Tyttömme kärsii koliikista (tosin nyt alkaa helpottaa hiukan), joka alkoi n.4 viikkoisena ja jatkuu yhä (nyt tyttö siis 2,5 kk). Siinä menee itseltä hermot väkisinkin, ellei välillä pääse edes yhdeksi illaksi pois siitä sydäntä riipivästä huudosta (en tarkoita välttämättä baari-iltoja, vaan esim. elokuvissa tai ulkona syömässä käyntiä ilman lasta)
En tiedä kuinka monella täällä vierailevasta on kokemuksia koliikista kärsivästä lapsesta, mutta itse voin sanoa, että sitä itkua, jolle ei voi mitään itse tehdä, jaksaa paljon paremmin kuunnella, jos pääsee edes yhdeksi illaksi silloin tällöin lepuuttamaan hermojaan (ja korviaan). Ja siellä sen tajuaa, kuinka kova ikävä sitä tulikaan, vaikka ei ollut kuin hetken pois.
Jotkut saattavat pitää minua huonona äitinä, koska jätän lapseni isälle tai isovanhemmille hoitoon jo niin nuorena, mutta minä itse katson sen olevan lapselleni parasta, koska kuten joku mainitsikin tuolla aiemmin, on parempi mennä purkamaan hermoja jonnekin muuallle ja jättää lapsi siksi aikaa hoitoon, kun purkaa kiukkuaan ja paineitaan lapseen.