Unikoulusta kysyttävää

Huudatusunikoulua ei kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään.

http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html

Joo minä tiedän kyllä itkettämisen ns. haitat enkä todellakaan siis aio antaa lapselle mitään hylkäämiskokemuksia. Kyseessä ei siis ole tilanne, jossa lapsi havahtuisi unesta hereille vaan se, että ei osaa nukahtaa omaan sänkyynsä ja näin ollen riekkuu vieressäni parhaimmillaan klo yhteen yöllä. Ei paljon ole tassuttelut auttaneet siihen. Eikä siis heräile öisi ja jos herääkin niin tissi suuhun toimii siinä. Itse yöt ei siis ole mikään ongelma vaan se yöunille käyminen.

Ja koska minä kuitenkin aion käydä siinä koko ajan niin tuskin mitään kovin välttelevää kiintymyssuhdessa pääsee tapahtumaan tämän kokeilun seurauksella. Palsta kun on sitä mieltä, että lapsen saa muutenkin laittaa yöhoitoon, koska siitä ei ole mitään haittaa että äiti on vallan hävyksissä, koska sellaiset yksittäiset jutut ei kuulemma haittaa mitään. No meidän lapsella on aina äiti saatavilla eikä hän ole ollut hoidossa joten muutaman min välein käynti tuskin tekee haittaa kiintymyssuhteelle melkein 1veen kohdalla.

Meillä oli ulkopuolinen "unitäti" auttamassa että saatiin omaan sänkyyn nukahtamaan, kyllä se onnistui loppuviimeksi vaikka teetti kyllä työtä. Ja ongelmana just se unille käyminen. Minusta se huudatus on vihoviimeinen keino.

 

Milloin nukkuu viimeiset päiväunet? Pitäisi olla 5 h väliä, kunnes käydään sänkyyn maate. Muuten on liian virkeä.

Nukkuu päiväunet näihin aikoihin eli menee unille noin klo 12-13 ja herää vaihtelevasti 2-4h unien jälkeen. Eli todellakin on väliä vähintään se 5h.

Kauhean pitkät unet jos 2-4h...varmasti riekkuu illasta

 

Milloin nukkuu viimeiset päiväunet? Pitäisi olla 5 h väliä, kunnes käydään sänkyyn maate. Muuten on liian virkeä.

Nukkuu päiväunet näihin aikoihin eli menee unille noin klo 12-13 ja herää vaihtelevasti 2-4h unien jälkeen. Eli todellakin on väliä vähintään se 5h.

Kauhean pitkät unet jos 2-4h...varmasti riekkuu illasta

jos meijän vajaa 1v nukkuisi 4h, tai edes 3h päikkärit niin en saisi sitä ikinä nukkuun illalla. Mä kokeilisin ensin että en anna nukkua noin kauan päivällä.

 

klo 15 pitäisi ihan viimeistään herätä päiväunilta, jos haluaa, että lapsi nukahtaa siinä 21 aikaan!

 

klo 15 pitäisi ihan viimeistään herätä päiväunilta, jos haluaa, että lapsi nukahtaa siinä 21 aikaan!

No tänään heräsi äsken eli ei tosiaan nuku aina kolmeen asti eikä ole heräämisajalla ollut mitään merkitystä.

Eikä tarvitse nukahtaa klo 21 mutta jos nyt ennen puoltayötäkin.

 

Milloin nukkuu viimeiset päiväunet? Pitäisi olla 5 h väliä, kunnes käydään sänkyyn maate. Muuten on liian virkeä.

Nukkuu päiväunet näihin aikoihin eli menee unille noin klo 12-13 ja herää vaihtelevasti 2-4h unien jälkeen. Eli todellakin on väliä vähintään se 5h.

Kauhean pitkät unet jos 2-4h...varmasti riekkuu illasta

jos meijän vajaa 1v nukkuisi 4h, tai edes 3h päikkärit niin en saisi sitä ikinä nukkuun illalla. Mä kokeilisin ensin että en anna nukkua noin kauan päivällä.

Meillä myös nukkuu ja kyllä lapsi nukahtaa yöunille ihan normaaliaikana. Miettisin ennemmin sitä että millon lapsi herää aamulla.

 

Joo unohdetaan sitten se koko unikoulu. Riekkukoon sitten miten tahtoo. Ihan sama.

 

Itse tunnet lapsesi hyvin. Mitä itse veikkaat, miksi ei rauhoitu yöunille?

 

Huudattaminen pahentaa tilanteen. Se ei näy ehkä heti, mutta parin kk päästä voi nähdä takertuvuutta ja pelokkuutta. Ikinä ei kannata lähteä huudattamisen linjalle. Siitä saa maksaa karvaasti kaikki, erityisesti herkässä iässä oleva vauva. Ammattilaiset eivät suosittele huudatusta tiettyä minuuttimäärää. Se on julmaa.

 

Huudattaminen pahentaa tilanteen. Se ei näy ehkä heti, mutta parin kk päästä voi nähdä takertuvuutta ja pelokkuutta. Ikinä ei kannata lähteä huudattamisen linjalle. Siitä saa maksaa karvaasti kaikki, erityisesti herkässä iässä oleva vauva. Ammattilaiset eivät suosittele huudatusta tiettyä minuuttimäärää. Se on julmaa.

Joo sanoin jo unohtaneeni sen. Tosin en todellakaan ajatellut mitään sellaista huudattamista missään vaiheessa mitä noissa teksteissä oli kun joku tohon linkitteli.

Mitähän mieltä asiantuntijat on siitä, että meillä tuo melkein 11kk ei todellakaan tahdo olla minun suihkuni aikana isänsä kanssa vaan nimenomaan haluaa olla lattialla huutamassa. Suuttuu lisää, jos mies ottaa syliin koska tahtoo vain että minä tulen sieltä suihkusta pois. Joo sillä on eroahdistuskausi ja sen takia huutaa minun perääni, kun olen siellä suihkussa mutta aiheuttaako vauva itse itselleen nyt sitten traumoja kun ei kerran hyväksy lohdutusta vaan ainut lohtu joka kelpaa on se, että minä tulen suihkusta pois.

 

Mulla esikoinen oli samanlainen, huutoa ei vaan kestänyt kuunnella mutta ei mitään järjestelmällistä 1min 2 min. edes yritettykään. Lapsi suostui viimein 3v 9kk jäämään yksin nukahtamaan (ovi raollaan). Satojen, jos ei tuhansien "nukutustuntien" jälkeen helpotus elämään oli melkoinen. Kakkonen melkein "jäi tekemättä". Hän onkin sitten täysin eri tapaus.

 

Älä ap välitä näistä perhepetimammoista. Meidän esikoinen oli unikoulussa sekä sairaalassa että kotona myöhemmin uudestaan eikä sille siitä mitään haittoja tullut - elämä vaan helpottui meillä ihan helvetisti. Tätä toista rupean kouluttamaan nukkumaan heti kun se täyttää puoli vuotta!

 

Haitat näkyy aikuisena. Miten hän aikuisena solmii suhteita ja käyttäytyy suhteissa. Se on fakta.

 

Haitat näkyy aikuisena. Miten hän aikuisena solmii suhteita ja käyttäytyy suhteissa. Se on fakta.

eli suurin osa meidän sukupolvesta on jotenkin tunnevammasia koska suurin osa ei varmasti ole nukkunut missään perhepedissä vaan heti on opetettu nukkumaan omassa sängyssä :headwall:

 

Älä ap välitä näistä perhepetimammoista. Meidän esikoinen oli unikoulussa sekä sairaalassa että kotona myöhemmin uudestaan eikä sille siitä mitään haittoja tullut - elämä vaan helpottui meillä ihan helvetisti. Tätä toista rupean kouluttamaan nukkumaan heti kun se täyttää puoli vuotta!

Meillä saa vauva nukkua perhepedissä ja nukkuukin. En ole työntämässä vauvaa meidän sängystä pois väkisin. Ajattelin vain, että jos nukahtaisi illalla siihen helpommin ja kokeilla sitä, mutta taidan unohtaa koko jutun ja kukun sitten itse. On sitten ainakin lapsellani aikuisena hyvät suhteidenluomistaidot, vaikka itse kukunkin yökaudet.

 

Laitanpa linkin tohon toiseen avaukseeni:

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1325830

 

Haitat näkyy aikuisena. Miten hän aikuisena solmii suhteita ja käyttäytyy suhteissa. Se on fakta.

eli suurin osa meidän sukupolvesta on jotenkin tunnevammasia koska suurin osa ei varmasti ole nukkunut missään perhepedissä vaan heti on opetettu nukkumaan omassa sängyssä :headwall:

Kyllä, suurin osa suomalaisista on tunnevammaisia. Heillä on välttelevä kiintymyssuhde, joka juontaa juurensa lapsuudesta. Tämä on ihan psykologeille arkipäiväinen juttu. Mm. Jari Sinkkosen kirjassa tästä puhutaan.

 

Tutkimuksissa on huomattu, että varhaisten ihmissuhteiden laatu vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Kaisa Männikön tutkimus varhaisista kiintymyssuhteista pohjautuu John Bowlbyn kiintymysuhdeteoriaan.

On havaittu, että varhaislapsuuden kokemuksista syntyy erilaisia kiintymyssuhdetyylejä, joiden avulla lapsi pyrkii ylläpitämään ja varmistamaan kiinnittymishenkilön saatavillaolon tai säätelemään kiintymyksen puutteellisuutta.

Lapsuuden kokemukset heijastuvat myös aikuisuuden ihmissuhteisiin.

Kiintymissuhdemallit jakaantuvat kahteen pääryhmään: turvallisesti ja turvattomasti kiintyneisiin.

Turvallisesti kiintyneiden lasten suhde vanhempiin on ollut läheinen ja avoin ja he muodostavat aikuisinakin tasapainoisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

Turvattomasti kiintyneet lapset pyrkivät sen sijaan välttelemään tarvitsevuutta, sillä he ovat oppineet, että äidin läsnäolo ei ole aina varmaa.

Takertuvasti kiintynyt on seurallinen ja pystyy ilmaisemaan tilanteensa. Hän kuitenkin pelkää hylätyksi tulemista.

Itseriittoisesti kiintynyt hakee etäisyyttä ihmissuhteissa. Hänellä on hyvä itsetunto, mutta hän on usein epäluuloinen.

Pelokkaasti kiintyneitä luonnehtii syvä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Heillä saattaa olla vaikeuksia ihmissuhteissa, alkoholi- ja huumeongelmia sekä kohonnut taipumus rikollisuuteen.

Vanhempien omat kiintymyssuhteet heijastuvat yleensä myös siihen miten vanhemmat itse toimivat omien lastensa kanssa ja miten lapset heihin kiinnittyvät.

 

Haitat näkyy aikuisena. Miten hän aikuisena solmii suhteita ja käyttäytyy suhteissa. Se on fakta.

eli suurin osa meidän sukupolvesta on jotenkin tunnevammasia koska suurin osa ei varmasti ole nukkunut missään perhepedissä vaan heti on opetettu nukkumaan omassa sängyssä :headwall:

Kyllä, suurin osa suomalaisista on tunnevammaisia. Heillä on välttelevä kiintymyssuhde, joka juontaa juurensa lapsuudesta. Tämä on ihan psykologeille arkipäiväinen juttu. Mm. Jari Sinkkosen kirjassa tästä puhutaan.

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1325830

 

Tutkimuksissa on huomattu, että varhaisten ihmissuhteiden laatu vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Kaisa Männikön tutkimus varhaisista kiintymyssuhteista pohjautuu John Bowlbyn kiintymysuhdeteoriaan.

On havaittu, että varhaislapsuuden kokemuksista syntyy erilaisia kiintymyssuhdetyylejä, joiden avulla lapsi pyrkii ylläpitämään ja varmistamaan kiinnittymishenkilön saatavillaolon tai säätelemään kiintymyksen puutteellisuutta.

Lapsuuden kokemukset heijastuvat myös aikuisuuden ihmissuhteisiin.

Kiintymissuhdemallit jakaantuvat kahteen pääryhmään: turvallisesti ja turvattomasti kiintyneisiin.

Turvallisesti kiintyneiden lasten suhde vanhempiin on ollut läheinen ja avoin ja he muodostavat aikuisinakin tasapainoisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

Turvattomasti kiintyneet lapset pyrkivät sen sijaan välttelemään tarvitsevuutta, sillä he ovat oppineet, että äidin läsnäolo ei ole aina varmaa.

Takertuvasti kiintynyt on seurallinen ja pystyy ilmaisemaan tilanteensa. Hän kuitenkin pelkää hylätyksi tulemista.

Itseriittoisesti kiintynyt hakee etäisyyttä ihmissuhteissa. Hänellä on hyvä itsetunto, mutta hän on usein epäluuloinen.

Pelokkaasti kiintyneitä luonnehtii syvä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Heillä saattaa olla vaikeuksia ihmissuhteissa, alkoholi- ja huumeongelmia sekä kohonnut taipumus rikollisuuteen.

Vanhempien omat kiintymyssuhteet heijastuvat yleensä myös siihen miten vanhemmat itse toimivat omien lastensa kanssa ja miten lapset heihin kiinnittyvät.

Eli että:

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1325830

 

Joo tämä oli mielenkiintoista huomata, että vastaukset loppui lyhyeen kun aloin kysellä tuosta vauvan hoitoon viemisestä.

No minä en huudatusunikoulua tee eikä meillä myöskään vauvat joudu parisuhteen hoitamisen takia hoitoon edes sille muka tutulle isovanhemmalle. Että täältä ainakin tulossa sitten kolme tulevaa nuorta ja aikuista joilla ei ole tunnevammoja.

 

Itse kuulun siihen koulukuntaan joka peräänkuuluttaa äidin/isän sensitiivisyyttä vauvan tarpelle.

Eli omista lapsista huomasin, että usein se mikä itsestä tuntui hyvältä oli myös lapsille paras. Esimerkki 1: Esikoinen oli noin 1v todella huono nukkuja. Parhaimmillaan maattiin sylikkäin ilta 23.sta aamu 4.00 niin, että heti jos vei omaan sänkyyn hän heräsi. Päätettiin pitää unikoulua kun valvottuja öitä oli pari kuukautta takana. Huutoa sitten kuunneltiin oven takana ja itkin ja laskin sekuntteja koska huoneeseen "sai mennä". Tunnin jälkeen luovutin ja väsynyt lapsi tarrasi minuun kiinni ja nukahti jälleen syliin. Ei kokeiltu toisena yönä ja muutaman päivän päästä kävi ilmi, että lapsella oli korvatulehdus molemmissa korvissa ja sen viikon valvomisten syy oli siinä. Silloin päätin, etten enää ikinä huudata lastani.

Toinen lapsemme on samanlainen valvoja. En ole antanut tilanteen mennä noin pitkälle vaan järjestelmällisesti viedään hereillä omaan sänkyyn ja hyssytellään siellä. Lauletaan unilauluja jne. mutta yritetään saada nukahtamaan omaan sänkyyn eikä syliin. Huoneesta poistutaan kun lapsi on vielä hereillä. Jos mikään muu ei auta niin sitten syliin. Itkuakin kuunnellaan, mutta äkkiä oppii erottamaan koska itku on sellaista "mulla on tylsää täällä yksin"-itkua ja koska "äiti mua pelottaa/ nyt on hätä"-itkua. Tota ensin mainittua ei tee ollenkaan pahaa kuunnella ja siihen lapsi usein nukahtaa kun taas tuota toista itkua ei lapsen tarvitse yksin itkeä eikä siihen tarvitse nukahtaa. Ja siis välillä lapsemme nukkuu 8 h putkeen heräämättä ja sitten on niitä huonompia öitä jolloin nukkuu 2h valvoo 3h jne.

 

No ihan näin oikeena psykologina on pakko liittyä keskusteluun ja sanoa, ettei sellainen unikoulu, jota ap tässä virittelee todellakaan aiheuta lapselle traumoja aikuisuuteen. Jotain realiteettia ja suhdetajua nyt kuitenkin! (Sinkkonenkaan tuskin mistään unikouluista puhuu ja niitä asiantuntijoita ylipäätään on suomenmaassakin enemmän kuin se yksi ja ainoa). Jos lasta huudatetaan yötä päivää eikä vastata tarpeisiin, niin sitten onkin eri juttu. Unikouluissakin yritetään vastata lapsen unen tarpeeseen, se ei kaikilla tuo tassuttelu toimi. Ensi kannattaa tietenkin sitä tarjota, mutta pian sen huomaa, millä oma lapsi rauhoittuu. Silloin on turha mennä silittelemään, jos lapsi herää ja hermostuu moisesta.
Ap toki täältä koitti jotain ajatuksia saada, mutta sulattele näitä ja teet sitten kuin parhaaksi näet. Jos päädyt ehdottamasimalliseen unikouluun, niin toki tehon huomaa hyvin pian. Jos ei toimi, niin lopetat, ja kysyt vaikka neuvoa neuvolasta. Tsemppiä.