Mitä tehdä kun avioliitto umpikujassa?

[vierailija]

Yksi yksinkertainen neuvo: Älkää riidelkö. Kunnioittakaa toisianne, antakaa toisen sellainen kuin on. Mikäli ei ole kuin negatiivista sanottavaa, älkää avatko suutanne. Jos ei osaa riidellä, ei kannata riidellä ollenkaan. Unohtakaa menneet ja aloittakaa täysin puhtaalta pöydältä. Testattu ja ainakin meillä toimii.

 

[Asiankannattaja]

Ei se ongelma aina ole naisen päässä, jos nainen on huonolla tuulella miehen seurassa ja miettii eroa. Minuakin mies syytti aina huonotuulisuudesta ja nalkuttamisesta. No, mistä sitten nalkutin? No mm. miehen rahankäytöstä. Hän käytti joka kuukausi niin isoja summia pelaamiseen, että meillä ei riittänyt rahat kuun loppuun asti. Minä sitten paikkailin vajetta vanhemmiltani saaduilla rahoilla. Lisäksi mies ei tykännyt siitä, että minulla oli omia menoja ja harrastuksia, koska ne vaikeuttivat hänen mahdollisuuksiaan tehdä spontaanisti jotain. Hänestä olin liikaa pois kotoa, kun kuitenkin minulla oli menoja vain pari kertaa viikossa plus lenkkeilyt. Miehellä olisi ollut mahdollisuus samaan, mutta häntä häiritsi se, että vaikka olisin ollut kolme päivää täysin kotona, niin jos neljäntenä menin vaikka ystävän kanssa kahville, niin juuri sinä neljäntenä päivänä miehellä ei ollut mahdollisuutta lähteä omiin juttuihinsa. Eli hän olisi halunnut täysin aikatauluttoman elämän, mutta pienten lasten kanssa sellainen jatkuva spontaanisuus ei vaan ole mahdollista.

Suurin ongelma oli kuitenkin se pelaaminen. En itse halunnut elää sellaista elämää, jossa on aina pulaa rahasta, jos se kerran johtuu pelaamisesta. Miehen mielestä jankutin ja valitin ja lisäksi puutuin hänen elämäänsä.

Erohan meille tuli. Viime aikoina en todellakaan halunnut enää yrittää, vaan halusin vaan erota. Ja todellakin miehen läsnäolo ärsytti.

En tietysti tiedä, mitä ongelmia ap:lla on ollut.

Huomaatko, että sinun kertomassasi ja aapeen kertomassa on isot erot?
Sinun kertomassasi miehelläsi oli ongelmana pelaaminen, joka haittasi taloutta. Ja vaikka olis ollut rahaa pelata, niin oikeastaan kaikki addiktiot vaikuttaa samoin vaikka niihin olis rahaakin. Eli sillai, että kun vaikkapa miehesi päivän suunnittelee illan nettipokeria ja sit pikkutunneille pelaa sitä, niin hän ei ole missään vaiheessa läsnä. Se syö liittoa milloin toinen on koko ajan kiinni pelissä/pullossa/tms.
Toisekseen sinulla oli niitä omiakin menoja ja mahdollisuuksia tuulettaa päätäsi kodin ulkopuolella. Mutta miehesi ei niitä hyväksynyt.
Niinpä jos sinä olisit aapee niin sinulle voisi sanoa, että miehesi kannattaisi hakea apua peliongelmaansa ja opetella hyväksymään se, että vaimonsa käy lenkillä/salilla/kahvilla/tms ja että semmoinen on normaalia ja asiaankuuluvaa. Tai muussa tapauksessa liitto loppuu kun vaimolta menee kuppi nurin.

Aapee taas ei kerro edes omaa mielipidettään mikä liitossa mättää. Miehensä vaan yleispätevästi ärsyttää ja hän itse on huonotuulinen. Ei sellaiseen oikein muuta voi sanoa kuin lainata Majuria ja sanoa "aha".

 

[vierailijag]

Aapee taas ei kerro edes omaa mielipidettään mikä liitossa mättää. Miehensä vaan yleispätevästi ärsyttää ja hän itse on huonotuulinen. Ei sellaiseen oikein muuta voi sanoa kuin lainata Majuria ja sanoa "aha".

Ap kirjoitti: "Ehkä jos tietäisitte ne onhelmat, olis ehkä eri ääni kellossa mutta niitä en ala tähän listaamaan."
Tästä voi päätellä, että kyse ei ole vain siitä, että mies ärsyttää vaan hänellä on oikeita ongelmia, joita on useita. Tällaisia ongelmia voi olla peliriippuvuus, seksiriippuvuus, rahankäyttöongelmat, huumeongelmat, väkivaltaisuus, käytöshäiriöt, sairaudet. Näistä kun laittaa miehelle muutaman, niin voi hyvin miettiä, onko mitään järkeä jatkaa yrittämistä vai onko parempi luovuttaa.

 

[vierailija]

Eroa miettiessä kannattaa jo alkaa elää kuten eronnut. Joku mainitsi ketjussa, että miehen kanssa asuessa mies ei halunnut osallistua lastenhoitoon eikä vaimo päässyt kavereiden kanssa kahville. No ylläri, ylläri: eronneena se mies hoitaa lapsia vielä vähemmän, yhärillä on lapset aina. Tuon eroleikin tuloksena saattaa huomata, ettei elämä olisi yhtään sen parempaa eronneena.

 

[Echo]

Kyllä mä vahvasti avioliittoleiriä suosittelisin. Siis en ole siellä ollut itse mieheni kanssa mutta lähes jokaiselta olen kuullut hyvää, on pelastanut monta liittoa. Vaikka ne on kalliita niin ne on sen arvoisia.

Siinä yhdistyy irtiotto, lastenhoitajia on siellä, on vertaistukea, ohjausta.
Tietty jos tilanne on tosi tulenarka niin silloin sinne ei kannata mennä, eli jonkinmoiset puhevälit on hyvä olla.

 

[vierailija]

Ei se ongelma aina ole naisen päässä, jos nainen on huonolla tuulella miehen seurassa ja miettii eroa. Minuakin mies syytti aina huonotuulisuudesta ja nalkuttamisesta. No, mistä sitten nalkutin? No mm. miehen rahankäytöstä. Hän käytti joka kuukausi niin isoja summia pelaamiseen, että meillä ei riittänyt rahat kuun loppuun asti. Minä sitten paikkailin vajetta vanhemmiltani saaduilla rahoilla. Lisäksi mies ei tykännyt siitä, että minulla oli omia menoja ja harrastuksia, koska ne vaikeuttivat hänen mahdollisuuksiaan tehdä spontaanisti jotain. Hänestä olin liikaa pois kotoa, kun kuitenkin minulla oli menoja vain pari kertaa viikossa plus lenkkeilyt. Miehellä olisi ollut mahdollisuus samaan, mutta häntä häiritsi se, että vaikka olisin ollut kolme päivää täysin kotona, niin jos neljäntenä menin vaikka ystävän kanssa kahville, niin juuri sinä neljäntenä päivänä miehellä ei ollut mahdollisuutta lähteä omiin juttuihinsa. Eli hän olisi halunnut täysin aikatauluttoman elämän, mutta pienten lasten kanssa sellainen jatkuva spontaanisuus ei vaan ole mahdollista.

Suurin ongelma oli kuitenkin se pelaaminen. En itse halunnut elää sellaista elämää, jossa on aina pulaa rahasta, jos se kerran johtuu pelaamisesta. Miehen mielestä jankutin ja valitin ja lisäksi puutuin hänen elämäänsä.

Erohan meille tuli. Viime aikoina en todellakaan halunnut enää yrittää, vaan halusin vaan erota. Ja todellakin miehen läsnäolo ärsytti.

En tietysti tiedä, mitä ongelmia ap:lla on ollut.

Ystävät pääsivät vastaavassa tilanteessa nopeasti ev. lut. seurakunnan pariterapiaan! Suosittelen myös rukoilua. Siunausta ja parempaa tulevaisuutta teille! Asioilla on tapana järjestyä, kuitenkin...

 

[vierailija]

Ystävät pääsivät vastaavassa tilanteessa nopeasti ev. lut. seurakunnan pariterapiaan! Suosittelen myös rukoilua. Siunausta ja parempaa tulevaisuutta teille! Asioilla on tapana järjestyä, kuitenkin...

Kyllä asiat järjestyvätkin. Meillä asiat järjestyivät, kun erosimme. En kaipaa enää entistä miestäni. En halunnut enää jatkaa, koska toinen oli haluton muuttamaan esimerkiksi rahankäyttöään. Oli meillä muitakin ongelmia kuin nuo. Olin helpottunut, kun pääsin aloittamaan oman elämän. Rukoilua en harrasta, koska en kuulu kirkkoon enkä usko kirkon oppeihin.

 

[vierailija]

Kyllä asiat järjestyvätkin. Meillä asiat järjestyivät, kun erosimme. En kaipaa enää entistä miestäni. En halunnut enää jatkaa, koska toinen oli haluton muuttamaan esimerkiksi rahankäyttöään. Oli meillä muitakin ongelmia kuin nuo. Olin helpottunut, kun pääsin aloittamaan oman elämän. Rukoilua en harrasta, koska en kuulu kirkkoon enkä usko kirkon oppeihin.

Niin se nykyään menee, ongelmat ratkaistaan eroamalla. Niin teet jatkossakin. Mallihan on isoittautunut toimivaksi.

 

[vierailija]

Niin se nykyään menee, ongelmat ratkaistaan eroamalla. Niin teet jatkossakin. Mallihan on isoittautunut toimivaksi.

Jos samanlaista aihetta ilmenee. Aika monta vuotta olin onneton aiemmassa suhteessa ja mies onnistui vetämään minunkin talouteni kuralle. Pahimmillaan hän pelasi vuokrarahatkin, eli käytännössä eläkkeellä olevat vanhempani joutuivat paikkailemaan hänen pelaamistaan. Minun piti kuitenkin jostain rahat saada vuokraan ja elämiseen, ettei jouduttu lasten kanssa kadulle miehen pelaamisen takia. Todellakin oli ero toimiva ratkaisu.

 

[vierailija]

No eiköhän ap ole jo päätöksensä tehnyt. Hän on kerran sitä mieltä, että ongelmia on niin paljon, että ynteiselo ei toimi, joten hänhän on jo käytännössä eropäätöksen tehnyt ja on pahalla tuulla itselleen, kun ei sitten saakaan toteutettua sitä eroa käytännössä. Eli nyt valitus ja jahkailu pois ja kamat kasaan ja eri osoitteeseen, jo lastenkin takia, ettei niistä tule jotain sekopäitä, kun joutuu jatkuvasti kuuntelemaan toisten riitelyä. Voitte te silti olla yhä yhteyksissä ja vaikka pannakin, mutta molemmilla on se oma tila ja osoite mihin poistua jo siinä vaiheessa, kun riidan ensimerkit on ilmassa tai alkaa toisen naama ärsyttää.

 

[AivanSama]

Ei se ongelma aina ole naisen päässä, jos nainen on huonolla tuulella miehen seurassa ja miettii eroa. Minuakin mies syytti aina huonotuulisuudesta ja nalkuttamisesta. No, mistä sitten nalkutin? No mm. miehen rahankäytöstä. Hän käytti joka kuukausi niin isoja summia pelaamiseen, että meillä ei riittänyt rahat kuun loppuun asti. Minä sitten paikkailin vajetta vanhemmiltani saaduilla rahoilla. Lisäksi mies ei tykännyt siitä, että minulla oli omia menoja ja harrastuksia, koska ne vaikeuttivat hänen mahdollisuuksiaan tehdä spontaanisti jotain. Hänestä olin liikaa pois kotoa, kun kuitenkin minulla oli menoja vain pari kertaa viikossa plus lenkkeilyt. Miehellä olisi ollut mahdollisuus samaan, mutta häntä häiritsi se, että vaikka olisin ollut kolme päivää täysin kotona, niin jos neljäntenä menin vaikka ystävän kanssa kahville, niin juuri sinä neljäntenä päivänä miehellä ei ollut mahdollisuutta lähteä omiin juttuihinsa. Eli hän olisi halunnut täysin aikatauluttoman elämän, mutta pienten lasten kanssa sellainen jatkuva spontaanisuus ei vaan ole mahdollista.

Suurin ongelma oli kuitenkin se pelaaminen. En itse halunnut elää sellaista elämää, jossa on aina pulaa rahasta, jos se kerran johtuu pelaamisesta. Miehen mielestä jankutin ja valitin ja lisäksi puutuin hänen elämäänsä.

Erohan meille tuli. Viime aikoina en todellakaan halunnut enää yrittää, vaan halusin vaan erota. Ja todellakin miehen läsnäolo ärsytti.

En tietysti tiedä, mitä ongelmia ap:lla on ollut.

Oma mieheni on melko holtiton rahan kanssa. Peliongelmaa ei toki ole, mutta me ollaan ratkaistu ongelma siten, että meille jää kummallekkin tietty summa kuukaudessa rahaa käteen ja loput menee yhteisiin menoihin. Minä hallinnoin rahaliikennettä. Hyvin sujuu.

Lisäksi sanot, että sinulla on pari menoa viikossa plus lennkeilyt... siis mun mielestä se on lapsiperheessä aika paljon menoa. Se tarkoittaa siis 4- 5 iltaa viikossa poissa kotoa?

Mutta joo. Pelionglema on varmaan aika haasteellinen, enkä minäkään jaksaisi painia sellaisen kanssa lapsiperheen arjen lisäksi. Varmaan olisin päätynyt samaan ratkaisuun kuin sinä. Onhan se hankalaa, jos toinen aikuinen ei ota vastuuta perheestä eikä ole kiinnostunut siitä, onko lapsilla ruokaa tai kotia.

 

[vierailija]

Oma mieheni on melko holtiton rahan kanssa. Peliongelmaa ei toki ole, mutta me ollaan ratkaistu ongelma siten, että meille jää kummallekkin tietty summa kuukaudessa rahaa käteen ja loput menee yhteisiin menoihin. Minä hallinnoin rahaliikennettä. Hyvin sujuu.

Lisäksi sanot, että sinulla on pari menoa viikossa plus lennkeilyt... siis mun mielestä se on lapsiperheessä aika paljon menoa. Se tarkoittaa siis 4- 5 iltaa viikossa poissa kotoa?

Mutta joo. Pelionglema on varmaan aika haasteellinen, enkä minäkään jaksaisi painia sellaisen kanssa lapsiperheen arjen lisäksi. Varmaan olisin päätynyt samaan ratkaisuun kuin sinä. Onhan se hankalaa, jos toinen aikuinen ei ota vastuuta perheestä eikä ole kiinnostunut siitä, onko lapsilla ruokaa tai kotia.

Minäkin yritin vaikka mitä: tein budjetin, jossa olisi pitänyt pitää, että raha ja ruoka riittää koko kuukauden, yritin sopia summan kummallekin, jonka voi käyttää mihin vaan, yritin vaikka mitä. Mutta mies ei koskaan pitäytynyt näissä budjeteissa. Raha vaan katosi. Joskus jopa sovimme, että hän ei enää pelaa perheen rahoja, mutta se päätös piti vaan sen loppukuun, kun mitään kiinnostavia pelejä ei ollut.

Minusta pari menoa viikossa ei ole paljon. Ei se edes tarkoittanut välttämättä, että olisin ollut koko illan pois kotoa eikä tarkoittanut joka viikkoa. Tosin joskus minulla saattoi olla (hui kauheaa) kolmaskin iltameno - työhöni kuuluu jonkin verran edustustilaisuuksia. Mutta toisaalta oli myös viikkoja, ettei ollut mitään. Lenkkeilyyn meni minulta tunti. Onpa kamalaa, jos olen vaikka klo 18-19 lenkillä kotimme lähistöllä olevalla kuntopolulla! Ei kai se koti-iltakaan sitä tarkoita, ettei saisi piipahtaakaan ulkona yksin. Ja muuten mies itse lenkkeili useamman kerran viikossa

Itse myös otin tosi usein lapset mukaan, kun menin vaikka tapaamaan ystäviäni. Mies ei koskaan. Miehen omat menot olivat siis aina täysin omia, itse jouduin sumplimaan lastenhoidon kanssa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä perheellisellä ihmisellä voi olla elämää kodin ulkopuolellakin. Tunnen ihmisiä, joilla sellainen sujuu oikein hyvin eikä riidellä, vaan asioista sovitaan aina etukäteen. Minä koin miehen kanssa elämisen ahdistavana ja rajoittavana. Hän olisi halunnut, että olen melkein aina kotona, jotta se mahdollustaisi hänelle spontaanit hetken mielijohteesta tehdyt menot vaikka kavereiden kanssa jonnekin. Etukäteen näistä sopiminen oli kuulemma mahdotonta. Mutta en minä voi valjastaa elämääni siihen, että päivystän hänen menojaan enkä sen vuoksi voi itse tehdä koskaan mitään.

Tuohon peliongelmaan moni ehdotti ratkaisuksi sitä, että minä kontrolloisin miehen rahankäyttöä. No, siihen ei mies tosin olisi suostunutkaan, mutta itse olisin kokenut sen kuluttavana. Minulla olisi mennyt siihen ihan liikaa aikaa ja energiaa. Nyt, kun on vain oma talous, en koskaan mieti rahaa, en laadi budjetteja, en laske menoja, en joudu miettimään mitä voi ostaa. Ja silti olen tosi pienituloinen! Omilla kulutustottumuksillani elämä sujuu ja voin käydä joskus vaikka ulkona syömässä, voin ostaa jonkun vaatteen jos tarvitsen jne. Nyt sen huomaa, miten miehen pelaaminen pilasi minunkin elämääni ja olin jatkuvasti konkurssissa.

 

[AivanSama]

Minäkin yritin vaikka mitä: tein budjetin, jossa olisi pitänyt pitää, että raha ja ruoka riittää koko kuukauden, yritin sopia summan kummallekin, jonka voi käyttää mihin vaan, yritin vaikka mitä. Mutta mies ei koskaan pitäytynyt näissä budjeteissa. Raha vaan katosi. Joskus jopa sovimme, että hän ei enää pelaa perheen rahoja, mutta se päätös piti vaan sen loppukuun, kun mitään kiinnostavia pelejä ei ollut.

Minusta pari menoa viikossa ei ole paljon. Ei se edes tarkoittanut välttämättä, että olisin ollut koko illan pois kotoa eikä tarkoittanut joka viikkoa. Tosin joskus minulla saattoi olla (hui kauheaa) kolmaskin iltameno - työhöni kuuluu jonkin verran edustustilaisuuksia. Mutta toisaalta oli myös viikkoja, ettei ollut mitään. Lenkkeilyyn meni minulta tunti. Onpa kamalaa, jos olen vaikka klo 18-19 lenkillä kotimme lähistöllä olevalla kuntopolulla! Ei kai se koti-iltakaan sitä tarkoita, ettei saisi piipahtaakaan ulkona yksin. Ja muuten mies itse lenkkeili useamman kerran viikossa

Itse myös otin tosi usein lapset mukaan, kun menin vaikka tapaamaan ystäviäni. Mies ei koskaan. Miehen omat menot olivat siis aina täysin omia, itse jouduin sumplimaan lastenhoidon kanssa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä perheellisellä ihmisellä voi olla elämää kodin ulkopuolellakin. Tunnen ihmisiä, joilla sellainen sujuu oikein hyvin eikä riidellä, vaan asioista sovitaan aina etukäteen. Minä koin miehen kanssa elämisen ahdistavana ja rajoittavana. Hän olisi halunnut, että olen melkein aina kotona, jotta se mahdollustaisi hänelle spontaanit hetken mielijohteesta tehdyt menot vaikka kavereiden kanssa jonnekin. Etukäteen näistä sopiminen oli kuulemma mahdotonta. Mutta en minä voi valjastaa elämääni siihen, että päivystän hänen menojaan enkä sen vuoksi voi itse tehdä koskaan mitään.

Tuohon peliongelmaan moni ehdotti ratkaisuksi sitä, että minä kontrolloisin miehen rahankäyttöä. No, siihen ei mies tosin olisi suostunutkaan, mutta itse olisin kokenut sen kuluttavana. Minulla olisi mennyt siihen ihan liikaa aikaa ja energiaa. Nyt, kun on vain oma talous, en koskaan mieti rahaa, en laadi budjetteja, en laske menoja, en joudu miettimään mitä voi ostaa. Ja silti olen tosi pienituloinen! Omilla kulutustottumuksillani elämä sujuu ja voin käydä joskus vaikka ulkona syömässä, voin ostaa jonkun vaatteen jos tarvitsen jne. Nyt sen huomaa, miten miehen pelaaminen pilasi minunkin elämääni ja olin jatkuvasti konkurssissa.

No sun tilanne on vähän eri, kun kumppanilla on riippuvuuksia taustalla. Sellasen tyypin raha- asioita on vaikea kontrolloida, koska jos se ei vedä perheen rahoja, se lainaa tai nyhtää ne jostain muualta.

Ei ollut tarkoitus syyllistää sun menemisiä tai tekemisiä mitenkään.