. Sisällä oli kuin unelma, totteli kaiken, mutta ulkona aivan kaistapää ja vilkkaassa kaupungissa asutaan ja koira oli todella iso. Käytiin kaikki koirakoulut ja -korjaajat ja homma palasi aina samanlaiseksi. Siis just tuota älytöntä merkkailua, pisujen nuolemista ja muille uroksille uhoamista. Kasvattajan kautta muutti toiseen kotiin, siellä ollut sama meininki, heidän vaan ei tarvi vilinässä lenkittää eikä muita uroksia ohitella päivittäin kolmea kertaa kun asuvat maalla. Meilläkin oli ollut enemmin narttu eikä sitten ilmeisesti osattu vaan tarpeeksi vahvoja johtajia tuolle alfaurokselle olla. Kovapäiseksi ja hyvähermoiseksi sitä sanoivat kouluttajatkin. Tsemppiä teille!

 

Harmi että jouduitte luopumaan koirasta.

No meillä on pieni koira, pysyy kyllä hallinnassa mutta ihan yhtä vinoon meitä varmasti lenkillä katsotaan. Että tuossa taas tuollainen lellitty pikkupiski millä ei ole mitään sääntöjä. Tulee niin epäonnistunut olo kun on harjoitellut koiran kanssa ahkerasti, ja heti kun ilmestyy se toinen koira näköpiiriin niin menetät kontaktin omaan koiraan kokonaan vaikka päällään seisoisit.

Ja mikä kurjinta, uros siirtää tuota käyttäytymistä myös meidän toiseen koiraan! Neiti joka ei ikinä räksyttänyt lenkeillä liittyy nykyään aina uroksen räksytyskuoroon. Siksi täytyykin niitä lenkittää aina erikseen.

 

Suosittelen lämpimästi leikkauttamista, jos ette meinaa käyttää koiraa jalostukseen. Ainakin meillä se vähensi epätoivottua käytöstä.

 

Oli kyllä valtava epäonnistumisen tunne kun jouduttiin koira antamaan pois Meidän koiraa ei saanut leikata, sitä käytettiin/käytetään jalostukseen.

 

Ei tuollaista sekopäätä voi kuvitellakkaan käytettävän jalostukseen :O

Mistäköhän iästä alkaen tuon leikkauksen voisi tehdä?

 

jääkausi

 

Murkkuikä on tosiaan melko vaikeeta aikaa koiran kanssa. Silloin on turha yrittää mitään uuttaa kouluttaa, ja vanhassakin täytyy palata taaksepäin. Kannattaa opettaa pentua heti pienenä jo ohittamaan - annetaan makupaloja, kun ohitetaan (tai ensin annetaan muiden ohittaa). Jos tätä ei ole pentuna tehnyt, täytyy se aloittaa murkkuikäiselle sitten ihan alusta, joka on tosin vaativampaa, koska pentuna koira olisi sen oppinut paremmin. Kannattaa jättäytyä aluksi hyvin kauas ohitettavasta asiasta, pysähtyä pennun kanssa ja kehua ja palkita sitä, kun se katsoo sinua. (Tätä siis n. 5 sekunnin välein) Sitten pikkuhiljaa pystyy olemaan lähempänä ohitettavaa, ja sama jatkuu. Pian koira yhdistää, että kun vieraita menee, kannattaa katsoa sinua silmiin.

Älkää koskaan ja missään nimessä turhautuko silloin, kun koira rähisee muille! Jos ihminen itse näyttää vihansa ja turhautumisen, koira kyllä huomaa sen, mutta ei pysty ymmärtämään, että sinä olet koiralle vihainen. Se luulee, että sinäkin räkytät (jos siis kiellät koiraa ja äänensävysi on sama kuin vihaisella koiralla). Hihnasta nykiminen myös vain vahvistaa koiraa siitä, että nyt ollaan vihaisia ja ohikulkijalle täytyy sanoa muutama valittu sana.