Urheilu-uran tähtihetket

[James]

Joku valopää tuolla alempana kirjoitti: ""James vaikuttaa minusta turhankin hurahtaneelta rasvaprosenttinsa puntaroimiseen."" Pyh! Väärää tietoa, suorastaan roskapuhetta, sanon minä. Tärkeinhän on siis fiilis urheilusuorituksen jälkeen!

Seuraava kirjoitus on omistettu teille kaikille SOHVAPERUNOILLE, jotka ihmettelette, mikä saa minut ja varmaankin monet muutkin esimerkiksi rehkimään lenkkipolulla tai hiihtoladulla. Eilenkin kävin muuten juoksemassa 15 km. Nyt jo asiaan...

Kirjoitus ellitissä 02.01.2001 klo 08:36:

”Ohoh, mikä urheilusuoritus! (James)

Ette usko, mitä James teki eilen ihan vapaaehtoisesti. Ehkäpä minua voidaan haukkua masokistiksi, kun pidän itseni rääkäämisestä. No, ettehän te kuitenkaan usko, kun kerron, että kävin eilen hiihtämässä MURTOMAAHIIHTOA peräti kuuden (6) kilometrin verran. Ihan tosi. En pysty itsekään ymmärtämään, miten mä siihen pystyin. Joka tapauksessa: ”MÄ TEIN SEN, MÄ TEIN SEN!”

Eipä minua kuitenkaan miksikään hiihtäjäksi voida haukkua, sillä viimeksi olen hiihtänyt vuonna 1993. No, sinä talvena hiihdin vain kerran, muttasillä kerralla peräti 18 (!) kilometrin verran. Kyllähän sellaisen rääkin jälkeen tarvitsi kunnon hengähdystauon, mikä sillä kertaa venähti peräti kahdeksan vuoden mittaiseksi. Mä olen vain niin ylpeä tästä suuresta ja uusimmasta urheilusuorituksestani, että haluaisin kertoa sen kaikille; tosin teille ellitin lukijoille aivan ensimmäisten joukossa.

Kyllähän mä siellä ladulla ihmettelin, että mitä ihmettä siellä tein, mutta eipä hätää: Siellähän minä hiihdin muiden joukossa kuin mikäkin hiihtäjä. Heh-heh! Turha kai mainitakaan, että maaliin-, siis kotiintultaessa olivat tuuletukseni kuin olympiavoittajalla. Kyllä mä olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni! Mikä ihme minuun on mennyt? Olenko tullut ihan hulluksi? Murtomaahiihtoa kuuden kilometrin verra? Aivan käsittämätöntä! Heh-heh!

Tähän uuteen harrastukseeni ilmestyi muuten urheilusuoritukseni jälkeen ikävä este. Nimittäin hiihtomononi ovat osapuilleen vuosimallia 1983-1985. Onhan niillä siis ikää. Niitä on kuitenkin pidetty ERITTÄIN hyvin ja niitä on käytettykin turhan vähän. No, se harmillinen juttu on siis, että tuuletusteni jälkeen suuni vääntyi heti ”mutrulle”, kun huomasin, että eivät kestäneetkään urheilusuoritustani. Hitto! Sen minkä mies kesti, sitä mononi eivät kestäneetkään. Molempien monojeni pohjat olivat nimittäin haljenneet kolmesta kohdasta aivan käyttökelvottomiksi. Hirveätä! Monet väittävät suomalaista laatua ja siten myös jalas-jalkineita hyviksi. Pötypuhetta! Jalas-monot ovat aivan surkeita, sanon minä. Ajatelkaapas, Jameskin kesti sen hirveän rääkin, mitä jalas-monot eivät kestäneet. Perhana, pakko varmaankin hankkia vielä uudet monot.

Sen verran tekisi vielä mieli lisätä, että jos näette naapurinne takapihalla seinää vasten nojaavat punaiset vuosimallia 1978 olevat Sirius-merkkiset lasikuitusukset, niin niitä ei sitten varasteta. Mä jätin ne siihen naapureille vähän niin kuin näytille. Viestihän on selvä: James on alkanut urheilijaksi tai James on seonnut. Siis suksiin ei sitten kosketa. Onko selvä? Varkaalle käy huonosti, sillä talossa asuu mitä todennäköisimmin James. Mä suorastaan RAKASTAN sivakoitani.”

Lisäys 12.10.2005:

Eikös urheilussa olekin sitä jotain, kun sen vain löytää? Lähtekääpäs siis rohkeasti etsimään fiilistä, sillä sen löytäminen kruunaa päivänne. Mukavaa ja kiihkeää talven odotusta teille kaikille, tasapuolisesti.

 

[Stella]

Liikunta on tärkeää, oli se sitten mikä laji tahansa! Kuka voisi ymmärtää sen paremmin kuin toinen ""hurahtanut"". Itse juoksen pitkiä lenkkejä (n. 20 km) kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi yritän liikkua muutenkin. Kuinka monta kertaa olen pimeässä pakkasessa miettinyt onko tässä järkeä mutta kun muutaman kilometrin päästä pääsee fiilikseen, on lenkki kaiken ""tuskan"" arvoista! Ilman juoksulenkkejä olisin eri ihminen. En tiedä onko liikunnan ansioita etten sairastele (flunssaa tosi harvoin) ja näytän nuoremmalta. Jaksan myös töissä paremmin kun tiedän että pääsen nollaamaan ajatukseni juoksemalla. Harrastaisin useammin myös tanssia ja aerobiciä sekä salilla käyntiä jos vapaa-aikaa olisi enemmän. (voisin liikkua monta tuntia joka päivä ellen olisi töissä ja olisi lapsia).

Minun tähtihetket ovat lenkin jälkeinen venyttely ja lämmin sauna ja suihku. Elämääni mahtuu toki niin paljon muutakin mutta liikunta on yksi tärkeimmistä.

En ymmärrä heitä jotka valittavat etteivät aikaa jää liikuntaan, silti on aikaa maata sohvalla ja katsella Salkkareita tai muuta viihdettä. Jos on yhtään kiinnostunut omasta hyvinvoinnista, pitäisi ottaa aikaa liikunnalle. Puoli tuntia päivässäkin riittäisi ja vapaapäivinä voi liikkua enemmän.

 

[James]

Olin jo luopunut kaikesta toivosta tämän ellitin porukan suhteen...kunnes...kuinkas ollakaan, Sinä saavuit näille sivustoille. Voiko tämä olla edes totta?

Kylläpäs on kiva, että Sinun kaltaisiakin ihmisiä on olemassa. Puit sanoiksi ajatuksiani, joita omassa kirjoituksessani en vielä ollut maininnut. Olet varsinainen perjantaiaamuni piristys! Olet ihana ihminen! Olisipa vain kaltaisiasi enemmän!

Tein muuten eräässä paraatilajissani ihan maailmanennätyksenkin viime kesänä. Silloin oli oikein lehdistökin paikalla urheilusuoritustani seuraamassa. Iso juttu siitä julkaisiin paikallisessa ykkössanomalehdessä. No, olipahan työkavereillakin vähän ihmettelemistä lomilta palattuani. Heh-heh! Kyseessä on eräs laji, missä uhmataan painovoimaa.

Hiihdellyt olen tammikuun 2001 jälkeen useita satoja kilometrejä. Hommasin heti tammikuussa 2001 uudet hiihtovarusteet. Edellinen kirjoitukseni oli siis vain harrastukseni alku.

 

[täh]

Oletko löynyt pääsi pahasti? Mene ihmeessä lääkäriin, vaikka hiihtäen ja korvatunturin kautta. Mitä hemmettiä sä täällä meuhkaat sun vitun sivakoinnistas. Ei vähempää voisi kiinnostaa. Hörhö!!

 

[James]

Pidän tuota imarteluna. Mä haluan olla TÄYSIN erilainen kuin sinä, joten kerropas itsestäsi lisää, jotta tiedän mihin kaikkeen en elämäni aikana aio sortua.

Tämän illan määränpää ei ole lääkäri, vaan Syöte. Siis matkaan tänään Pudasjärvelle.

Ei sun tarvitse minua ymmärtää, sillä enhän minäkään välitä sinua ymmärtää. Kaikki ihmiset eivät vain tule toimeen keskenään.

En jaksa edes ärsyyntyä sinusta. Mua ärsyttää nyt kymmenen miljoonaa kertaa enemmän se, että olen ehtinyt viimeksi tiistaina lenkille. Nyt on NIIN huono omatunto asian vuoksi. Vieroitusoireita!

 

[täh]

Sivakoi mitä sivakoit siitä hyvät sulle. Lähinnä vituttaa se kun äijä on kun uskoon tullut ton urheilunsa kanssa. Suu vaahdossa paasaa. Metsään siitä sivakoimaan räät rinnuksilla. Ihmettelen sun palstan valintaa, ellet sitten ole suhteessa suksiisi. Niin ja jotta et urheilunvihaajaksi tai sohvaperunaksi luule, niin maratoneja juoksen vuosittain useampia, eli olen ns. jatkuvassa marathon kunnossa, mutta ei siitä sen enempää kun en tossujeni kanssa seurustele.

 

[James]

Heh-heh! Kyllä sä olet hauska kaveri. Ei sulle voi muuta kuin nauraa. Vai olet oikein maraatoonikunnossa? Uskokoon ken tahtoo, vai mitä?

Syy, miksi vastasin kirjoitukseesi, oli se, että voinpas tässä samalla kiitellä vielä kerran Stellaa. Stellasta taidan olla koko viikonlopun hyvällä tuulella. Enpäs siis kirjoittanut turhaan. Siis ellitissä on näköjään joku, joka ymmärtää meikäläistä. Ihme!

Sille ""hauskalle"" kaverille vielä sen verran, että turhaan yrität saada minua ärsyyntymään. En jaksa ärsyyntyä nyt mistään, kun Stella kirjoitti noin osuvasti ja kauniisti. Olen positiivista energiaa täynnä. Fiilikset ovat upeat.

Stellalle: Kylläpäs sinä osasit kirjoittaa SEKSIKKÄÄSTI. Siis kirjoituksessasi oli roima annos seksuaalista vetovoimaa. Taidat olla oikea himonami. Annanpas näin hyvän kiertää!

 

[Stella]

Eilen räpiköin metsässä, lehdet olivat tippuneet puusta ja luonto oli hyvin kaunis, aurinko pilkahti pilven takaa, oli hieman sumuista ja tunsin saavani älyttömästi voimaa juostessani kuulaassa syys säässä! Upea tunne! Ajattelin että olen todella etuoikeutettu kun saan juosta.Että kroppa kestää ja jaksaa. Kasvot oikein hehkuivat lenkin jälkeen ja olo oli mahtava. Tänään on lepopäivä, huomenna taas juoksemaan. Samanlainen fiilis tulee tanssitunneilla, musiikki soi ja onnellisuus valtaa mielen. En kyllä löytänyt tekstistä mitään seksiin liittyvää, tosin olen kyllä hyvin fyysinen ihminen ja sensuelli mutta niin kait useimmat ""fyysisesti ahertavat""?

Jatketaamme hyvän olon tunnetta liikunnan muodossa. (ei kä unohdeta muita muotoja..) Mens sana in corpore sano, se on siinä. Onnelliseen olotilaan ei välttämättä tarvitse mitään erityisiä kicksejä, minulle riittää välillä tämä.

Yhden tähtihetken koin ekan marathonin jälkeen, nyt lähden kokeilemaan sitä kohta uudelleen. Ei hampaat irveessä, ei liian totisena vaan vain mittaillen itseäni, kuunnellen kehoani. Nauttikaamme liikunnan tuomasta iloista ja hyödyistä! : )

Joo, ei tätä ymmärrä muu kuin se joka on sen kokenut. Ei voi vaatia liikaa, James.

 

[James]

Kirjoitit: ""En kyllä löytänyt tekstistä mitään seksiin liittyvää...""

Eihän siinä seksiä tietenkään ollut, mutta seksikästähän on tietenkin ajatusmaailmasi. Sinähän selvästikin huolehdit itsestäsi. Se on seksuaalisesti vetoavaa. Kaltaisiasi ei ole kyllä liikaa.

Näin eilen vilaukselta yhtä naista, joka oli kotikaupungissani kunnallisvaaleissa ehdokkaana viime syksynä. Tehdessään vaalityötä hän oli todella edustava ja minähän tietenkin ihastuin häneen...ja TIETENKIN myös äänestin häntä. Sehän on selvä!Heh-heh! Jälkeenpäin kun olen nähnyt häntä, hän on ollut epäsiisti, pöhöittynyt ja huonokuntoisen oloinen. Voisiko tuota kutsua jopa ennenaikaiseksi rupsahtamiseksi, sillä hän on vasta 35-vuotias. Hän kulkee tietenkin autolla joka paikkaa. Minulle on tullut hänestä mielikuva, että hän ei taida huolehtia itsestään fyysisesti. Hän taitaa olla varsinainen sohvaperuna. Ei siltä mielikuvalta voi millään välttyä. Olen pettynyt häneen. Hänen rupsahtamisensa harmittaa, sillä jos hän huolehtisi itsestään urheilemalla, hän olisi nimittäin tosi makea nainen, nainen juuri minun tyyppiäni. Ei minua siis tuollaiset naiset jaksa kiinnostaa.

Olin siis viikonloppuna Syötteellä. Joka päivä piti tietenkin urheilla; olihan hotellilla mm. urheiluhalli ja kuntosali. Lenkkipolkujakin tietenkin löytyi. Oli muuten niin raskas reissu, että täytyi pitää eilen vapaapäivä.

P.S. Hyväkroppaiset misut kääntävät kyllä Jamesin pään. Sellaisen nähdessäni alkaa ""pilli viheltämään"" tai hääkellot soimaan päässäni. Heh-heh!

 

[James]

Kirjoitit: ""Onnelliseen olotilaan ei välttämättä tarvitse mitään erityisiä kicksejä, minulle riittää välillä tämä. ""

Ajoimme paluumatkallamme 37 kilometriä harmaan ja jouduimme vahingossa paikkaan nimeltä ""Kouva"". Olimme siis lopulta soratien loputtua suon keskellä, keskellä ""ei mitään"". Minut tekee juuri tällä hetkellä onneliseksi se, kun näen asfaltoituja katuja, katulamppuja, kerrostaloja ja ihmisiä joka paikassa ympärilläni. Siitä saan nyt mielettömiä kicksejä. Matkailu auttaa siis masennukseen. Tämä entinen paskakaupunki tuntuu nyt paratiisilta. Tätä onnellisempi ei ihminen voi olla. Mä rakastan tätä kaupunkia.

P.S. Vaimo alkoi eilen hankalaksi, joten uhkasin, että vien hänet takaisin Kouvaan. Johan muuttui silloin heti hänen käytöksensä. Hän alkoi mielistellä minua. Ehdotteli kohta seksiä kanssani. Höh!

 

[James]

Kirjoitit: ""Nauttikaamme liikunnan tuomasta iloista ja hyödyistä! ""

Olen jumpannut ja nostellut myös käsipainoja viimeisen vuoden aikana. Lihaksistoni on vahvistunut ja sen koordinaatiokykykin on nyt huippukunnossa. Ajattelinkin käydä tänään ostamassa kirjakaupasta Kamasutran, kun se maksaakin vain 9,90 euroa. Siinähän on aika vaativia asentoja/liikkeitä, mutta nyt tunnen olevani niin hyvässä kunnossa, että eikohän varmuudella suurin osa niistä onnistukin. Ajattelinpas siis ""nauttia tänä iltana liikunnan tuomista iloista ja hyödyistä"" vaimoni kanssa. Kyllä nyt onnistuu!

Kouvassa, siis siinä edellä mainitsemassani peräkylässä, ihmiset tervehtivät kaikkia vastaantulevia, siis meitäkin. Siellä kaikki ovat tuttuja keskenään. Mitäpä, jos minäkin ottaisin mallia kouvalaisista ja alkaisin moikkaamaan kaikkia vastaantulevia. Hm-mmm....Heh-heh! Huumoria vain!