poika 2v2kk on alkanu saada ihan kammottavia uhmakohtauksia.
mä oon aina luullu ja kuullu et uhma on vaan(?) vaikee vaihe jollon elo on yhtä vuoristorataa,mut ei meillä.
poika on kun herran enkeli -paitsi n.kahdesti päivässä (yleensä unien jälkeen) kun saa "kohtauksen"....
se raivoo,huutaa,potkii,itkee,heittelee tavaroita,puree,lyö,sen silmissä on ihan lasittunu katse,ihanku se olis ihan muissa maailmoissa,se vaan raivoo ja riehuu ja mä en tunne koko lasta omakseni. yritän ottaa syliin,yritän olla noteeraamatta,yritän olla rauhallinen,mut ei. nyt "kohtaus" alko vähän yli kuus ja loppu n.10min sitten. että tunti. ja nää "kohtaukset" lisääntyy silmissä..
mua pelottaa,jos se on joku kasvain tai jotain,eiks ne saa ihmiset käyttäytyyn arvaamattomasti...? :ashamed: :ashamed: :ashamed:
oon ihan avuton ja neuvoton :ashamed:
mä oon aina luullu ja kuullu et uhma on vaan(?) vaikee vaihe jollon elo on yhtä vuoristorataa,mut ei meillä.
poika on kun herran enkeli -paitsi n.kahdesti päivässä (yleensä unien jälkeen) kun saa "kohtauksen"....
se raivoo,huutaa,potkii,itkee,heittelee tavaroita,puree,lyö,sen silmissä on ihan lasittunu katse,ihanku se olis ihan muissa maailmoissa,se vaan raivoo ja riehuu ja mä en tunne koko lasta omakseni. yritän ottaa syliin,yritän olla noteeraamatta,yritän olla rauhallinen,mut ei. nyt "kohtaus" alko vähän yli kuus ja loppu n.10min sitten. että tunti. ja nää "kohtaukset" lisääntyy silmissä..
mua pelottaa,jos se on joku kasvain tai jotain,eiks ne saa ihmiset käyttäytyyn arvaamattomasti...? :ashamed: :ashamed: :ashamed:
oon ihan avuton ja neuvoton :ashamed: