J
James
Vieras
Joku valopää tuolla alempana kirjoitti: ""James vaikuttaa minusta turhankin hurahtaneelta rasvaprosenttinsa puntaroimiseen."" Pyh! Väärää tietoa, suorastaan roskapuhetta, sanon minä. Tärkeinhän on siis fiilis urheilusuorituksen jälkeen!
Seuraava kirjoitus on omistettu teille kaikille SOHVAPERUNOILLE, jotka ihmettelette, mikä saa minut ja varmaankin monet muutkin esimerkiksi rehkimään lenkkipolulla tai hiihtoladulla. Eilenkin kävin muuten juoksemassa 15 km. Nyt jo asiaan...
Kirjoitus ellitissä 02.01.2001 klo 08:36:
Ohoh, mikä urheilusuoritus! (James)
Ette usko, mitä James teki eilen ihan vapaaehtoisesti. Ehkäpä minua voidaan haukkua masokistiksi, kun pidän itseni rääkäämisestä. No, ettehän te kuitenkaan usko, kun kerron, että kävin eilen hiihtämässä MURTOMAAHIIHTOA peräti kuuden (6) kilometrin verran. Ihan tosi. En pysty itsekään ymmärtämään, miten mä siihen pystyin. Joka tapauksessa: MÄ TEIN SEN, MÄ TEIN SEN!
Eipä minua kuitenkaan miksikään hiihtäjäksi voida haukkua, sillä viimeksi olen hiihtänyt vuonna 1993. No, sinä talvena hiihdin vain kerran, muttasillä kerralla peräti 18 (!) kilometrin verran. Kyllähän sellaisen rääkin jälkeen tarvitsi kunnon hengähdystauon, mikä sillä kertaa venähti peräti kahdeksan vuoden mittaiseksi. Mä olen vain niin ylpeä tästä suuresta ja uusimmasta urheilusuorituksestani, että haluaisin kertoa sen kaikille; tosin teille ellitin lukijoille aivan ensimmäisten joukossa.
Kyllähän mä siellä ladulla ihmettelin, että mitä ihmettä siellä tein, mutta eipä hätää: Siellähän minä hiihdin muiden joukossa kuin mikäkin hiihtäjä. Heh-heh! Turha kai mainitakaan, että maaliin-, siis kotiintultaessa olivat tuuletukseni kuin olympiavoittajalla. Kyllä mä olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni! Mikä ihme minuun on mennyt? Olenko tullut ihan hulluksi? Murtomaahiihtoa kuuden kilometrin verra? Aivan käsittämätöntä! Heh-heh!
Tähän uuteen harrastukseeni ilmestyi muuten urheilusuoritukseni jälkeen ikävä este. Nimittäin hiihtomononi ovat osapuilleen vuosimallia 1983-1985. Onhan niillä siis ikää. Niitä on kuitenkin pidetty ERITTÄIN hyvin ja niitä on käytettykin turhan vähän. No, se harmillinen juttu on siis, että tuuletusteni jälkeen suuni vääntyi heti mutrulle, kun huomasin, että eivät kestäneetkään urheilusuoritustani. Hitto! Sen minkä mies kesti, sitä mononi eivät kestäneetkään. Molempien monojeni pohjat olivat nimittäin haljenneet kolmesta kohdasta aivan käyttökelvottomiksi. Hirveätä! Monet väittävät suomalaista laatua ja siten myös jalas-jalkineita hyviksi. Pötypuhetta! Jalas-monot ovat aivan surkeita, sanon minä. Ajatelkaapas, Jameskin kesti sen hirveän rääkin, mitä jalas-monot eivät kestäneet. Perhana, pakko varmaankin hankkia vielä uudet monot.
Sen verran tekisi vielä mieli lisätä, että jos näette naapurinne takapihalla seinää vasten nojaavat punaiset vuosimallia 1978 olevat Sirius-merkkiset lasikuitusukset, niin niitä ei sitten varasteta. Mä jätin ne siihen naapureille vähän niin kuin näytille. Viestihän on selvä: James on alkanut urheilijaksi tai James on seonnut. Siis suksiin ei sitten kosketa. Onko selvä? Varkaalle käy huonosti, sillä talossa asuu mitä todennäköisimmin James. Mä suorastaan RAKASTAN sivakoitani.
Lisäys 12.10.2005:
Eikös urheilussa olekin sitä jotain, kun sen vain löytää? Lähtekääpäs siis rohkeasti etsimään fiilistä, sillä sen löytäminen kruunaa päivänne. Mukavaa ja kiihkeää talven odotusta teille kaikille, tasapuolisesti.
Seuraava kirjoitus on omistettu teille kaikille SOHVAPERUNOILLE, jotka ihmettelette, mikä saa minut ja varmaankin monet muutkin esimerkiksi rehkimään lenkkipolulla tai hiihtoladulla. Eilenkin kävin muuten juoksemassa 15 km. Nyt jo asiaan...
Kirjoitus ellitissä 02.01.2001 klo 08:36:
Ohoh, mikä urheilusuoritus! (James)
Ette usko, mitä James teki eilen ihan vapaaehtoisesti. Ehkäpä minua voidaan haukkua masokistiksi, kun pidän itseni rääkäämisestä. No, ettehän te kuitenkaan usko, kun kerron, että kävin eilen hiihtämässä MURTOMAAHIIHTOA peräti kuuden (6) kilometrin verran. Ihan tosi. En pysty itsekään ymmärtämään, miten mä siihen pystyin. Joka tapauksessa: MÄ TEIN SEN, MÄ TEIN SEN!
Eipä minua kuitenkaan miksikään hiihtäjäksi voida haukkua, sillä viimeksi olen hiihtänyt vuonna 1993. No, sinä talvena hiihdin vain kerran, muttasillä kerralla peräti 18 (!) kilometrin verran. Kyllähän sellaisen rääkin jälkeen tarvitsi kunnon hengähdystauon, mikä sillä kertaa venähti peräti kahdeksan vuoden mittaiseksi. Mä olen vain niin ylpeä tästä suuresta ja uusimmasta urheilusuorituksestani, että haluaisin kertoa sen kaikille; tosin teille ellitin lukijoille aivan ensimmäisten joukossa.
Kyllähän mä siellä ladulla ihmettelin, että mitä ihmettä siellä tein, mutta eipä hätää: Siellähän minä hiihdin muiden joukossa kuin mikäkin hiihtäjä. Heh-heh! Turha kai mainitakaan, että maaliin-, siis kotiintultaessa olivat tuuletukseni kuin olympiavoittajalla. Kyllä mä olen niin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni! Mikä ihme minuun on mennyt? Olenko tullut ihan hulluksi? Murtomaahiihtoa kuuden kilometrin verra? Aivan käsittämätöntä! Heh-heh!
Tähän uuteen harrastukseeni ilmestyi muuten urheilusuoritukseni jälkeen ikävä este. Nimittäin hiihtomononi ovat osapuilleen vuosimallia 1983-1985. Onhan niillä siis ikää. Niitä on kuitenkin pidetty ERITTÄIN hyvin ja niitä on käytettykin turhan vähän. No, se harmillinen juttu on siis, että tuuletusteni jälkeen suuni vääntyi heti mutrulle, kun huomasin, että eivät kestäneetkään urheilusuoritustani. Hitto! Sen minkä mies kesti, sitä mononi eivät kestäneetkään. Molempien monojeni pohjat olivat nimittäin haljenneet kolmesta kohdasta aivan käyttökelvottomiksi. Hirveätä! Monet väittävät suomalaista laatua ja siten myös jalas-jalkineita hyviksi. Pötypuhetta! Jalas-monot ovat aivan surkeita, sanon minä. Ajatelkaapas, Jameskin kesti sen hirveän rääkin, mitä jalas-monot eivät kestäneet. Perhana, pakko varmaankin hankkia vielä uudet monot.
Sen verran tekisi vielä mieli lisätä, että jos näette naapurinne takapihalla seinää vasten nojaavat punaiset vuosimallia 1978 olevat Sirius-merkkiset lasikuitusukset, niin niitä ei sitten varasteta. Mä jätin ne siihen naapureille vähän niin kuin näytille. Viestihän on selvä: James on alkanut urheilijaksi tai James on seonnut. Siis suksiin ei sitten kosketa. Onko selvä? Varkaalle käy huonosti, sillä talossa asuu mitä todennäköisimmin James. Mä suorastaan RAKASTAN sivakoitani.
Lisäys 12.10.2005:
Eikös urheilussa olekin sitä jotain, kun sen vain löytää? Lähtekääpäs siis rohkeasti etsimään fiilistä, sillä sen löytäminen kruunaa päivänne. Mukavaa ja kiihkeää talven odotusta teille kaikille, tasapuolisesti.