ulkomaalaisten vaimot hoi!

No,mun alotuksiin harvemmin vastataan kans :snotty: ja usein mun vastaus on vika muissa alotuksissa Yv:tä saan säännöllisesti yhdeltä äidiltä =)

tuntuu olevan ihan sama täällä eli, kun vastaan johonkin aloitukseen ei sinne enään jälkeeni tule vastailemaan. Tai ainakin tällä mitäs nyt? palstalla

mehän taidettiin "tavata" tuolla 30-40 v äideissä eka kerran?vai muistanko vallan väärin joskus kävin lueskelemassa sielläkin,mutta oli jotenkin meno muuttunut..

 

Ruotsista minun mies, Ruotsissa asutaan.

 

Ma oon vain kerran tehnyt aloituksen,siihen yksi vastasi...En tiia,usein aloitan aloituksen ja sitten "pyyhin" pois sen....

 

Itse olen "kateellinen"niille joilla on mahdollisuus lähteä ulkomaille..
Ja mun mielestä jokainen kansalaisuus on rikkaus.

Itse toivoin,että saisin edes vuoden viettää ulkomailla,mutta nyt sen haaveen saan haudata aina tuonne hamaan tulevaisuuteen asti..
Mutta aijon toteuttaa sen vielä.

Ja itse tykkään keskustella ulkosuomalaisten kanssa heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään.

Ja jos niiltä jotain tarttuu on kytö muuttaa pois edes vuodeksi suomesta..

Itse lähdin suomesta 25 vuotiaana. Tutustuin Turkissa pariin purjehtijaan ja he saivat minut puhuttua Atlantin ylitse purjetimisesta. Maita ja saaria on tullut koluttua enkä ole katunut päiväkään. Nyt tosin olen asunut Espanjassa 9 vuotta, mutta silti en ole kyllästynyt kuuntelemaan tai luukemaan tarinoita muista maista. Kaipa tämä on sellanen sammumaton jano.

Atlannin ylitys wau..On varmasti aivan upean mahtava reissu
Niin pelkään,että niin minullekkin kävisi..Että sitä haluaa vaan lisää ja lisää..

Tuli mieleen,että nyt kun on pienet lapset niin miten lasten rokotuksien mahdollisuus on?

 

Ma oon vain kerran tehnyt aloituksen,siihen yksi vastasi...En tiia,usein aloitan aloituksen ja sitten "pyyhin" pois sen....

älä suotta pyyhi pois ystävä hyvä!kyllä tänne saa kirjotella kaikki,ketkä haluaa =) ellei ole bannattu

 

No,mun alotuksiin harvemmin vastataan kans :snotty: ja usein mun vastaus on vika muissa alotuksissa Yv:tä saan säännöllisesti yhdeltä äidiltä =)

tuntuu olevan ihan sama täällä eli, kun vastaan johonkin aloitukseen ei sinne enään jälkeeni tule vastailemaan. Tai ainakin tällä mitäs nyt? palstalla

mehän taidettiin "tavata" tuolla 30-40 v äideissä eka kerran?vai muistanko vallan väärin joskus kävin lueskelemassa sielläkin,mutta oli jotenkin meno muuttunut..

Yleensä olen siellä 30-40veessä. Käyn kyllä päivittäin myös täällä mitäs nyt?, mutta vastailut jäävät vähiin. MInäkin kohta 4 vuotta tai voi olla enemmänkin palstaillut täällä 2+:ssa ja olen huomannut että on meininkin muuttunut huomattavasti. Ennen porukka oli paljon ystävällisempää kuin nykyään. Nyt tuntuu, että tämä homma on mennyt sellaseksi sisäpiiri-jutuiksi.

 

Itse olen "kateellinen"niille joilla on mahdollisuus lähteä ulkomaille..
Ja mun mielestä jokainen kansalaisuus on rikkaus.

Itse toivoin,että saisin edes vuoden viettää ulkomailla,mutta nyt sen haaveen saan haudata aina tuonne hamaan tulevaisuuteen asti..
Mutta aijon toteuttaa sen vielä.

Ja itse tykkään keskustella ulkosuomalaisten kanssa heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään.

Ja jos niiltä jotain tarttuu on kytö muuttaa pois edes vuodeksi suomesta..

Itse lähdin suomesta 25 vuotiaana. Tutustuin Turkissa pariin purjehtijaan ja he saivat minut puhuttua Atlantin ylitse purjetimisesta. Maita ja saaria on tullut koluttua enkä ole katunut päiväkään. Nyt tosin olen asunut Espanjassa 9 vuotta, mutta silti en ole kyllästynyt kuuntelemaan tai luukemaan tarinoita muista maista. Kaipa tämä on sellanen sammumaton jano.

Atlannin ylitys wau..On varmasti aivan upean mahtava reissu
Niin pelkään,että niin minullekkin kävisi..Että sitä haluaa vaan lisää ja lisää..

Tuli mieleen,että nyt kun on pienet lapset niin miten lasten rokotuksien mahdollisuus on?

Minulle tuli tuo lapsi vasta sitten, kun lopetin purjehduksen, mutta tiedän perheitä jotka purjehtivat ja lapset menevät siellä kouluun ja rokotuksiin sun muihin missä maassa sitten ovatkin.

 

meinaa tämä ketju pudota joten tehääs tähän kyselyä,että kauanko olette olleet miestenne kanssa?meillä tuli elokuussa 11 v yhteistä taivalta :heart:

 

Ulkomaalaisen vaimona, itsekin ulkomaalaisena, ja mies on täälläkin ulkomaalainen.

Ei se ulkomaalaisuus ole mikään ihmeellinen asia, kunhan on vaan tyyppi, joka asuu asuinmaansa ulkopuolella. Tai erimaalainen, kuin itse on.

taalla kans! mies ranskalainen ja englannissa asutaan.

 

Ollaan oltu yhdessä 2.4v ja poika on 1.4v.

 

Me ollaan tallusteltu avoliitossa 7 vuotta ja tuloksena on poika huhtikuu-04

 

aviossa 10 vuotta kreikkalaisen kanssa ja 3 ihanaa lasta :heart:
kreikassa asutaan B)

 

Minulla on savolainen mies. Melkein kuin ulkomailta hänkin. :wave: (ei saa kivittää miun "huumorin" takia...)

 

Missä olette tavanneet miehenne?

 

Kuukauden paasta 10-vuotis haapaiva nigerialaisen miehen kanssa. Lontoossa asutaan.Tyon merkeissa tavattiin.

 

Missä olette tavanneet miehenne?

Lontoon Camden Townissa kavelin kotia kohden ihan tuhannen humalassa aikalailla viisi vuotta sitten. Olemme siis tavanneet kadulla. :xmas:

 

Missä olette tavanneet miehenne?

Me tavattiin uuden vuoden iltana yhdessä sataman pikku baarissa Mallorcalla. Meikkis oli siellä odottamassa kyytiä yhtiin bileisiin, ois kyllä tehnyt mieli perua ja jäädän tämän ihanan nappisilmä seuraan, mutta onneksi ei mennyt montaakaan viikoa, kun tavattiin uudestaan ja pari kuukautta siitä muutimme yhteen asumaan.


Mitäs kieliä/kieltä teillä puhutaan?


Me puhutaan avokin kanssa englantia, pojalle puhun suomea ja avokki pojan kanssa castellanoa (vir. espanjaa) ja poika opettelee leikkikoulussa katalaania (paikallinen murre)

 

Mieheni kanssa puhumme englantia. Mina puhun lapsille suomea. Mies puhuu lapsille englantia. Muutaman sanan lapset osaavat yourbaa (nigerialainen heimokieli).

 

Miehen kanssa puhutaan englantia. Lapsille mina suomea ja mies persiaa. Englanti tuntuu olevan esikoisen vahvin kieli. Nuo pienemmat ei viela oikein juttele...

 

Hei täällä alankomaissa majaileva =) Tapasin miehen ircissä ja tapailtiin muutamaan otteeseen. Ja nyt täällä sitten ollut kaksi vuotta.

Tuohon kahteen vuoteen mahtuu kaksi lasta joiden kanssa puhun suomea ja mies hollantia ja keskenämme englantia. Ymmärrän aika hyvin hollantia jos ei puhuta liian nopeasti mutta en puhu.

esikoinen osaa muutaman sanan suomea ja vähän enemmän sanoja hollanniksi. (puoltoista vuotias)

 

toisenmaalainen...mut mitä välii kun kuitenkin tosi hyvä ihminen..

 

Missä olette tavanneet miehenne?

Kuopion Amarillossa päälle 7vuotta sitten (tanssin merkeissä selvin päin molemmat)..

 

avokki...2 lasta ja länsirannikolla asustellaan

 

eli mulla vietnamilainen puoliso.

 

Me ollaan oltu yhdessä reilu 6 v. Tavattiin, kun olin Turkissa töissä. Ystäväni tunsi mieheni ennestään, ja esitteli meidät yökerhossa toukokuussa 2001. Saman vuoden heinäkuun lopussa päädyttiin sitten yhteen, pitkä tarina mutta homma meni suunnilleen niin että olin jonkinmoisilla sokkotreffeillä ystäväni järkkäämän miespuolisen seuralaisen kanssa, ja tuleva siippani seurasi meitä paikasta toiseen lähetellen drinkkejä mulle ("tämä cocktail on tuolta herralta tuolla baaritiskillä" ). Loppuillasta sanoin seuralaiselleni että se on moro, ja menin juttelemaan miehen kanssa, ja siitä se sitten lähti. 9 kk päästä oltiin jo naimisissa.
Asuttiin Turkissa vuoden 2002 loppuun, sitten muutettiin "väliaikaisesti" Suomeen ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Mies puhuu lapsille turkkia, keskenämme puhutaan suomea (alussa puhuttiin enkkua, sitten turkkia, ja Suomeen muuton jälkeen kieleksi tuli suomi).