uros vai narttu kissa

Siis kumpi kannattaa ottaa luetelkaapas hyvät ja huonot puolet. Sen tiedän et narttu tarttis leikata ettei tuu pentuja monta kertaa vuodes.

 

Meillä on ollut kumpikin, leikkaamisen jälkeen ihan samanlaisia.
Uros kissan leikkaaminen on huomattavasti pienempi juttu kuin narttu kissalla. Uros kissa toipuu poikuuden viemisestä muutamassa tunnissa, nartun toipumiseen menee kaulureineen kaikkineen viikko ja tikit joutuu poistamaan erikseen. Meidän uros kissan leikkauksessa lääkäri ei laittanut tikkejä lainkaan kun oli niin pieni reikä ja kissa oli kunnossa nukutuksen mentyä ohi.
Ottakaa hyvä luonteinen yksilö, sukupuolella ei ole väliä. Itse leikkauttaisin kissan oli kumpi vain.

 

Urokset ovat olleet helpompia. Kiltimpiä, sopeutuvampia. Nartut olivat kekseliäitä liiankin kanssa.

 

Meillä on ollut kotona molempia kolleja ja narttuja- kaikki olleet vallan mukavia otuksia.

Itseäni on kumminkin jostain syystä nuo kolsat miellyttäneet enemmän Tällä hetkellä talossa on pian 9-vuotias leikattu kolli. Kissana täydellinen, en löydä yhtään miinusta vaikka kuinka mietin....täydellinen perhekissa

Kisu oli ylin ystävä perheemme kääpiöluppa kanin kanssa. Kani kuoli yllättäen viime talvena ja ikävä oli kisulla kova. Olenkin tässä harkinnut josko hommaisimme toisen kisun kaveriksi. 2 koiraa on ennestään....

Muten kuten sanottua, enemmän se kissan oikeasta kohtelusta on kiinni millainen siitä tulee, kuin sukupuolesta....

 

Meillä on sekä uros että narttu kissa.Kummatkin kilttejä ja seurankipeitä.Uros on jo leikattu ja nartulla edessäpäin.Uros ei ainakaan muuttunut yhtään leikkauksen jälkeen ja siitä toipuu todellakin nopeasti.

 

Narttu oli älykäs, joka avasi ikkunoiden hakasetkin. Kiltti ja ystävällinen tapaus, mutta pölli ruokaa, kävi omin päin kaapilla (olis pitänyt laittaa ruuat kassakaappiin...). jnee. Kollit ovat olleet leikkisiä ja toisaalta laiskanpulsekeita, todella sosiaalisia tyyppejä. Tyytyvät siihen ruokaan, mitä saavat eli ei tarvitse laittaa barrikadeja ovien eteen. Tämä nykyinen kolli ei availe mitään ovia! Mutta on kova poika juttelemaan ja puskemaan, kerrassaan ihana otus.
Narttu sai yhdet pennut ja oli priima emo. Mutta sille jäi vissiin se pentujen hoito ja huolto jotenkin päälle.

 

Uroskin kannatta leikkauttaa, ettei ala merkkailemaan paikkoja sisällä tai lähde yht'äkkiä vaelluksille. Kun itsellä on molempia kotona, niin sanoisin että jos vain yksi pitäisi valita, niin ottaisin leikatun uros kissan. Meillä onkin itse asiassa nyt uusi uros kissanpentu, joka lokakuussa täyttää 6 kk, aion viedä silloin leikattavaksi.

 

mulla itsellä on narttu ja on todella villi, maukuu TODELLA paljon, välillä aivan ihana ja taas välillä TODELLA rasittava ja ilkeä.. sitä ei ole leikattu..
äidillä on uros kissa (on ollut myös narttuja) joka on AIVAN ihana, se on leikattu joten kai johtuu siitä että se löhöilee vaan päivät pitkät.. äidillä muut kissat on ollut vaan ulkokissoja, tämä uros kissa on sisä- ja ulkokissa..
eli kummastakin kokemuksia, mutta tämä äidin poju kissa on kaikken ihanin ja herttasin kissa mitä tiedän..

 

Kiitoksia jo vastanneille. mietinkin tuota uroksen merkkailua, et en tykkäis jos se merkkailis kaikki nurkat, mut jos se leikkauksella hoituu niin ehkäpä me otetaan sit uros. Sit mua mietityttää kans se kun vanhas talos asutaan niin aina talvisin nurkis rapisee elikkä hiiriä on et tuleeko sellanen leikattu kissa niin laiskaks et se ei viitti pyydystää hiiriä, sellasta en taas sit halua.

 

Ei tule laiskaksi. Meidän kaikki kissat on aina leikattu (urokset ja naaraat) ja saalistajia ovat, ainakin meidän katit. Tosin jos hiirikissan haluat, niin silloin ehkä taipuisin sen naaraan kannalle. Naaraat ovat ainakin meillä olleet "verenhimoisempia". Urokset tahtovat saalistaa vain kun viitsivät ja jotain juoksee nenän alta, mutta naaraat ovat olleet "urheilusaalistajia" jotka etsimällä etsivät saalista. Sehän on vähän kuin leijonalaumassa siis, naaraat hankkivat ruoan, urokset makoilevat laitamilla suurimman osan ajasta.

 

mulla on ollu kaks poikaa ja niitä ei ois voinu todellakaan ees kuvitella lapsiperheeseen..nyt on vajaan vuoden ikäinen tyttökisuli ja ihana kuin mikä..lapset saa tehdä mitä vaan paitti keskimmäistä,mein "meteliä" se juoksee "karkuun". leikattiin kesän alussa ja toipui muutamassa päivässä,eikä tikkejäkään tarvinnut käydä poistattaa..ainut et rokotukset piti erikseen hakee viikko leikkauksesta.

 

\

mulla itsellä on narttu ja on todella villi, maukuu TODELLA paljon, välillä aivan ihana ja taas välillä TODELLA rasittava ja ilkeä.. sitä ei ole leikattu..
äidillä on uros kissa (on ollut myös narttuja) joka on AIVAN ihana, se on leikattu joten kai johtuu siitä että se löhöilee vaan päivät pitkät.. äidillä muut kissat on ollut vaan ulkokissoja, tämä uros kissa on sisä- ja ulkokissa..
eli kummastakin kokemuksia, mutta tämä äidin poju kissa on kaikken ihanin ja herttasin kissa mitä tiedän..

Eli aivan selvästi tyttökissallasi on kiima.. Joten eiköhän elämä helpotu kun leikkaat hänet.Eli minulla on molemmat joista pojan olen leikauttanut ensin ja nyt leikkautin tytön. Siis meidän tyttökissa on ihana persoona, ei tod. mitenkään ilkeä, vaan huomattavasti mielenkiintoisempi kuin meidän rennosti makoileva uros. JOten minun mielestäni tyttökissat on persoonia ja pojta leikkauksen jälkeen löhöilijöitä, joita saa rapsutella rauhassa, mutta se tietty persoonallisuus on hieman piilossammassa kuin tytöillä..

Joten kyllä molemmat tytöt ja pojta ovat ihania, ja aina jokainen kissa oma yksilönsä...

 

\

Kiitoksia jo vastanneille. mietinkin tuota uroksen merkkailua, et en tykkäis jos se merkkailis kaikki nurkat, mut jos se leikkauksella hoituu niin ehkäpä me otetaan sit uros. Sit mua mietityttää kans se kun vanhas talos asutaan niin aina talvisin nurkis rapisee elikkä hiiriä on et tuleeko sellanen leikattu kissa niin laiskaks et se ei viitti pyydystää hiiriä, sellasta en taas sit halua.

Joo eli kyllähän toi metsästys on lopulta molemmille sukupuoille ihan urheilua.. sen verran ovat olleet kotikisssoina jo että vaisto toki löytyy, mutta hengissä pysyminen ei vaadi sitä, joten taas ihan persoonasta ja yksilöstä kiinni, "metsästääkö hulluna" vai onko "sunnuntaiajelija"...samoin kaikilta uroksilta ei merkkaamisen tarve välttämättä häviä, joten siihen et voi 100% luottaa, suurimmlata osalta kyllä tuo tapa häviää. Pissin vaan ei pitäis haista niin pahalle..

 

eikä niistä yksikään ole ikipäivinä merkkaillut! Leikattu on 9-10 kuisina.
Ovat olleet hyvin persoonallisia tapauksia kaikki, tämä viimeisin luulee välillä olevansa ihminen, juttelee ihan mahdottomasti, osallistuu ihmisten keskusteluihin...

 

Älä ota kissaa ollenkaan jos et ole valmis rakastamaan sitä sellaisena kuin se on. Se ei ole sukupuolesta vaan luonteesta ja monesta muusta kiinni, että kuseskeleeko tai raapiiko paikkoja. Miksi ottaa kissa ajatuksella "jos siitä ei ole vaivaa"? Anna jonkun toisen ottaa se, joka on valmis vähän satsaamaankin siihen asiaan. Eläimen kun ottaa huolehtiakseen, pitää siitä huolehtia niin kauan kuin se elää. Lukuun ottamatta jos se oikeasti kärsii kivuista tms. Ja jos asut taajamassa, niin kissojen pitäminen vapaana on kiellettyä! Monet jaksavat kyllä ulkoiluttaa koiransa, mutta kissasta ei välitetä niin paljon, että moiseen ryhdyttäisi Jos kissan otat, varaudu siihen, että sohvat ja oven karmit revitään riekaleiksi, pissiä tulee nurkkiin sukupuolesta huolimatta varsinkin jos ei ole leikattu tai on stressaantunut elämän muutoksista, karvaa tulee ja ne kerää pölyä, kissat oksentelee karvapallojaan, kissoja pitää rokottaa/madottaa ym. ja jos ne sairastuu, voi eläinlääkärikulut tulla tosi kalliiksi! Ja hyvä niin jos ei raavi paikkoja ym. mutta siihen silti varauduttava. Todellinen eläinystävä jättää ottamatta eläimen jos ei pysty sellaisesta kunnolla huolehtimaan!

 

\

Älä ota kissaa ollenkaan jos et ole valmis rakastamaan sitä sellaisena kuin se on. Se ei ole sukupuolesta vaan luonteesta ja monesta muusta kiinni, että kuseskeleeko tai raapiiko paikkoja. Miksi ottaa kissa ajatuksella "jos siitä ei ole vaivaa"? Anna jonkun toisen ottaa se, joka on valmis vähän satsaamaankin siihen asiaan. Eläimen kun ottaa huolehtiakseen, pitää siitä huolehtia niin kauan kuin se elää. Lukuun ottamatta jos se oikeasti kärsii kivuista tms. Ja jos asut taajamassa, niin kissojen pitäminen vapaana on kiellettyä! Monet jaksavat kyllä ulkoiluttaa koiransa, mutta kissasta ei välitetä niin paljon, että moiseen ryhdyttäisi Jos kissan otat, varaudu siihen, että sohvat ja oven karmit revitään riekaleiksi, pissiä tulee nurkkiin sukupuolesta huolimatta varsinkin jos ei ole leikattu tai on stressaantunut elämän muutoksista, karvaa tulee ja ne kerää pölyä, kissat oksentelee karvapallojaan, kissoja pitää rokottaa/madottaa ym. ja jos ne sairastuu, voi eläinlääkärikulut tulla tosi kalliiksi! Ja hyvä niin jos ei raavi paikkoja ym. mutta siihen silti varauduttava. Todellinen eläinystävä jättää ottamatta eläimen jos ei pysty sellaisesta kunnolla huolehtimaan!

En asu taajamassa ja olen erittäin eläirakas ihminen. Meillä on kaks koiraa ja nyt otan sen uroskissan päätin myös sen et sitä ei leikellä. Eläimet on aina ollu meillä perheenjäseniä, mutta paikkansa tietäviä. Sit miehen siskolla on kanoja, ankkoja 3 koiraa, 11 hevosta, 3 kissaa, 2 kuttua joita käyn välillä hoitelemassa. et eiköhän se siitä nalkuttamisesta.

 

Miksi ihmeessä ette leikkauta kissaanne? Kissat, niin urokset kuin naaraatkin, tulisi aina leikkauttaa! (lukuunottamatta rotukissoja, joile teetetään pentuja. maatiaskissalle en näe mitään syytä teettää pentuja, koska kodittomia ja hylättyjä kissaparkoja on jo pilvin pimein etsimässä kotia)
Jos annat tämän uroskissasi kulkea vapaana (kissasta kyllä pitäisi huolehtia yhtä hyvin kuin koiristakin ja totuttaa se jo pienenä valjaisiin, mutta maaseudulla,missä ei ole teitä eikä naapureita lähellä, voin ymmärtää kissan ulkoiun vapaanakin.) tulee se siittämään lukuisia ei-toivottuja pentueita, joden kohtalo on yleensä karu! Leikkaamaton kissa myös vaeltelee kauemmas (katoaa?) ja joutuu helposti pahoihinkin tappeluihin muiden kissojen kanssa. Tuosta leikkaammattomien kissojen merkkailustahan oli jo kirjoitettu.
Rahasta leikkaamattomuus ei saa olla kiinni, sillä kissasta tulee kuluja joka tapauksessa ja eläimen hyvinvoinnin tulisi olla tärkeintä!

 

p.s. "mietittävää" kirjoitti asiaa. turha siitä on itseensä ottaa, vaan todella miettiä omia resurssejaan ja motiivejaan kissan ottoon. Kissoja valitettavasti otetaan aivan liikaa kevyin perustein ja hylätään kun kissaparka ei olekaan sellainen kuin ihminen sen haluaisi olevan.

pps. kirjoitit että : "Eläimet on aina ollu meillä perheenjäseniä, mutta paikkansa tietäviä."
Kissat eivät kyllä välttämättä ole lainkaan "paikkansa tietävia" vaan ottavat juuri sen paikan kuin niille sattuu sopimaan....

Ihania jääräpäisiä otuksia, jotka eivät mielistele ihmisiä. Rakastettuina antavat kyllä rakkautta mielin määrin "omille ihmisilleen", mutta kissaa ei voi pakottaa mihinään tiettyihin muotteihin. Ne haluavat tehdä kaiken vapaaehtoisesti.