Taitaa olla niin,että jos Rakastaa,ei anna tuollaisten asioiden tulla tielle. Vaikka komea,hoikka ja vaalea mieheni lihoisi, saisi aknen, kaljuuntuisi ja pukeutuisi tuulipukuun, palvoisin ja rakastaisin häntä ihan yhtä paljon! Tottahan toki haaveilisin hänen aikaisemman ulkomuotonsa palautumisesta,mutta se ei vaikuttaisi tunteisiini. Ja totta helvetissä olen visuaalinen,mutta se ei todellakaan oikeuta huonoa käytöstä! Jos hän haluaisi laihduttaa ja muuttaa ulkonäköään,tukisin siinä toki ilomielin.
Minäkin olen hieman yli 170cm ja n.57kg,mutta en ole koskaan tuntenut itseäni hoikaksi tässä painossa. Vasta useita kiloja alipainoisena,53-kiloisena,olen ollut balanssissa itseni kanssa. Valitettavasti normaalilla ruokavaliolla en pysty laihtumaan niin paljoa,joten syön todella vähän,kerran pari päivässä,ja silloinkin vain hedelmän tai pienen annoksen jotain terveellistä,jotta en ainakaan nostaisi painoani. Anoreksiaan taipuvainen olen ollut jo 9-vuotiaasta,jolloin laihdutin ensimmäisiä kertoja. 60-kiloisena en varmasti voisi katsoa itseäni pelistä itkemättä,koska se jo nyt on hankalaa. Miehen mielestä olen kaunis,mutta en aina oikein usko häntä.. jos hän pyytäisi minua laihtumaan,olisin itseni tuntien sängyn pohjalla viikkoja,täysin masentuneena. Mies,mieti siis sanotko naisellesi ylikiloista ollenkaan....