Kun vähän harmittaa jo etukäteen koko touhu.. Viime kesänä oli poika leikkiuimakoulussa ja ei oikein.. Poika on ollut ikänsä arka veden kanssa, kylpylöissäkin mieluummin altaan reunalla istuskellut. Ajateltiin sitten että uimakouluun, on kavereita ja asiantunteva ohjaus ja sitä rataa. Vaan ei, tahti oli kova, meille sattui vielä juhannuksen takia 4 päiväinen uimkouluviikko vaikka se normaalisti kesti 5 päivää. Ohjaajia oli kaksi ja poika (vaikka reipas onkin) tietysti sitten ekana päivänä vähän itkua tihrusti (reagoi uusiin tilanteisiin monesti niin) ja vaikka rauhoittui kun näki että siinä ikkunan takana odotin niin seuraavana aamuna toinen ohjaaja latasi kun koko ryhmä oli koolla että "taitaa olla melkoinen mammanpoika kun piti äidin perään itkeä". Porukka hörähteli nauruun ja taatusti poikaa nolotti. Tiedän että tärkeintä on tottua veteen -mieluiten niin että uskaltaa laittaa kasvot veteen mutta pojalta se ei onnistunut -ohjaajat sitten tähän "kannustivat" mm. ottamalla pienen uppoavan pallon joka piti jokaisen sitten nostaa altaasta niin että kastaa kasvot veteen. Muut juoksivat karkuun ja ohjaajat heittivät palloa poikaani kohti hihkuen "ota nyt se että päästään jatkamaan opettelua". Seuraavaksi sitten kelluntaa-ja toinen ohjaaja päästi irti pojasta niin että veti vettä henkeen. Nyt ei uskalla mihinkään altaaseen edes vanhempiensa sylissä kun pelkää että vastoin lupausta pitää kiinni päästetäänkin irti niinkuin ohjaaja teki. Vielä loppu"todistusten" jaon aikaan ohjaaja totesi että "kaikille ei tätä merkkiä voisi antaa kun ei edes kasvoja uskaltanut veteen laittaa mutta ei kai yhtä voi jättää ilmankaan". Elättelin toiveita että tänä kesänä olisi uimakoulun opettajina toimineet muut henkilöt mutta samat taas.. Eli pakko lienee poika sinne ilmoitella. Itse haluasi uimakouluun mutta samalla jo kyseli että eihän pakoteta mihinkään niinkuin viime kesänä. 
Tärkeä taito mutta... no, jospa tänä kesänä sitten menisi paremmin.
Tärkeä taito mutta... no, jospa tänä kesänä sitten menisi paremmin.