Unelmatyö ja lapsi hoitoon??

Menisin töihin. Mä en ymmärrä miksi täällä suomessa niin kauhistellaan tuota että lapset pitää viedä hoitoon. Sitä se elämä on jotta jos aikoo elättää perhettä ni töihin on mentävä. Ja kyllä mä sanon että nämä kotiäidit on niitä työpaikkan pakoilijoita ja yhteiskunnan elättejä. MIksi ei työkykyinen äiti/isä kävis töissä ja tienais sen rahan.

 

Lapseni syntyivät 90-luvulla kesä- ja toukokuussa, ja kummaltakin menin seuraavassa vuodenvaihteessa töihin, siis jopa kesken vanhampainvapaan. Esikoista hoiti ensin mummi, sitten nuoremman kanssa menivät perhepäivähoitajalle. Ihan hyviä noista on kasvanut eivätkä tuurilla onneksi juurikaan sairastelleet hoitoon mentyään. Päiväkotiin menivät vasta isomman tultua eskari-ikään, sitä ennen olivat siis pph:lla. Silloin oli lama pahimmillaan, ja vastavalmistuneena pidin järkevänä ratkaisuna töihin menoa, jotta saisi työkokemusta ja seuraavankin työpaikan sitten aikanaan. Mies oli vielä opiskelija eikä hän olisi edes halunnut jäädä kotiin lasten kanssa.

 

Miehen ei onnistu jäädä kokonaan hoitovapaalle, kun oma työnsä on vähän sellainen, ettei siitä voi olla. Tekee siis väitöskirjaa nyt. Mietin kovasti just sitä, että jos musta nyt tuntuu tältä niin onko järkeä edes miettiä asiaa.. Toisaalta taas mietin, että monethan menee heti vanhempainvapaan jälkeen töihin ja lapsi on hoidossa ja ihan hyvin pärjäävät. Oonkohan mä vaan ylikiintynyt tuohon lapseen?? Just sellainen hysteerinen äiti, joka haluaa pitää pikkuisensa pumpulissa kouluikään asti..

Juuri näin. Se, että haluaa itse hoitaa OMAN lapsensa on ylikiintymystä...

 

Töihin minä ainakin lähtisin.