Toggle sidebar

Umpikujassa. Mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
"Alennun" nyt kufjoikirjoittamaan tänne, mutta muuta kanavaa en enää keksi. Olemme miehen kanssa nuoria, minä pian 23 ja mies 28. Tapasimme melkein kolme vuotta sitten, josta kaikki eteni todella nopeasti yhteen muuttoon, lapseen ja menimme syyskuussa naimisiin lapsen täytettyä vuoden. Ongelmat alkoivat kesän alussa, riitelyä ja etääntymistä, toisen väheksymistä. Parisuhde alkoi siis kuolemaan. Menin silti naimisiin, sillä ajattelin tämän olevan vain vaihe ja olin aikaisemmin kuitenkin ollut niin varma ja onnellinen tästä kaikesta. Vielä iltana ennen maistraattia riitelimme. Itse hääpäivä oli onnellinen, mutta yö kotona taas antoi muistuttaa itsestään ja riidat alkoi uudestaan.

Kesällä tapasin myös pitkästä aikaa vanhaa ystävääni, miespuolista, jonka kanssa olen viettänyt nytten enemmän aikaa vaikka asummekin 100km päässä toisistamme. Ja niin kuin voi olettaa, tunteet on heränneet. Kotona ei ole toivoa paremmasta, oma mieheni on muuttunut luonteeltaan ja ihmisenä paljon siitä mihin aikoinaan rakastuin. Vaikka kuinka yritän ajatella syitä miksi rakastuin, en enää löydä niitä ominaisuuksia tästä mitä hän nyt on. Iloinen ja positiivinen ihminen on muuttunut agressiiviseksi. Autossa huudetaan kanssa kulkijoille koska kukaan "ei osaa ajaa", kassajonossa saadaan kärhämä aikaiseksi koska joku vanhingossa tönäisi ostoskärryillä ja kun kotona on iso riita, menee puhelin seinään tai tulee vessan oveen uusi reikä kun siihen lyödään nyrkki. Minuun tai lapseen kohdistuvasta väkivallasta ei ole kyse. Mies myös lasta komentaessa huutaa tälle, joka saa minussa raivon pintaan ja tämä ei ymmärrä että on muitakin tapoja lasta komentaa kuin huutaa. Ei yksi vuotias ymmärrä miksi isi huutaa hänelle ja pelkään sen vaikuttavan myös lapsen kehitykseen ja isäsuhteeseen vielä jonain päivänä..

Olen siis ihan loppu. Tunteet on tyhjät. Mies halaa/suutelee, se ei tunnu miltään. Seksiä en edes enää halua, ajatuskin ahdistaa sillä en tunne minkäänlaista vetoa enää häneen. Halauksetkin ovat enää vain velvollisuuksia. Ainut onnellinen asia on oma lapsi, minkä takia jaksaa päivästä toiseen.

Toivottavasti ei ollut liian sekava teksti ja joku edes osaisi kertoa omasta kokemuksesta miten kaikki päättyi. Onko tällä edes toivoa enää?

T. Typerä
 
Ihmiset muuttuu, siksi kai niitä eroja tulee. Ei kukaan meistä ole enää naimisissa sen kanssa, joka oli silloin kymmenen- kaksimymmentä vuotta sitten. Kyse on siitä, onko se uusi ihminen yhteensopiva uuden minän kanssa ja aina ei näin ole.
Jos molemmat ovat valmiita ylläpitämään(mieltä, ei taloutta) toista, niin suhteessa on terve jatkumo, mutta jos toinen laistaa tästä velvollisuudestaan, niin ei molempien kannata jäädä kärsimään.
 
Hohhoijaa. Täällä kerrottavissa väritetyissä tarinoissa mies on aina tarinan roisto ja nainen viaton, kärsivä uhri. Eikä tämä tarina tee poikkeusta. Sapluunaan kuuluu, että kanssasiskot jakavat sokeasti sympatiaa ja kannustavat eroamaan.

Pelkkää höyryävää :poop:.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Hohhoijaa. Täällä kerrottavissa väritetyissä tarinoissa mies on aina tarinan roisto ja nainen viaton, kärsivä uhri. Eikä tämä tarina tee poikkeusta. Sapluunaan kuuluu, että kanssasiskot jakavat sokeasti sympatiaa ja kannustavat eroamaan.

Pelkkää höyryävää :poop:.
Click to expand...


Ei kai sillä, mitä mieltä lukija lukemastaan suhteesta on, ole mitään merkitystä vaan just sillä miten aapee tilanteen mieltää?

Tän ketjun aapee on selkeästi valmis eroamaan. Eikä edes kaipaa kannustusta vaan pyysi toivoa siihen että tilanne voi päättyä hyvin.

Mene sä kakkimaan pyttyyn, ei tarvitse toisten ketjuja tuhria.
 
Alkuperäinen kirjoittaja r0s:
Ei kai sillä, mitä mieltä lukija lukemastaan suhteesta on, ole mitään merkitystä vaan just sillä miten aapee tilanteen mieltää?

Tän ketjun aapee on selkeästi valmis eroamaan. Eikä edes kaipaa kannustusta vaan pyysi toivoa siihen että tilanne voi päättyä hyvin.

Mene sä kakkimaan pyttyyn, ei tarvitse toisten ketjuja tuhria.
Click to expand...
Tätä odotinkin. Perinteisiinhän kuuluu nimittäin myös, että kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitähän täällä ei saa esittää.

:poop:
 
En tiedä mutta henkistäväkivaltaahan tuo on. Itse vähän samantyyppisessä tilanteessa ja vasta nyt kun sain toisen lapsen silmät avautui. Olihan niitä ongelmia ennenkin mutta ei ehkä ihan samanlaisia ja ajattelin, että ne johtuu minusta, töistä tai lapsista. Mutta oikeasti ei mikään näistä oikeuta agressiiviseen ja väkivaltaiseen käytökseen henkisesti tai fyysisesti. Kyllä me naiset ollaan typeriä valitettavasti. Itse ajattelin odottaa 3 vuotta maksimissaan ja lähteä sitten. Pitää hoitaa ensin oma talous kuntoon ja saada työpaikka. Mutta en tunne yhtään hyvää miestä tai parisuhdetta, joissa ei tulisi näitä tällaisia ongelmia jossain vaiheessa. Ehkä kysymys on siinä osaako antaa anteeksi ja pystyykö toista enää rakastamaan? Pystyykö luottamaan, että toinen on turvallinen aikuinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Hohhoijaa. Täällä kerrottavissa väritetyissä tarinoissa mies on aina tarinan roisto ja nainen viaton, kärsivä uhri. Eikä tämä tarina tee poikkeusta. Sapluunaan kuuluu, että kanssasiskot jakavat sokeasti sympatiaa ja kannustavat eroamaan.

Pelkkää höyryävää :poop:.
Click to expand...
Miksi joidenkin on niin vaikea uskoa, että on olemassa kusipäisiä miehiä ja ainoa vaihtoehto on ero. Jos sun oloa yhtään helpottaa, niin kyllä niitä on kusipäisiä naisiakin ja ainoa vaihtoehto on erota sellaisesta. Tiedän naisen jonka mies lopulta jätti koska nainen oli väkivaltainen miestä kohtaan, ryyppäsi ja petti. Eli kyllä jotkut naisetkin osaa, mutta silti ei vo8 yleistää, että kaikki naiset tekee noin. Eikä tässäkään ketjussa yleistetty vaan ap kertoi oman kokemuksensa parisuhteestaan.

On jotenkin huvittavaa ja säälittävää kun aina joku reppana tulee vinkumaan, että aina miehiä syytetään ja blaablaablaa. No ap kertoi vain yhdestä miehestä eikä kaikista maailman miehistä. Mulla on ainakin hyvä ja rakastava mies enkä halua erota hänestä. Sä taidat olla niitä reppanamiehiä jotka tekee mitä sattuu eikä itsessä ole ikinä vikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tätä odotinkin. Perinteisiinhän kuuluu nimittäin myös, että kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitähän täällä ei saa esittää.

:poop:
Click to expand...
AI ANTEEKSI, me ei tajuttu olla hiljaa heti kun saavut paikalle kertomaan, että mikä on OIKEIN ja jatkaa sun kuuntelemista aiheesta, JOSTA TIEDÄT ITSE KAIKEN. No niin, me 'kanssasiskokset' istutaan nyt alas ja kuunnellaan sua tarkasti. Kerroppas meille nyt, että millä tavalla apn pitäisi tämä homma hoitaa ja millä tavalla meidän tulisi tästä keskustella? Me ollaan sillä välin ihan hiljaa ja nyökytellään ja hymyillään oikein kovasti. Ja uskotaan varmasti ihan kaikki, koska me arvostetaan sitä sun OIKEAA mielipidettä, mikä tietenkin on parempi kuin meidän, koska me olemme vain palstalla liikuskelevia 'kanssasisaruksia'.
:giggle:
 
Oletteko käyneet jo perheneuvolassa? Kannattaa yrittää edes. Mutta ymmärrän, jos sen toisen kanssa on ihanampaa niin tuntuu turhauttavalta yrittää. Onko miehelläsi alko tai muu ongelma?
 
Aloittaja muista että tällä toisella miehellä ei ole yhtään mitään pelissä jos hän on sinkkumies. Silloin kun oma avopuoliso petti minua sinkkumiehen kanssa niin mietin että miten tuo mies voi olla niin selkärangaton että lähtee leikkimään toisten ihmisten tunteilla ja pilaamaan mahdollisesti hyväkin parisuhteen. Meidän liitto loppui tuohon pettämiseen. Nyt kun olen itse sinkkumies niin olen huomannut omassa käytöksessä lipsumisen merkkejä ja periaatteiden unohtamisia pillun saannin toivossa ja yksinäisyyden lopettamisessa. Eli sinkulla ei ole mitään pelissä ja hän voi pelailla peliään vain omaksi ilokseen, hänen ei tarvitse miettiä kenenkään muun tunteita. Me ihmiset lopulta ajatellaan vain itseämme ja toimimme omien tavoitteiden mukaan. Ihastuminen on helppoa varsinkin jos kotona menee huonosti. Mutta ihastumisen voi lopettaa jos haluaa, siihen on netti pullollaan ohjeita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Aloittaja muista että tällä toisella miehellä ei ole yhtään mitään pelissä jos hän on sinkkumies. Silloin kun oma avopuoliso petti minua sinkkumiehen kanssa niin mietin että miten tuo mies voi olla niin selkärangaton että lähtee leikkimään toisten ihmisten tunteilla ja pilaamaan mahdollisesti hyväkin parisuhteen. Meidän liitto loppui tuohon pettämiseen. Nyt kun olen itse sinkkumies niin olen huomannut omassa käytöksessä lipsumisen merkkejä ja periaatteiden unohtamisia pillun saannin toivossa ja yksinäisyyden lopettamisessa. Eli sinkulla ei ole mitään pelissä ja hän voi pelailla peliään vain omaksi ilokseen, hänen ei tarvitse miettiä kenenkään muun tunteita. Me ihmiset lopulta ajatellaan vain itseämme ja toimimme omien tavoitteiden mukaan. Ihastuminen on helppoa varsinkin jos kotona menee huonosti. Mutta ihastumisen voi lopettaa jos haluaa, siihen on netti pullollaan ohjeita.
Click to expand...
ihastumisen voi lopettaa, mutta tuleeko siitä toisesta mitään. Luulen että apn prioriteetti on kuitenkin omamies ykkönen ja tämä toinen vain näytti, että asiat vois olla hyvinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
ihastumisen voi lopettaa, mutta tuleeko siitä toisesta mitään. Luulen että apn prioriteetti on kuitenkin omamies ykkönen ja tämä toinen vain näytti, että asiat vois olla hyvinkin.
Click to expand...
Haluan tosiaan korjata sen verran vielä, ja huomauttaa että olen tuntenut tämän toisen miehen pian kahdeksan vuotta, eli meillä on jo valmiiksi pitkä historia ihan ystävinä. Tietenkin oman suhteeni eteen tekisin kaiken ja olen tehnyt, mutta alan olla jo aika finaalissa. Neuvolan terapeutille on aika ja olen menossa sinne yksin, mies ei halua tulla mukaan.
- Ap
 
Sun tunteet on kuollut sun negatiivisten ajatusten takia, aivot suojautuu liialta stressiltä. Lue tunnekeskeisestä pariterapiasta!! Tottakai mies reagoi sun tunteisiin.
 
Mene terapiaan jotta ymmärrät mistä on kyse.

Tunnekeskeisen pariterapian teoreettiseksi pohjaksi on selkeästi vahvistunut kiintymyssuhdeteoria, jonka mukaan parisuhdevaikeuksien nähdään ilmaisevan kiintymyssuhteen epävarmuutta (Johnson, 1999). Kiintymyssuhdetarpeita ei nähdä ongelmana, ja riippuvuustarpeita läheisistä pidetään normaaleina ihmisyyteen kuuluvina. Ongelmiksi sen sijaan muodostuvat defensiiviset, rajoittuneet tavat käsitellä kiintymyssuhteen haasteita. EFT-työskentelyn päämääränä on käsitellä tilannetta pariskunnan kanssa niin, että he ensinnäkin pääsisivät paremmin perille keskinäisestä negatiivisesta vuorovaikutuskehästään ja siitä, mikä kummankin toiminnan vaikutus ja vastuu sen ylläpitämisestä on. Sen jälkeen pyritään siihen, että tavoitettaisiin negatiivisen kehän taustalla olevat kiintymyssuhdetuntemukset ja –tarpeet, jotta päästäisiin defensiivisten, ns. sekundaaritunteiden hallitsevuudesta vuorovaikutustilanteissa ennemminkin ns. primaaritunteiden vallitsevuuteen. EFT-työskentelyssä pyritään intensiiviseen tunteiden tässä-ja-nyt –kokemiseen istunnon aikana. Tunteista ei siis puhuta ikään kuin vierestä, vaan tunnekokemuksia vahvasti ja elävästi istunnossa kokien. Myös uudenlaisen vuorovaikutuksen ensiaskeleet otetaan terapian puitteissa. Susan Johnson on todennut, että ellei uusi muutos toteudu ensin istunnossa, se ei toteudu ollenkaan.

Tunnekeskeinen pariterapia on suunniteltu toteutettavaksi 8–20 istunnossa. Se on erittäin selkeä, yhdeksään askeleeseen jaoteltu työskentelymenetelmä, jonka kuvauksessa on myös selkeästi eritelty ja esitelty työskentelyssä käytettävät eri interventiotyypit (Johnson, 1996). Vastikään on ilmestynyt laajahko kirja, jonka avulla tunnekeskeisen työskentelyn taitoja on mahdollista opetella (Johnson et.al., 2005). Menetelmästä on myös saatavilla useita työskentelyn perusteita ja tapausesimerkkejä sisältäviä DVD:tä.

Tunnekeskeista pariterapiaa koskevissa tutkimuksissa on todettu, että hoidon päättyessä 70–73 prosenttia pareista ei enää koe olevansa parisuhdevaikeuksissa (Johnson et al., 2000). On myös näyttöä yhdestä kaksivuotisesta tutkimuksesta siitä, että tulokset olisivat pysyviä. Tutkimusten mukaan hoitojen menestyksellisyys ei näyttäisi olevan riippuvainen hoitoon tulevan parin parisuhdeongelmien vaikeusasteesta. Tunnekeskeisen pariterapian on todettu toimivan paremmin yli 35-vuotiaille pariskunnille ja sopivan myös alhaisen koulutus- tai tulotason pareille. Se sopii myös pareille, joissa puoliso kuvaa miestään huonosti itseään ilmaisevaksi tai jotka ovat parisuhdeasetelmaltaan ns. traditionaalisia (Johnson et al., 1997 ja Johnson, 2003).
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Haluan tosiaan korjata sen verran vielä, ja huomauttaa että olen tuntenut tämän toisen miehen pian kahdeksan vuotta, eli meillä on jo valmiiksi pitkä historia ihan ystävinä. Tietenkin oman suhteeni eteen tekisin kaiken ja olen tehnyt, mutta alan olla jo aika finaalissa. Neuvolan terapeutille on aika ja olen menossa sinne yksin, mies ei halua tulla mukaan.
- Ap
Click to expand...
Mies vaihtoon jos ei halua terapiaan yhdessä lähtä. Ja kun ongelmat on pitkälti vielä miehestä johtuvia. Joskus ihminen ei ymmärrä omaa käytöstään tai ei pidä sitä niin pahana ennen kuin tapahtuu jokin suuri elämän muutos esim. ero. Tiedän tämän koska olen nykyään paljon parempi ihminen itselleni ja naisille kuin ennen eroani. Lähipiiriä kun seuraa niin hyvin huomaa että omaan suhteeseen on rutinoiduttu, välillä ihmiset puhuu todella rumasti ottaen huomioon että kyseessä on elämän kumppani/ihminen jota rakastaa, ja silti sille puhutaan kaikista rumiten.

-Mies
 

Similar threads

S
umpikujassa...
Viestiä
5
Luettu
275
Aihe vapaa
vieras
V
V
Umpikujassa.
Viestiä
1
Luettu
280
Aihe vapaa
vierasss
V
U
Kenenkään muun miehellä menny polla sekaisin rakentamisesta?
Viestiä
15
Luettu
729
Aihe vapaa
"ulpu"
U
V
Mitä tehdä kun avioliitto umpikujassa?
Viestiä
37
Luettu
4K
Aihe vapaa
AivanSama
AivanSama
S
Umpikujassa-mielipiteitä!
Viestiä
18
Luettu
576
Aihe vapaa
Kyy
K

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa