Unelmatyö ja lapsi hoitoon??

Mitä te arvon naiset tekisitte? Tilanne on siis se, että olen ollut nyt kotona vauvan kanssa 10kk ja nyt tarjottiin mun unelmatyötä. Juuri siis sitä, mistä olen koko pienen elämäni haaveillut. Kovasti tekisi mieli paikkaa, mutta ongelma on se, etten haluaisi vielä laittaa vauvaa hoitoon. Suunnitelma oli, että lapsi olisi ainakin puolitoistavuotias kun aloittaisi hoidossa ja nyt hän sitten joutuisikin jo vuoden ikäisenä hoitoon. Työ olisi perus 8-16 hommaa ja vapaat viikonloput. Mies on myös töissä saman ajan. Tuntuu jotenkin hirveeltä ajatukselta, että vauva olisi niin pitkän päivän vieraalla ihmisellä hoidossa. Emme siis laittaisi häntä päiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle. Toisaalta mietin, että tällaisia työtilaisuuksia ei oikeasti noin vain taivaalta tipahtele ja siksi tekisi mieli tarttua siihen kun se nyt on tähän tullut. Kuitenkin ajatuksena hiukan painaa, että pärjääkö tuo pieni sitten siellä hoidossa? Mieheni sanoi, että hän voisi kyllä pitää isäkuukautensa niin lapsi saisi olla edes sen kuukauden pidempään kotona, mutta silti. Mulla on yleisesti ottaen vaakakupissa aina painanut perhe enemmän kuin mikään työ, mutta nyt sitten kuitenkin pohdin vaihtoehtoa..

Mihin te kallistuisitte?

 

Meillä jos minä saisin unelmatyön, mies jäisi hoitovapaalle. Olisko se teillä mahdollista?

 

Menisin töihin.

 

Miehen ei onnistu jäädä kokonaan hoitovapaalle, kun oma työnsä on vähän sellainen, ettei siitä voi olla. Tekee siis väitöskirjaa nyt. Mietin kovasti just sitä, että jos musta nyt tuntuu tältä niin onko järkeä edes miettiä asiaa.. Toisaalta taas mietin, että monethan menee heti vanhempainvapaan jälkeen töihin ja lapsi on hoidossa ja ihan hyvin pärjäävät. Oonkohan mä vaan ylikiintynyt tuohon lapseen?? Just sellainen hysteerinen äiti, joka haluaa pitää pikkuisensa pumpulissa kouluikään asti..

 

Oisko teidän mahdollista esim palkata hoitajaa kotiin tai sada lasta yksityiselle pph:lle/ perustaamhoitorinkiä, isovanhempien vuorotteluvapaita tms? Öähtökohtaisesti a
Ei kannata miettiä että hoitoon ieminen tarkoittaa päiväkotia, mahdollisuuksia on monia, paras tietysti olisi jos joku hoitaja tulisi teille kotiin.

 

Koitin tota hoitajan kotiin palkkaamista tutkiskella, mutta en ihan tajunnut koko hommaa. Paljonkohan sellainen sitten kustantaa? Kela antaa jotain tukea siihen ilmeisesti, mutta käsitin, että vaan jotain vähän alle 200€/kk. Ja missään nimessä en siis päiväkotiin olisi pientä laittamassa vaan perhepäivähoitajalle. Yksi tuttu on myös suunnitellut ottavansa yhden tai kaksi hoitolasta kun hoitaa itse pari vuotiastaan kotona, mutta mitenhän se sitten menee, että jos hänelle veisi tuon oman pienen ja jonain päivänä hän olisikin kipeenä niin minne lapsi sitten menis? Isovanhemmat asuu sen verran kaukana, ettei heistä tähän ole nyt apua.

 

Minulla oli vähän vastaava tilanne syksyllä ja menin töihin kun sain myös unelmatyöni.

 

Menisin töihin. Mun esikoisen eka hoitaja oli tosi ihana, sellainen varaäiti, tykkäsi lapsestani tosi paljon, ja hoitajan omat kouluikäiset lapset olivat kuin isoja veljiä. Jos löydät hyvän hoitopaikan, niin kaikki sujuu hienosti.

 

mulla hieman sama tilanne...sain unelmatyöni ja palaan töihin suunniteltua aiemmin. tosin sain sovittua uuden työn aloituksen myöhäisemmäksi ja lapsi on 1v10 kk kun menen töihin. meillä tosin se onni matkassa että mies voi jäädä puolestaan hoitovapaalle. jos ei olisi voinut jäädä, niin olisin varmaan ollut menemättä töihin vielä. lapsi on vain kerran pieni, mutta työ on vain työ oli sitten kuinka unelmajuttu tahansa...

 

Jääräpää, millaisilla tunteilla itse olit tilanteessa? Mietitkö hetkeäkään, ettet menisi töihin? Minkä ikäinen lapsesi oli kun aloitit työt?

 

Menisin töihin jos siis kysymys tosissaan työstä minkä haluan ja mitä ei aina ole tarjolla.

 

Tota mäkin just mietin, että tuo on vaan tämän yhden kerran pieni niin kannattaako sitä missata?..

 

Jos ei isä vois jäädä kotiin hoitamaan, ni jäisin itse ja toivoisin että tulis toinen unelmatyö vielä vastaan.

 

Mie menisin töihin. Ei olisi mahdollista miehesi tehdä lyhyempää työviikkoa tms. Meillä menisi automaattisesti niin, että mies jäisi kotiin ja minä menisin töihin.

 

Mun mielestä työ ei ole vain työ, mielekkään työn saaminen on suuri onni, sillä siellä töissä kuitenkin ollaan monta tuntia, kuukausia, vuosia...

 

Minää olen vienyt kaikki 3 lastani varsin pienenä hoitoon, 11 kk - 1 v 2 kk ikäisinä. ja ihan hyvin ovat kaikki pärjänneet hoidossa ja tasapainoisia lapsia ovat.

Minä miettisin seuraavia:

- Olisiko työpaikassa mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää? Entä miehesi työssä?
- Olisiko työn aloittamista mahdollista lykätä yhtään pidemmälle?
- Kuinka usein tuollaisia töitä on ylipäätään tarjolla? Voiko käydä niin, että jos nyt työstä kieltäydyt, ko. työnantaja ei enää ota sinuun yhteyttä töitä tarjoten?

minä en siis pidä pienen lapsen hoitoon laittamista mitenkään pahana.

 

No olihan se kaoottinen tilanne aluksi. Sain työpaikan ihan yhtäkkiä kesällä ja työt alkoi elokuun alussa. Kiire oli järjestellä lasten hoitopaikat (3 kpl). Vanhin aloitti eskarin mutta nuorin ja keskimmäinen menivät päiväkotiin. Asutaan maalla joten päiväkoti suht pieni (20 lasta vain). Nuorimmaisella on seuranaan isosisko päiväkodissa ja eskarilainenkin on aamulla ensin päiväkodin tiloissa josta siirtyy eskariin pihan toiselle puolelle. Olin kytännyt vastaavanlaista työpaikka yli 10 vuotta ja yhtäkkiä sitä trajottiin "tarjottimella" eteeni. Tiesin että vastaavaa tilaisuutta ei ehkä koskaan enää tule työpaikan suhteen. Lisäksi olin ollut kotona lasten kanssa ja lasten ehdoilla 6 v putkeen... Nuorin lapsi oli 1,5v jo, mutta minulle hän on oma pikkuvauvani ;-) ja tuntui kurjalta viedä hoitoon päiväksi (6.45-16.00). Hyvin on kuitenkin mennyt, ainut miinuspuoli on nuo flunssat, korvatulehdukset ym. jotka nyt koettelee oikein olan takaa meitä. Olen aika "leijonaemo" lasteni suhteen mutta ihan on mennyt suht ok. Jos työ ei olisi ollut unelmapaikka niin en olisi ottanut vastaan. Siinä täytyy punnita asiat tarkkaan.

 

Mä lähdin opiskelemaan kun lapsi 10kk vanha, ryhmäperhepäiväkotiin meni ja kaikki sujui hyvin. Kertaakaan ei itkenyt kun jäi hoitoon, jos oli ollut pitkä päivä (8h) niin saattoi hetken osoittaa mieltään kun haettiin. Eniten harmitti kun en ollut paikalla kuulemassa lapsen ensisanaa tai nähnyt ensiaskelia, mutta pääasia että joku ne oli todistamassa Jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista olisin palkannut mielummin hoitajan kotiin, pph on hyvä vaihtoehto jos on varmasti luotettava.

Sinuna siis ottaisin työn, mutta ainakin pitäisin sen isäkuukauden kotona ja yrittäisin siirtää työn aloitusajankohtaa myöhemmksi. Ja jos mahdollista niin hoitaja lähelle työpaikkaa, jotta äidistäeroaika mahd. pieni. Ja jos mahdollista saada sun ja miehen työaikoja vähän sovitettua että lapsi olisi hoidossa mahd. lyhyitä päiviä (esim.alle 6 tai alle 8 h). Sitten myös vuorotteluvapaa yksi mahdollisuus, tai lyhennetty työaika jos työnantaja siihen suostuisi.

Olihan se vaikeaa laittaa lapsi hoitoon vauvana, mutta jos muuten kiintymyssuhde äitiin (ja isään) on hyvä ja varsinkin jos lapsi temperamentiltaan kuten omani (luottavainen, aktiivinen, sosiaalinen, ei takertuva eikä vierasta pahemmin) niin ihan hyvin se hoitoon laittaminen menee, eikä traumatisoi lasta. Mieluiten tietenkin kotona noin pienen kanssa, mutta ei se päivähoitokaan vaurioita muuten tasapainoista vauvaa.

 

Mä olen pph ja mulla on moni lapsi aloittanut hoidon 9 - 10 kk:n iässä. Kyllä nuo pienet on sellaisia koko ryhmän ja hoitajan perheen lemmikkejä. Lapsen on varmasti hyvä olla hoidossa eikä hän silti vanhempiaan unohda. Onhan teillä illat ja viikonloput ja loma-ajat yhteistä aikaa.

 

Menisin töihin ja mies pitäisi isäkuukautensa ja jos tekee väitöskirjaa niin varmaan hän pystyy joustamaan päivän pituudessa tai tekemään osan illalla kotona.
10kk ikäistä en veisi jos päivän pituus olis yli 7-8h

 

En tiedä olisiko mahdollista tehdä lyhyempää työpäivää. Nyt ainakin ilmoittivat, että tarvitsevat nimenomaan kokopäiväisen tekijän. Aloittamista ei myöskään pysty siirtämään kuin ehkä tammikuulle (jos sinnekään..). Toki se tammikuukin auttaisi jo paljon kun sitten lapsi olisi sen vuoden ikäinen ja mies voisi tammikuun pitää isäkuukautena. Ensisijaisesti työt alkaisi siis joulukuussa. Tällaisia kyseisiä töitä ei tosiaan kovin usein meillä päin ilmesty tyrkylle, joten siinä mielessä olisin suorastaan tyhmä, jos en tilaisuuten nyt tarttuisi.

Mäkään en pidä hoitoonalittamista huonona, mutta nyt vaan omaa sydäntä korventaa ajatus kun toinen on niin pieni vielä.

 

Jos mieheni ei jäisi kotiin lapsen kanssa, antaisin työpaikan mennä. Lapseni on minulle tärkeämpi kuin työ.

 

Jos mies (tai joku muu, isoäiti tai täti tms) ei voisi hoitaa lasta kotona jokapäiväisesti tai edes useimpina päivinä viikossa, niin jäisin itse kotiin ja toivoisin että unelmaduuneja tulee kohdalle vielä jatkossakin.

Ei minusta ole laittamaan alle vuoden ikäistä päivähoitoon täyspäiväiseksi. 1-2 päivänä viikossa ehkä, jos muun ajan saisi olla kotona iskän kanssa tai hoidossa vaikka isovanhemmilla.

Meidän juniori täyttää kesäkuun lopussa vuoden, ja mun tämänhetkinen suunnitelmani on mennä töihin huhtikuussa. Isoäiti on luvannut hoitaa vauvaa, ja mieskin toki silloin kun ei ole töissä tai nuku yövuoron jälkeen. Teen tosin varmaan vain parin kk:n pätkän töitä, jos pysyvämmin töihin menen niin pitää keksiä joku muu ratkaisu lapsenhoidolle.

 

Menisin töihin.

Eikö teillä mies voi jäädä lapsen kanssa kh-tuella kotiin?

 

Minusta on ääretttömän typerää sanoa että jos äiti on töissäkäyvä ihminen niin hänelle on työ tärkeämpi kuin lapsi!
Eipä se aina ole vaihtoehto että jäis kotiin. Minun on ollu vähän pakko käydä töissä just silloinku sitä työtä on ollu tarjolla. Ja olenki lähteny heti aina äitiysloman jälkeen duuniin ku niitä on tarjottu. Mies on yrittäjä joten ei ole voinu pitää hirveesti vapaita. Kuus tasapainoista ja fiksua lasta olen saanu kasvatettua siittä huolimatta. Joita on rakastettu ja hoivattu.