Unettomuus ja imetys

Hei,
onko täällä muita univaikeusksita kärsiviä? Miten olette asian kanssa pärjänneet. Mulle käiv jo esikoisen kanssa niin että menin aina välillä niin yliväsyneeksi etten meinannut enää nukahtaa ollenkaa. jouduin sitten aina välillä katkaisemaan unettomuuskierteen nukahtamislääkkeillä jolloin mies syötti poikaa yön mun pakastamalla maidolla.
Nyt univaikeudet iski yllättäen jälleen ja olo on ihan epätoivoinen ja mitä väsyneempi olen niin sitä epätodellisempia/epätoivoisempia mun ajatukset on. Pelkään iltaa ja tuntuu ettei mua saada nukkumaan mitenkään... Olen ottanut taas parina yönä nukahtamislääkettä ja mies on syöttänyt vauvan pakastetulla maidolla mutta en ole saanut vieläkään tarpeeksi levättyä että tilanne laukeaisi.. Pelottaa myös kuinka jatkuvaksi tää laakkeiden käyttö muodostuu.. ja miten mies jaksaa. Nyt sillä on onneksi loma pari viikkoa.
Ahistaa...

 

minkä ikäinen teidän vauva on? minä olin kans ihan zombi meidän vauvan kans, kun heräsi öisin kymmenen kertaa. 5,5kk iässä tajusin lopettaa yösyötöt (meillä ei ollut nälästä kiinni). ja opetin pojan nukkuun itse niin yöt rauhoittui. kun vauva oli alle 3kk, otin hänet usein öisin viereen kun ei jaksanut koko ajan hypätä ylös. toisaalta vauva nukkui tuolloin paremmin. meillä ongelmat alkoi 4-5kk iässä eikä vauva enää suostunut nukkumaan vieressä. noita unilääkkeitähän voi käyttää max 1-2vkoa. sit ehdottomasti tauko. saisko neuvolasta lastenhoitoapua tai jostain muualta? kannataa puhua jos tuntuu et voimat loppuu. pääasia ettei ole yksin tunteidensa kanssa.

 

Kiitos vastauksestasi! Vauva on vasta 6 viikkoa. Olenkin ollut yhteydessä neuvolaan, mutta nyt on hankalasti joulun aikana vaikea saada aikoja.

 

Täällä yksi unettomuuden kanssa kamppaileva.. Kamalinta on se, että kun saisi nukkua niin makaa vaan valveilla jo "odottaa" koska pitää taas nousta :headwall:
Mä en valitettavasti ole keksinyt miten ratkaista asia. Meillä vauva lopetti itse yösyönnin 5,5kk ikäisenä, jolloin sain huokasta muutaman viikon, nukuin jopa 6h putkeen. Sitten alkoi muut yölevottomuudet, liikkumaan oppiminen, hampaat jne. Nyt on alkanut yösyönnitkin uudestaan, vauva kohta 8kk. Meillä tehdään niin että viikonloppuisin mun ei tarvi nousta vaan mies hoitaa yösyönnin. Herään kuitenkin, joten tuntuu ettei siitäkään ole apua. Tuossa oli juuri hampaiden tulon aikaan että nukuin kahden viikon ajan yössä 3-4, senkin pätkissä. Päivällä harvoin pystyn nukkumaan ja sekin aiheuttaa sen että on yliväsynyt olo koko ajan eikä unta tule enää yölläkään. Unilääkkeitä en haluaisi käyttää, vaikka en nyt enää imetäkään...

 

Mulla alkoi unettomuus heti vauvan synnyttyä, vauva on nyt kohta 7kk. Aluksi söin Oxaminia (rauhottava lääke) kun vauva oli pari vkoa vanha. Sen kanssa saa imettää, mutta sitäkin tulisi ottaa tilapäisesti eli mieluiten pari pvää.

Vauvan ollessa 4kk kaikki alkoi kuitenkin uudestaan, vauva heräili jatkuvasti öisin ja oma unirytmini meni ihan sekaisin. Silloin minulla myös todettiin synnytyksen jälkeinen masennus, jonka luulen alkaneen jatkuvasta valvomisesta. En saanut öisin nukuttua lähes ollenkaan! Iltaisin sain paniikkikohtauksia, koska tiesin, etten saa kuitenkaan nukuttua seuraavana yönä. Se oli jotain ihan kamalaa.

Nyt syön Mirtatsapiini-nimistä masennuslääkettä, joka otetaan illalla ja se auttaa nukkumaan. Kävimme myös sairaalaunikoulun, jolloin vauva oppi nukkumaan yöt itsekseen.

Oletko saanut jo apua univaikeuksiisi?

 

Mä olen myös helposti stressaavaa sorttia, olin jo ennen vauvaa (joka nyt jo taapero). Itse en syönyt mitään lääkkeitä nukahtamiseen, sillä halusin imettää.
Muistan kävelleeni vaunujen kanssa ulkona ja olo sellainen, että en olisi yllättymyt, vaikka olisin nähnyt pieniä vihreitä miehiä puskissa, epätodellinen ja kamala.

Mä olen aina lohduttautunut ajatuksella, että ennenkuin kuolee väsymykseen, niin nukahtaa

Ainoa lääkkeetön keino on psyykata itseään, niin, että lopettaa nukkumisen ajattelemisen. Ajattelee simppelisti vaan niin, että ei ole niin vakavaa, vaikka näkisikin sen pienen vihreän miehen, keittää sille sitten vaikka kahvit Väsymys on vielä väsyttävämpää, jos antaa turhautumiselle vallan. Yöllä, kun makaa sängyssä, niin siinäkin keho lepää.

Valvomis vaihe menee ohi, sekä lapselta, että äidiltä.

Voimia teille kaikilla asian kanssa kamppaileville. Lopettakaa kamppailu ja antautukaa ajatukselle, ettei se haittaa, jos uni ei tule, se tulee enemmin tai myöhemmin.

 

Hei, kiitos vastauksistanne.
Minulla on ilmeisesti kanssa jonkinasteinen synnytyksen jälkeinen masennus. Sain nyt aluksi lääkäriltä reseptin ja ne ovat auttanet ahdistukseen ja saamaan nukuttua. Nukun silti pätkissä, mutta nukun kuitenkin onneksi. Käyn nyt säännölllisissä tapaamisessa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja seurataan tilannetta, että joudutaanko aloitamaan masennuslääkitys.
Minttunen: Tilanteesi kuulostaa hyvin samanlaiselta! Paniikki ja ahdistus alkaa lisääntyä jo kun ilta lähenee. Nyt tilanne hieman rauhoittunut, mutta pelottaa hieman silti. Masennuslääke on ilmeisesti auttanut sinua? Oletko käynyt myös terapiassa?

 

Olen kärsiny samoista vaivoista, välillä enemmän välillä vähemmän. Valvoin pitkiä pätkiä yöllä tuijottaen kattoa ja tytön ollessa pieni en "uskaltanu" välillä edes yrittää nukahtaa ku tiesin et kohta taas herätys. Olen myös joutunu ottamaan lääkkeellistä unta joka ei sitte virkistä samalla tavalla ja on vielä hirveempää jos jotuu heräämäänkin yöllä.
Sitten mulle suositeltiin melatoniinia, Circadin kauppanimeltä. Eli samaa "unihormoonia" mitä jokaisella muodostuu. Olin hieman skeptinen, mutta se toimi. Kuuri luontoisesti ja auttoi. Nyt jos herään, niin nukahdan helposti takaisin uneen. Lisäks uni on normaalia ja virkistävää eikä tee mitään pöhnää. Tosin valmisteen turvallisuudsta imetyksen aikana ei oo tietoa joten sitä ei suositella. ELi siinä tapauksessa vähän kinkkinen.

 

Täällä yksi saman vaivan kanssa kamppaileva. Poika on nyt 6 kk ja noin 1,5 kk olen kärsinyt unettomuudesta. Poika on ollut huono nukkumaan alusta asti ja unettomuuskierre lähti liikkeelle, kun parin viikon ajan heräiltiin tunnin välein (tai useamminkin) ja silloin alkoi pelkäämään, ettei kuitenkaan ehdi nukkua. Pian alkoi pelkäämään jokaista iltaa, kun tiesi, että pitää mennä nukkumaan ja uni ei tule (eikä se silloin varmasti tulekaan). Kierre siis täydellinen.

Tähän mennessä olen kokeillut lääkärin ohjeesta nukahtamislääkkeenä Tenoxia ja nyt pari viikkoa sitten sain minttusen jo mainitseman mirtatsapiini-nimisen masennuslääkkeen unen avuksi. Tenoxia yritän nyt vähitellen jättää pois, koska sitä olen syönyt reilun kuukauden (ja stressannut koko ajan sen aiheuttamasta riippuvuudesta). Poika on siirretty omaan huoneeseen nukkumaan ja hän on alkanut muutenkin nukkumaan paremmin. Tämän puolesta nyt saisi siis nukkua kun vain osaisi.

Kuulisin mielelläni minttunen kokemuksiasi tuosta mirtatsapiinistä, miten se sinun kohdallasi auttoi? Huomasitko vaikutuksen heti vai kestikö pidemmän aikaa ennen kuin siitä oli apua? Itselläni tuo auttaa tällä hetkellä satunnaisesti, mutta lääkäri selitti, että todellinen vaikutus saattaa alkaa vasta useamman viikon jälkeen. Sitä siis kovasti toivon, vaikka huonojen öiden jälkeen onkin aina tunne, että tätä ei saa ikinä loppumaan.

Pahoittelut pitäkstä sepostuksesta ja voimia kaikille unettomuudesta kärsiville!