Ukko antoi sitten kirjallisen ilmoituksen tulevista "pakollisista" menoista.

meillä saattaa mennä joskus poarikin kk ettei kumpikaan käy missään, mutta sitten taas välillä useammin... Mä olin viime vloppuna, lähden huomenna. Mies on tänään, lähtee 2 vkon päästä. Ollaan tehty vuorotyötäkin, musta se on ihan sama onko isi tai äiti kavereittensa kanssa paikassa x (vaikka joisi alkoholiakin, hui ) vai töissä...

 

Tämmösen listan ukko mulle antoi, että tässä olis sen varmat pakolliset menost hiukan yli puolen vuoden sisään. Siis mihin menee kaverien kanssa:

9.2. Kaverin mökille juopottelemaan ja avantoilemaan (yötä)
x.3. Jonkun ryyppyremmin kevätkokous, yötä Tampereella
x.4. Isomman ryyppyrevohkan laivaristeily, to lähtö, su palaa kotiin.
x.5. Jossain vaiheessa ilmeisesti varpajaiset Helsingissä, yötä
x.6. Futisjengin saunailta, kotiutuu arviolta 5:20 ja seuraavana päivänä poissa pelistä
x.7. Jonkun hevijengin keikka stadionilla Helsingissä: ryyppäystä ja teinimäistä sekoilua, yötä taas

Onko liikaa vai pitäskö taas vaan niellä tää paska.

Jos mun ukkoni vittuilis mulle noin suoraan ja rankasti, menisin joko itseeni tai ovesta ulos kapssäkkieni kanssa.

 

Onko elämä ohi kun on perhe? Mielestäni tuo on vaan reilua että ilmoittaa ajoissa.

 

Jotenkin järkyttävä ketju. En tiedä, enimmäkseen surullinen suomalaisten lasten puolesta Kuinka moni lapsi joutuu vauvasta asti kuuntelemaan kovaa melua? On LÄHES sama soitatetaanko heviörinämetallia, trancea tai iskelmää kovalla, se aiheuttaa stressireaktion. Toivon että tulevaisuudessa tutkitaan enemmän aihetta, koska näyttää siltä että nykymenon mukaan joka toisessa kodissa mm. metallin kuuntelu on ihan normaalia.

Metelin merkitystä ei voi vähätellä lasten maailmassa. En epäile yhtään sanoa että se on yhteydessä lasten levottomuuteen, aggressiivisuuteen ja muuhun häiriökäyttäytymiseen.

Sehän on jo tiedetään että esim. päiväkotien häly ja melu eivät tee hyvää. Eikä jatkuva taustahäly, joka tulee tv:stä, tietokoneelta, radiosta jne.

Miten siis voi yhdellekään lapselle olla hyväksi jos musiikkia huudatetaan kovaa? Tuskin metallia hiljaisellakaan kuunnellaan, silloinhan siitä ei saa erkkikään irti mitään saati selvää

Meillä ollaan musikaalisia koko perhe. Musiikkia kuunnellaan ja harrastetaan, mutta ei se koko ajan soi. Jokainen kaipaa hiljaisuuttakin. Toisaalta ja valitettavasti näin aikuisen näkökulmasta, lapset aika paljon määräävät sen miten kovalla voi kuunnella. Mikäli musa on liian kovalla, varsinkin pienemmän lapsen reaktio on: "pelottaa".

Siksipä ihmettelen teitä jotka henkeen ja vereen ylpeinä toteatte että "kyllä meillä ainakin kuunnellaan iron maidenit rammsteiniin" niin eikö teidän lapset koskaan pelkää? Vai ettekö välitä jos ovat yrittäneet ilmaista pelkonsa? Vai ettekö ole edes huomanneet että lasta pelottaa? Vai soitatteko tosiaan niin hiljaa musiikkia ettei lapsen tarvitsekaan pelätä? Kertokaa ihmeessä niin saan vinkkejä itselleni, kuinka voin soittaa musiikkia niin kovalla kuin haluan että lapset eivät tule häiritsemään kun heitä pelottaa ja joudun kääntämään volumenupin harmittavan pienelle?

Minua oikeasti pelottaa monen lapsen tulevaisuus, varsinkin elämäntyyli "hevi+synkkyys+musta+kauhuleffat+juopottelu+tupakointi"! Turha tulla väittämään että ei meillä ainakaan tai että hatustani vedän tämän yhtälön ja ei me mutta muut!

Lapsilta menee kuuloi, hermot ja tasapainoinen lapsuus. Ja sen lisäksi turvallisuuden tunne kun vanhempi ei välitä että häntä pelottaa. Opetetaan olemaan kovia ja tykkäämään synkistä jutuista, synkästä musiikista. No nämä tapaukset kyllä erottuvat päiväkodissa, koulussa ja vapaa-ajalla, mutta säälittää silti. Eivät he ole voineet perheitään valita.

Joskus vaan pistää sapettamaan niin että voisi osa vanhemmista katsoa joskus sinne peillin ja miettiä miltä siitä lapsesta tuntuu!

 

ja sitä puolustavat vanhemmat osoittavat kuinka rappiolla ollaan. Parisuhde? Mikä se on jos joka kuukausi pitää juosta ryyppyreissuilla? Normaalia ja hyväksyttävää ilmeisesti suurimman osan mielestä.
Ilmeisesti kuulun siihen vähemmistöön jolle tuollainen elämänmeno ei ole ollut normaalia koskaan.

Kenelle tuollainen ryyppyjuokseminen tekee hyvää? Sille miehelle? Parisuhteelle? Vaimolle? Lapselle?

Viimeistään sen jälkeen kun lapsia tulee, on syytä pysähtyä miettimään elämäntapaansa. On kyettävä aikuistumaan ja ottamaan vastuu perheestä. Ap:n mies ei ilmeisesti siihen kykene, hän ei ole halunnut muuttua vaan haluaa jatkaa omaa juoksemistaan niinkuin ennenkin.

Suurimman osan mielestä on siis ok että perheellinen mies lähtee öiksi ryyppyreissuilleen? Siis WHAT? Ymmärtäisin kerran vuodessa pikkujoulut mutta että joka kuukausi???? Ja parisuhde on vankila jos ei "mies" sitä saa tehdä???

Uskomatonta.

Mitä jos se äiti tekisi samoin? Kiittelisittekö ja taputtaisitte päähän hyväksyntäänne? Heh, ei tarvitsekaan vastata

 

Meillä on 3, ikähaarukassa 7 kk - 9 v, ja kerran kuukaudessa tapahtuvat menot on todellakin ok molemmille vanhemmille.

Joillain parisuhde on vankila...

Ei kai se vankila ole jos ihmisen arvomaailma on kännäämiskeikkoja vastaan.

 

Me ollaan ennen lapsia käyty viihteellä joka viikonloppu. Kun lapset tuli, arvot muuttui. Se hilluminen siellä jossain ei enää ollut tärkeää. Silti tykätään edelleen fiilistellä viinilasin kanssa ja käydä juhlissa. Mutta ei missään nimessä kuukausittain! Muutaman kerran vuodessa. On musta selvä etä maailma hieman muuttuu kun lapset tulee. Jos se ei muutu niin ihmettelen.

 

Oletko sä mustasukkainen vai mikä se todellinen ongelma on? Ei kerta kuukaudessa pahalta kuulosta.

 

Mun mielestä on liian usein, jos kyseessä on aina alkoholin ottoa siihen malliin, että ollaan kännissä kuin käki. Kerran kuussa kännit on mielestäni perheenisälle liian usein. Maksimissaan kerran kahdessa kuussa kännit perheenisälle on ok.

Mutta jos ei kännätä, niin mun puolesta sellainen ok väli on joka toinen viikko. Siis mun puolesta saa mennä poikien kans illanviettoon vaikka joka toinen viikonloppu, kunhan kotiutuu omalla autolla siten, ettei seuraava päivä mene nukkuessa. Ja kännit vedetään max. joka toinen kuukausi. Naapureiden kans saa tissutella niin paljon kuin lystää ja yhteisissä illanvietoissa (joita meillä on ehkä 3-6 kertaa vuodessa).

 

ja sitä puolustavat vanhemmat osoittavat kuinka rappiolla ollaan. Parisuhde? Mikä se on jos joka kuukausi pitää juosta ryyppyreissuilla? Normaalia ja hyväksyttävää ilmeisesti suurimman osan mielestä.
Ilmeisesti kuulun siihen vähemmistöön jolle tuollainen elämänmeno ei ole ollut normaalia koskaan.

Kenelle tuollainen ryyppyjuokseminen tekee hyvää? Sille miehelle? Parisuhteelle? Vaimolle? Lapselle?

Välittömästi, miehelle, välillisesti kaikille korostetuille osapuolille.

Ei toki automaattisesti, jos ei osaa juoda rajojensa mukaan ja juomisen ei tulisi aiheuttaa itsessään ogelmia, tyyliin rähinäjuoma. Rentoutuminen ja viihtyminen kun on tulos, varmasti auttaa esimerkiksi stressiin ja sen luomiin jännitteisiin.

Sinulla on ihan oikeus olla juomatta, normaalius on tässä tapauksessa subjektiivista ja suuri osa ihmisistä kuitenkin harrastaa alkoholin kanssa läträämistä suht tasasin väliajoin, oli se muutama lasillinen ruualla, saunan jälkeen tai perjantain baarireissu.

Ja parisuhde jos lakkaa käytännössä olemasta sillä että käyt kerran tai pari iltaa kuussa iltaa viettämässä niin ei sitä silloin oikeasti ole olemassakaan kävit jossain tai ei.

Viimeistään sen jälkeen kun lapsia tulee, on syytä pysähtyä miettimään elämäntapaansa. On kyettävä aikuistumaan ja ottamaan vastuu perheestä. Ap:n mies ei ilmeisesti siihen kykene, hän ei ole halunnut muuttua vaan haluaa jatkaa omaa juoksemistaan niinkuin ennenkin.

Aikuistuminen ja vastuun ottaminen ei tarkoita sitä ettei voi omalla tavallaan rentoutua ja nostaa jalkoja ylös, edes kerran kuussa, jos sinulle se on lenkki, 4H-kerhon vetäminen tai kukkapenkin kitkemistä, ole hyvä tee sitä, se ei ole välttämättä monelle muulle minkäänlainen rentoutumiskeino vaan yksi velvollisuus muiden joukossa, joko kunnon, yhteisön tai perheen puolesta oleva velvollisuus.

Suurimman osan mielestä on siis ok että perheellinen mies lähtee öiksi ryyppyreissuilleen? Siis WHAT? Ymmärtäisin kerran vuodessa pikkujoulut mutta että joka kuukausi???? Ja parisuhde on vankila jos ei "mies" sitä saa tehdä???

Uskomatonta.

Mitä jos se äiti tekisi samoin? Kiittelisittekö ja taputtaisitte päähän hyväksyntäänne? Heh, ei tarvitsekaan vastata

ikä tämä viimeinen osio on? Ihme vihjailua ja olettamusta että 2013 edelleen naisen paikka on keittiössä / lapsen hoitajana ja mies on ainoa joka saa pitää hauskaa kodin ulkopuolella? Tähän viimeistään korahtelee sinun provosoiva argumentaatiomoottorisi. Ne jotka elää vielä siellä patriarkaalisessa parisuhdemallissa on oikeasti vähemmistö nykyään, kyllä suomalainen nainen on sen verran älykäs ja tietoinen nykyajasta ettei suurin osa ihmisistä edes lähde tuolle linjalle ajattelemaan.

Eihän ap:n lista ollut mikään "olen öitä poissa joka kuukausi"-lista muutenkaan, vaan yksinkertainen lista siitä mihin haluaa päästä viettämään omaa aikaa. Muutamalla yö poissaololla.

jatkan nyt oikein tuon lauseesi Suurimman osan mielestä sinun tekstisi on uskomatonta sontaa, esität että sinun näkemys olisi jotenkin oikea tapa elää ja kaikki jotka kehtaa mennä edes kerran kuukaudessa jonnekkin viihteelle on edesvastuuttomia vanhempia jotka pilaa suhteensa jo sillä kerran/kk baarireissulla.

Järjetöntä paskaa.

 

Moiset a.p mee mukaan jos muuten kyrsii? Tossa nyt ei oo kun varpajaiset ja futisporukan saunailta mitkä on ns. vain miehille..

 

Nyt menit kepsis pahasti metsään Mutta ilmeisesti huuteluni osui ja upposi kun niin alkoi närästää

 

Nyt menit kepsis pahasti metsään Mutta ilmeisesti huuteluni osui ja upposi kun niin alkoi närästää

Juu, metsään meni, ihan täysin, minähän en ollut se joka perustelee asioita, minä olin se joka vaan syyllistää ja esittää kuinka parempi ihminen olen

 

Juu, metsään meni, ihan täysin, minähän en ollut se joka perustelee asioita, minä olin se joka vaan syyllistää ja esittää kuinka parempi ihminen olen

Sinähän se juuri metsään menit, esitit omituisia asioita mitä minä muka olen ja teen tai olen tekemättä vaikket edes tunne minua Missä olen sanonut olevani parempi ihminen? Ehkä se tuli siitä kun omassa aivokopassasi tapahtui ydinräjähdys pienestä totuudensiemenestä ja vastareaktiona sekä puolustaaksesi omaa huonoa omaatuntoasi päätit syyttää minua paremmaksi ihmiseksi?

 

Mitä jos se äiti tekisi samoin? Kiittelisittekö ja taputtaisitte päähän hyväksyntäänne? Heh, ei tarvitsekaan vastata

Meillä ,menee, myös äiti. Joskus saataa olla iltamenoja ja yökyläreissuja naapurikaupunkiin vaikka joka viikonlopulle ja sit taas vuorostaan on kuukausien hiljaisuus. Ja mieskin menee, jos jotain mukavaa sille ilmaantuu. JA ajattele, mies on yli 40! Ei me todellakaan mennä "kuten ennen", mut eipä loppunut meidän elämä lapsiin.

Ja mitä tulee tohon musan kuunteluun, niin en viitsi edes vastata.

 

[QUOTE="vieras";27941572]Siinä on vaan sellanen ero että jos mies menee, sen ei tarvi miettiä mitään, sen kun menee. Naisen sen sijaan pitää hommata lapsenvahti ynnä muut jutut jos mielii joskus jonnekin päästä. Koska jos nainen lähtee jonnekin, on takuuvarmaa että myös miehen on pakko silloin päästä. Tämä on niiiiin nähty.[/QUOTE]

Siis jos sun elämä on tommosta älä yleistä. Mun tarvii mitään lastenvaatteita hommata, ovat isän kanssa kotona jos mä meen ja päinvastoin. Silloin tällöin ovat mummilla että molemmat päästään.
Ja väitän että näin se menee suurimmassa osassa perheitä.

 

Sinähän se juuri metsään menit, esitit omituisia asioita mitä minä muka olen ja teen tai olen tekemättä vaikket edes tunne minua Missä olen sanonut olevani parempi ihminen? Ehkä se tuli siitä kun omassa aivokopassasi tapahtui ydinräjähdys pienestä totuudensiemenestä ja vastareaktiona sekä puolustaaksesi omaa huonoa omaatuntoasi päätit syyttää minua paremmaksi ihmiseksi?

Apinointi on aika luonnollinen reaktio kun ei kykene keskustelemaan omista virheistään.

 

Meillä ,menee, myös äiti. Joskus saataa olla iltamenoja ja yökyläreissuja naapurikaupunkiin vaikka joka viikonlopulle ja sit taas vuorostaan on kuukausien hiljaisuus. Ja mieskin menee, jos jotain mukavaa sille ilmaantuu. JA ajattele, mies on yli 40! Ei me todellakaan mennä "kuten ennen", mut eipä loppunut meidän elämä lapsiin.

Ja mitä tulee tohon musan kuunteluun, niin en viitsi edes vastata.

Ovatko omat reissusi tyyliin "ryypätään kaveriporukalla"? Mennään laivalle "ryyppäämään naisporukalla"? Jos eivät, niin se ei ole sitten sama juttu kuin ap:n ukolla.
Lisäksi, osaatte pitää taukoakin. Ap:n ukkeli ei selvästikään osaa. Hänellä on pakottava tarve mennä! Siinä ero. Ja toisekseen, on säälittäävä juosta poikaporukoissa vielä senkin jälkeen kun olisi pitänyt edes hiukan aikuistua lapsen tulon jälkeen. En ihmettele jos ap on näreissään. Hänhän siitä kärsii, mutta ukkelia ei kiinnosta. Mistä on kotoisin tuollainen parisuhde? Suoraan syvältä peestä.
Ap:n kannalta parasta olisi löytää mies joka on aikuistunut eikä jatka poikamieselämäänsä samaan tahtiin kuin ennen.

 

Apinointi on aika luonnollinen reaktio kun ei kykene keskustelemaan omista virheistään.

Kun argumentointisi on tätä tasoa, on kanssasi turha jatkaa "kehittävää keskustelua". On luonnollista olla hämillään ja alkaa syyttämään muita kun ei enää tiedä mitään uutta vastaamista

 

Jotenkin järkyttävä ketju. En tiedä, enimmäkseen surullinen suomalaisten lasten puolesta Kuinka moni lapsi joutuu vauvasta asti kuuntelemaan kovaa melua? On LÄHES sama soitatetaanko heviörinämetallia, trancea tai iskelmää kovalla, se aiheuttaa stressireaktion. Toivon että tulevaisuudessa tutkitaan enemmän aihetta, koska näyttää siltä että nykymenon mukaan joka toisessa kodissa mm. metallin kuuntelu on ihan normaalia.

Metelin merkitystä ei voi vähätellä lasten maailmassa. En epäile yhtään sanoa että se on yhteydessä lasten levottomuuteen, aggressiivisuuteen ja muuhun häiriökäyttäytymiseen.

Sehän on jo tiedetään että esim. päiväkotien häly ja melu eivät tee hyvää. Eikä jatkuva taustahäly, joka tulee tv:stä, tietokoneelta, radiosta jne.

Miten siis voi yhdellekään lapselle olla hyväksi jos musiikkia huudatetaan kovaa? Tuskin metallia hiljaisellakaan kuunnellaan, silloinhan siitä ei saa erkkikään irti mitään saati selvää

Meillä ollaan musikaalisia koko perhe. Musiikkia kuunnellaan ja harrastetaan, mutta ei se koko ajan soi. Jokainen kaipaa hiljaisuuttakin. Toisaalta ja valitettavasti näin aikuisen näkökulmasta, lapset aika paljon määräävät sen miten kovalla voi kuunnella. Mikäli musa on liian kovalla, varsinkin pienemmän lapsen reaktio on: "pelottaa".

Siksipä ihmettelen teitä jotka henkeen ja vereen ylpeinä toteatte että "kyllä meillä ainakin kuunnellaan iron maidenit rammsteiniin" niin eikö teidän lapset koskaan pelkää? Vai ettekö välitä jos ovat yrittäneet ilmaista pelkonsa? Vai ettekö ole edes huomanneet että lasta pelottaa? Vai soitatteko tosiaan niin hiljaa musiikkia ettei lapsen tarvitsekaan pelätä? Kertokaa ihmeessä niin saan vinkkejä itselleni, kuinka voin soittaa musiikkia niin kovalla kuin haluan että lapset eivät tule häiritsemään kun heitä pelottaa ja joudun kääntämään volumenupin harmittavan pienelle?

Minua oikeasti pelottaa monen lapsen tulevaisuus, varsinkin elämäntyyli "hevi+synkkyys+musta+kauhuleffat+juopottelu+tupakointi"! Turha tulla väittämään että ei meillä ainakaan tai että hatustani vedän tämän yhtälön ja ei me mutta muut!

Lapsilta menee kuuloi, hermot ja tasapainoinen lapsuus. Ja sen lisäksi turvallisuuden tunne kun vanhempi ei välitä että häntä pelottaa. Opetetaan olemaan kovia ja tykkäämään synkistä jutuista, synkästä musiikista. No nämä tapaukset kyllä erottuvat päiväkodissa, koulussa ja vapaa-ajalla, mutta säälittää silti. Eivät he ole voineet perheitään valita.

Joskus vaan pistää sapettamaan niin että voisi osa vanhemmista katsoa joskus sinne peillin ja miettiä miltä siitä lapsesta tuntuu!

sano ettet ole tosissasi ...

 

Ovatko omat reissusi tyyliin "ryypätään kaveriporukalla"? Mennään laivalle "ryyppäämään naisporukalla"? Jos eivät, niin se ei ole sitten sama juttu kuin ap:n ukolla.
Lisäksi, osaatte pitää taukoakin. Ap:n ukkeli ei selvästikään osaa. Hänellä on pakottava tarve mennä! Siinä ero. Ja toisekseen, on säälittäävä juosta poikaporukoissa vielä senkin jälkeen kun olisi pitänyt edes hiukan aikuistua lapsen tulon jälkeen. En ihmettele jos ap on näreissään. Hänhän siitä kärsii, mutta ukkelia ei kiinnosta. Mistä on kotoisin tuollainen parisuhde? Suoraan syvältä peestä.
Ap:n kannalta parasta olisi löytää mies joka on aikuistunut eikä jatka poikamieselämäänsä samaan tahtiin kuin ennen.

Joskus on. Ei kaikki, mutta kyllä me tyttöen kanssa lähdettäessä jotain alkoholia juodaan. Ja joskus niitä menoja on tuplastikin tai enemmänkin tuohon ap:n miehen listaan verraten.
Mistä sä tiedät ap:n miehen kesän ja syksyn ja talven? Jos silloin ei olekaan juurikaan mitään menoja?
Mikä tässä kiristää? Aikuinen/vanhempi ei saa olla yötä pois kotoa? Ei saa juoda alkoholia? Ei saa pitää kavereita (tärkeinäkin vielä)? Aikuinen, perheellinen ei saa kaivata muuta elämäänsä kuin arjen?
Apua.

 

Olisin varsin huvittunut tuosta tarkkaan mainitusta kotiutumisajasta. Lisäksi olisihan se hienoa saada örvellysaikataulu etukäteen. Halutessaan voisi suunnitella omaa ohjelmaa sen mukaan.

 

Kun argumentointisi on tätä tasoa, on kanssasi turha jatkaa "kehittävää keskustelua". On luonnollista olla hämillään ja alkaa syyttämään muita kun ei enää tiedä mitään uutta vastaamista

Minähän vain vastasin sinun henkilökohtaisuuksiin? Onko se väärin jos itse yritit sitä heti kättelyssä? Onhan se toki ikävää että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

 

Aika hämmentäviä nämä musiikki kommentit... olen siis "rääkännyt" lastani kaikenmaailman möykällä jo ihan pienestä pitäen, kotona on kuunneltu vaikka millasta musiikkia, tuo mainittu meideni on itseasiassa aika kesyä, vaikka hyvää musiikkia onkin, myös sillä on lasta rääkätty pienenä. Lisäksi punk eri muodoissaan on kuulunut meillä kuuntelulistalle, nyt tyttäreni on täysi-ikäinen ja käydään hoo-cee punkkailemassa ihan yhdessä, onko se sitten sitä äiti-tytär-laatuaikaa. En oikeastikkaan usko, että vanhemmat voivat musiikin kuuntelullaan aiheuttaa lapselle mitään traumoja, oli se oma musiikki maku sitten mitä tahansa. Ja tyttäreni on kyllä teinivuosina löytänyt ihan "omaakin" musiikkia, että ei se aina ole niinkään, että kaikki kotona kunneltu musiikki jää lapsen suosikiksi.

 

Mun mielestä aika paljon yliyönmenoja. Mutta kyllä mennä saa, joskus ihmettelen miksi suomalaisilla siihen liittyy aina aivan yletön ryyppäys. Mutta joo kukin tavallaan. Mutta jos tohon tulee lisää yhden illan ryyppymenoja, niin sitten kannattaisi vähän jo miettiä että haikaileeko jo liikaa takaisin nuoruusvuosiin ilman lapsia. Mutta jos ne menot pääasiassa tossa, niin sitten anna mennä vaan.

Oletko itse usein yötä pois koko viikonloppuja. Suosittelisin kokeilemaan, niin saisi mies hoitaa yksin huushollin viikonlopun ajan. Eikä sitä aina tarvitse ryyppäämään mennä, lähde vaikka teatterireissulle helsinkiin (tylsää, huutaa palstalaiset ) tallinaan viikonlopuksi ym. Tiedän että osalle miehistä piece of cake, mutta osalle suomalaista miehistä kyllä ruoanlaittoineen ym ei mikään helpoin homma.

Kestäiskö teidän perheen talous muuten kummankin vanhemman joka viikonloppuisia hotelli ja ryyppäysreissuja. Meillä olisi siinä ja siinä, jostain muusta kyllä jouduttaisiin sitten tinkimään.