Uhmaikä - niin syvältä!!!!

["Aapee"]

Mä niin hajoan tuon esikoisen kanssa. Mikään ei ole hyvin, aamusta iltaa kitinäkätinä nari-nari-vali-vali... Mitään ei uskota, kamalan villi tapaus. Tuntuu ettei keinot riitä enää Koko ajan kiusaamassa pienempää. Ruokapöydässä ei haluis istu, sit kun otat ruoat pois niin kamala raivoaminen. Nukkumaanmenot on ihan kamalia ja jos ei nuku päikkäreitä niin ilta on yhtä helvettiä. Voisko tää jo loppua!! Tuntuu että kaikilla on niin rauhalliset reilut kolmevuotiaat ja meijän on yks *******. Kellee en uskalla valittaa tai avautua kun heti ensimmäisenä varmaan ajattelevat että mitäs teit muksut pienellä ikäerolla. Luojan kiitos tein että tuo kuopuskin on nyt isompi eikä enää vaadi niin paljoa kun tuntuu että kaikki energia menee tuon isomman kanssa.

Koska tää loppuu

 

[heh heh]

Viiden lapsen kokemuksella voin sanoa, että jollain menee muutamassa kuukaudessa, toisella kestää kauemmin. Sitten on seesteisempää jonkun vuoden, mutta MURROSIKÄ ON UHMIKSEN TOISINTO. Sitä odotellessa, tsemppiä!

 

[aaaapuva!]

Viiden lapsen kokemuksella voin sanoa, että jollain menee muutamassa kuukaudessa, toisella kestää kauemmin. Sitten on seesteisempää jonkun vuoden, mutta MURROSIKÄ ON UHMIKSEN TOISINTO. Sitä odotellessa, tsemppiä!

Älä nyt h-tissä?! Että murrosikä on uhmiksen toisinto??? Mä ajattelin, että kamala uhmis tarkottais sitä, että se saa purettua kiukkunsa kerran, niin ei tarvii sitä enää murrosiässä purkaa! EN SUOSTU SAMANLAISEEN MURROSIKÄÄN kuin tolla ekalla oli uhmis. 2 v 9 kk - 5 v ihan... sanonko mitä!

 

["hmm"]

Oletko asettanut kunnon rajat? Kannattaa kattoa muutama supernanny-jakso, ehkä saisit vähän ideoita?

 

["Aapee"]

Kyllä me mielestäni ollaan laitettu rajat ja välillä tuntuu että ollaanko liian ankaria kun ei mikään meinaa tehota :/ Esim. jos pöydässä leikitään ja hypitään ees taas niin sitte se lautanen otetaan pois ja katotaan sitä syömistä sitten seuraavalla kerralla. Ja tänä iltana otettiin jäähylle kun terrorisoi sisarustaan vaan nukkumaanmenoaikana. Ja jäähyltä pääs pois vasta kun se kitinä ja vinkuminen loppui vaikka kuinka alkoi oma sänky kiinnostaa. Tarhassa kuulemma pitävät lasta sylissä ja ovat pitäneet kuulemma tunninkin ennen kuin toinen on ollu ihan poikki ja rauhoittunut. Musta toi on aika äärimmäistä enkä tiedä pystyisinkö itse siihen :/ On päikyssäkin sanoneet lapsen olevan todella kovapäinen kun sille päälle sattuu. Muuten aivan ihastuttava ja iloinen lapsi. Nää uhmakohtaukset vaan on todella rajuja.

 

[ht]

meillä on kans niin tulinen tapaus tuo kohta 5vee että ihan kauheesti odotan millon tuo kauhea uhmaikä loppuu! Rajoilla ei oo mitään tekemistä tuon uhmaiän kans.!

 

["verna"]

Voi kuule, täällä ihan sama tilanne! Pojalla ikää nyt 3v 4kk ja on todella taas alkanut koettelemaan hermoja. Jatkuvasti vaatii jotain, kiukkuaa jos ei saa, härnää pikkuveljeä, marisee, kitisee, huutaa päälle, loukkaantuu kun kielletään ja komennetaan, riehuu, vetkuttelee... Tätä on ollut tämäkin viikonloppu aamusta iltaan, ainoastaan lastenteatterissa ja lastenkonsertissa oli kivasti, muuten ihan kamala meno päällä. Meillä jostain syystä kamalimpia on ne hetket, jolloin mieskin on kotona. Silloin kun ollaan lasten kanssa kolmistaan, kaikki menee kivuttomammin ja saan paremmin otteen koko poikaan. Mutta annapa olla kun isä tulee töistä kotin tai on viikonloppu...

Ja sitten tuo pienempikin alkaa olla jo melko omapäinen tapaus, 1,5v. Ja ah, kolmas syntyy syksyllä... Mutta me ollaan haluttu lapset pienellä ikäerolla ja kyllä me nyt kolmen pikkuvesslin kanssa pärjätään, vaikkakin se välillä on vähän rasittavaa. Tsemppiä sinne, yritetään jaksaa!

 

["vieras"]

Kohtalotovereita!

Meillä 3v3kk saa raivareita useita kertoja päivässä. Kiukku voi alkaa mistä vaan. Tänään esimerkiksi joutui ulkoa sisään, kun juoksi koko ajan kadulle. Ei suostunut riisumaan. Sanoi, että on pissahätä, ei ole pissahätä, on pissahätä. Ei suostunut potalle ja lopulta pissasi vessan lattialle. Tämä kaikki täydessä kiukussa sähisten ja hyppien. Välillä ei tiedä itkiskö vai nauraisko...

Olen elänyt siinä uskossa, että hankala uhmaikä - helppo murrosikä, mutta nyt joku täällä heti kumosi mun unelmat!

 

["Aapee"]

Voi itku tulee.. Onneks meitä on muitakin.. Kaikki kuulostaa niin tutulta. Jaksamisia kaikille!

 

["vieras"]

meillä on kans niin tulinen tapaus tuo kohta 5vee että ihan kauheesti odotan millon tuo kauhea uhmaikä loppuu! Rajoilla ei oo mitään tekemistä tuon uhmaiän kans.!

Loppuu 6-8-vuotiaana on monilla lapsilla uhmien uhma, olisiko teillä jo alkusoittoa? Käsittämätöntä aiempiin uhmiin verrattuna. Esim. 3veen kitinöihin ja itkupotkuihin verrattuna: lapsi tietää prikulleen, miten iskeä äidin hermojen ytimeen niin että äidin saa hulluuden partaalle. Lapsi on iso ja pieni samaan aikaan, ja yhden päivän aikana ko. roolit vaihtuvat sekunnin sadasosissa; epävarmuutta, raivoa, huutoa, epätoivoa, valitusta, valitusta ja valitusta, Samantapaista ailahtelua kuin murkuilla.

 

["vieras"]

[QUOTE="verna";23505953]Voi kuule, täällä ihan sama tilanne! Pojalla ikää nyt 3v 4kk ja on todella taas alkanut koettelemaan hermoja. Jatkuvasti vaatii jotain, kiukkuaa jos ei saa, härnää pikkuveljeä, marisee, kitisee, huutaa päälle, loukkaantuu kun kielletään ja komennetaan, riehuu, vetkuttelee... Tätä on ollut tämäkin viikonloppu aamusta iltaan, ainoastaan lastenteatterissa ja lastenkonsertissa oli kivasti, muuten ihan kamala meno päällä. Meillä jostain syystä kamalimpia on ne hetket, jolloin mieskin on kotona. Silloin kun ollaan lasten kanssa kolmistaan, kaikki menee kivuttomammin ja saan paremmin otteen koko poikaan. Mutta annapa olla kun isä tulee töistä kotin tai on viikonloppu...

Ja sitten tuo pienempikin alkaa olla jo melko omapäinen tapaus, 1,5v. Ja ah, kolmas syntyy syksyllä... Mutta me ollaan haluttu lapset pienellä ikäerolla ja kyllä me nyt kolmen pikkuvesslin kanssa pärjätään, vaikkakin se välillä on vähän rasittavaa. Tsemppiä sinne, yritetään jaksaa![/QUOTE]

Meillä ihan sama asia sen suhteen, että kun isä tulee kotiin, alkaa poika olemaan aina kuin piru irti Ollaan kyllä miehen kanssa todettu, että ehkäpä lapsen käytös johtuu siitä, että me vedämme kotona hieman eri linjaa kasvatuksen suhteen ja lapsikin sen ymmärtää. Pitäisi aina pyrkiä olemaan yhtä mieltä miehen kanssa, jos mies kieltää jotain niin pysyä rinnalla vaikka ajatus itsestä tuntuisikin tyhmältä ja sama toisinpäin tietenkin. Sopia sitten jälkikäteen, että jatkossa voi menetellä toisin, muttei pitäisi alkaa siinä lasten kuullen perumaan toisen käskyjä tai mäkättämään kumpi on oikeassa. Yritiys on kova, mutta toteutus vielä hakusessa...

 

["verna"]

[QUOTE="vieras";23506137]Meillä ihan sama asia sen suhteen, että kun isä tulee kotiin, alkaa poika olemaan aina kuin piru irti Ollaan kyllä miehen kanssa todettu, että ehkäpä lapsen käytös johtuu siitä, että me vedämme kotona hieman eri linjaa kasvatuksen suhteen ja lapsikin sen ymmärtää. Pitäisi aina pyrkiä olemaan yhtä mieltä miehen kanssa, jos mies kieltää jotain niin pysyä rinnalla vaikka ajatus itsestä tuntuisikin tyhmältä ja sama toisinpäin tietenkin. Sopia sitten jälkikäteen, että jatkossa voi menetellä toisin, muttei pitäisi alkaa siinä lasten kuullen perumaan toisen käskyjä tai mäkättämään kumpi on oikeassa. Yritiys on kova, mutta toteutus vielä hakusessa...[/QUOTE]


No kun meillä se ei ole oikein kiinni tuostakaan, että oltaisiin kasvatuksessa jotenkin eri linjoilla tai toimittaisiin eri tavoin. Meillä on yhdessä sovittu, kuinka toimitaan ja koskaan ei aleta lasten kuullen vänkäämään, miten tämä ja tämä asia pitäisi hoitaa. Ainoastaan miehellä on joskus aavistuksen verran pidempi pinna, eli kuuntelee pidempään lapsen ulinaa tai sietää hieman pidempään vetkuttelua.

Mä olen itse ajatellut, että liittyisköhän jotenkin siihen, että lapsi tajuaa paikalla olevan 2 aikuista, joten yrittää koko ajan saada vähintään toisen huomion. Kun olen yksin lasten kanssa, on pakostikin tottunut siihen, että välillä on pidempään odotettava omaa vuoroa ja välillä äiti antaa huomiota myös pikkuveljelle. No, en tiedä...

 

["kaunisajatus"]

...vanhempien ehkäisyikä ;D

ilman huumorintajua ei selviä hengissä mutta sitä pitää sitten soveltaa sen johdonmukaisuuden ja rajojen ohella, joka itsessään synnyttää joko huumorintajun tai päätöksen lapsiluvun lopullisuudesta

se loppuu kyllä aikanaan

 

["vieras"]

[QUOTE="kaunisajatus";23506281]...vanhempien ehkäisyikä ;D

ilman huumorintajua ei selviä hengissä mutta sitä pitää sitten soveltaa sen johdonmukaisuuden ja rajojen ohella, joka itsessään synnyttää joko huumorintajun tai päätöksen lapsiluvun lopullisuudesta

se loppuu kyllä aikanaan[/QUOTE]

Joo, mutta toisaalta voi sitten (virheellisesti) ajatella, että olispa ihanaa, jos olis pieni, suloinen, mukautuva ja hanttiinpanematon vauva

 

["kaunisajatus"]

[QUOTE="vieras";23506303]Joo, mutta toisaalta voi sitten (virheellisesti) ajatella, että olispa ihanaa, jos olis pieni, suloinen, mukautuva ja hanttiinpanematon vauva [/QUOTE]

no kun sitä muutaman kerran erehtyy menemään tuohon ajan patinoimaan lankaan
niin
sitä menee sitten aina siihen samaan ansaan

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Voi kuule,ei tuo ole tosiaan mitään,odotas murrosikää.

 

["kaunisajatus"]

Voi kuule,ei tuo ole tosiaan mitään,odotas murrosikää.

vanha sanonta "mitä hankalampi uhmaikä sen helpompi murkkuikä" pitää joskus ihan oikeasti paikkansa

ylipäätään, lasten kanssa, saa vääntää rautalankaa aina. Lopunikäänsä. Kannattaa muistaa se jo kun vauvasta alkaa haaveilemaan