Uhmaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tomppa71
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
VAu mikä keskustelu.

Mulle on asiaa neuvottu, että uhmaikäiselle annetaan periksi pienissä asioissa, jotta elämä ei mene ihan helvetiksi. Ja isoissa & tärkeissä jutuissa periksi ei anneta.

9 tuntia taistelua on ihan järkyttävä aika, sinnikkäät ovat niin vanhemmat kuin lapsikin. Vaikka lapseni on jo ennen 2v:tä osannut halutessaan pyytää anteeksi, niin ihan joka kerta sitä ei ole vaadittu. Ei vaan ole ollut järkeä.

Jos muksu kaataa mukin ja kieltäytyy järkikeskustelusta minäkin pistän jäähylle. Mutta en minä tappelua jatka 30-60minuuttia kauempaa, juttu meni jo. Jos jatkaa kiellettyä, niin poistetaan uudestaan pöydästä (lounas väliin) ja seuraavan ruuan yhteydessä yritetään estää kaikin voimin muuten se kielletty toiminta (en minä kuitenkaan halua näyttää, että se olisi ok). Esim mukiin vähän juotavaa, mukia ei saa itselle, äiti juottaa mukista tai siirtyminen nokkamukiin. Sitten jos tämäkään ei toimisi, niin en heti lonkalta osaa sanoa mitä tehdä...

 
Lapsen ja minut tunteva lähipiiri antaa neuvoa, että pitää olla lujana ja tiedän, että poikani koki voittaneensa. Nyt kuitenkin laajennamme rangaistusrepertuaaria lievemmästä päästä. Ruualla sotkemisesta seuraa, että oikeus syödä itse otetaan pois jne. Jäähyrangaistus on viimeinen keino, mutta siitä ja sen muodosta ei enää lipsuta.

Olen kyllä sitä mieltä, ja mitä olen Nanny 911 katsonut, että lapsi jaksaa taistella tuntikausia vanhempiaan vastaan ja kaikki ohjelmaa katsoneet tietää, että taistelu on julman näköistä sivusta katsottuna, mutta että tämä taistelu ei aiheuta lapselle traumoja, vaan on osa lapsen kehitystä.
 


Seisoo, mutta käymme noin kahden minuutin välein kertomassa, että kuinka se loppuu.



hei haloo...tosi kohtuutonta.onko pojan äitikin noin periksiantamaton. tulevaisuudessa tuskin ihan helposti anteeksipyyntöä tulee ja syytä voi etsiä peilistä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Olitte muuten väärässä. Juuri äsken poika löi äitiä, joutui jäähylle ja pyysi anteeksi. Minuutissa.

Puolen vuorokauden taistelu kannatti.

Anteeksi mitä...? Siis aikaisemmin sä vaadit anteeksipyyntöä eilisestä maidolla läträämisestä... ja nyt kun poika löi ja pyysi LYÖMISESTÄ anteeksi, te voititte? Siis, eihän ne liity toisiinsa mitenkään. Halusitko sä vaan kuulla sen sanan "anteeksi" riippumatta siitä, mistä se tulee? Mun mielestä tosi hienoa, että poika tajuaa pyytää anteeksi lyömisestä mutta eihän se liity vanhoihin asioihin. En nyt ihan ymmärtänyt missä "me" olimme väärässä. Tosin rehellisyyden nimissä en enää jaksanut lukea koko ketjua läpi.

Ja olikohan se sitten vaan taas äiti, joka tuon anteeksipyynnön ansaitsi. Ja kun oli oikeasti isompi ja tärkeämpi asia (lyöminen) - minun mielestäni.



 
Otahan ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan ja tulosta vaikka tämä keskustelu siellä käymistä varten. :wave:

On esim. ihan tutkittu juttu että isän kiinnostus lapseen ja lapsen tukeminen, ei auktoriteetti ja tiukka kurinpitäminen, auttavat lasta impulssiensa hallinnassa, eli esim, uhmakkuus ja aggressiivisuus on hänellä paremmin hallinnassa. Esim. Jari Sinkkonen on kirjoittanut tästä, kannattaa tutustua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elinan äiti:
Siis aikaisemmin sä vaadit anteeksipyyntöä eilisestä maidolla läträämisestä...

Asia ei ole niin yksinkertainen. Maidolla läträäminen on kiusantekoa, jos sen tekee tarpeeksi tietoisesti. Ei lyöminenkään satu, mutta on kiusaamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Alkuperäinen kirjoittaja Elinan äiti:
Siis aikaisemmin sä vaadit anteeksipyyntöä eilisestä maidolla läträämisestä...

Asia ei ole niin yksinkertainen. Maidolla läträäminen on kiusantekoa, jos sen tekee tarpeeksi tietoisesti. Ei lyöminenkään satu, mutta on kiusaamista.

No nyt sä unohdit itse sen syy-yhteyden joten saan varmistusta siihen että tää juttu on porvoosta. Ethän sä vastaa edes ihmettelyihin vaan jankkaat kuten lapsi :) Hyvää yötä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Olitte muuten väärässä. Juuri äsken poika löi äitiä, joutui jäähylle ja pyysi anteeksi. Minuutissa.

Puolen vuorokauden taistelu kannatti.

Vaikea sanoa. Musta ongelma ei ole yhdessä kerrassa, jonka tekee eri tavoin. Toki jos homma lipeää käsistä, niin sitten toimintaa pitää ehdottomasti muuttaa.

Mulle merkittäviä asioita on juuri esim lyöminen, karkuun juokseminen, asioiden heitteleminen. Ne ovat asioita, joilla voi olla vakaviakin seurauksia.

En sano, etteikö sotkeminen tai siivoamatta jättäminen olisi huonoa käytöstä, mutta ne evät ole samalla tasolla mulle. Maailma ei kaadu, jos ne kerran tai pari tekee puolitekoisesti.

Mutta lyömisenkin tapauksesta tälläinen. Lapseni tönäisi toista lasta kun haimme häntä. Ei halunnut pyytää anteeksi, mutta pidin kiemurtelevaa lasta toisen vieressä ja vaadin anteeksipyyntöä. Meillä tilanne ratkesi onneksi, että noin reilun viiden minuutin kuluttua poika onneksi taipui. Mutta mitä jos ei olisi taipunutkaan? Toinen isä ei olisi odottanut tuntikausia anteeksipyyntöä ja sen jälkeen kun hän tyttärensä kanssa olisi poissa, niin eihän pojalla olisi ketään jolta pyytää anteeksi. Kuitenkaan ei olisi mitään järkeä pistää poika uudestaan jäähylle kotona... Ja minultahan ei kuulu tässä tilanteessa anteeksi pyytää. Nyansseja mutta kuitenkin.

Minusta Nannyn ohjeet ovat hyviä ja järkeenkäypiä. Pyrimme niitä noudattamaan. Mutta silti meillä on asioissa eri tasoja. On yhä asioita, joissa voi antaa hieman periksi (mutta ei kuitenkaan aina mennä lapsen ehdoilla) ja asioita joissa ei periksi anneta. Maailma ei ole mustavalkoista. Kun käyttäytyy paremmin, on enemmän toimintavapautta lapsella ja jos homma menee kiukutteluksi, niin reagointikynnys tiukkenee. Tarkoitus ei ole päästä Nannyn ohjelmaan esimerkkiongelmaperheeksi. Lähtökohta kuitenkin on noissa erilainen - lapsilla usein ei ole ollut MITÄÄN kuria ja silloin on oltava erittäin systemaattinen, jotta se oikea malli opitaan.

Katsotaan kahdenkymmenvuoden kuluttua, miten mun elämänfilosofia yhä toimii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Mistä johtuu, että ammattilaiset käskevät pysymään tiukkana ja amatöörit käskevät antamaan periksi?

olla käsketty antamaan periksi,mutta kohtuus kaikessa.
Tuskin ammattilaisetkaan mitään 9 tunnin jankutusta suosittelevat.

Tuolla joku aiemmin mainitsi Jari Sinkkosen....kannattaa lukea hänen tekstejään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tomppa71:
Mistä johtuu, että ammattilaiset käskevät pysymään tiukkana ja amatöörit käskevät antamaan periksi?

Ketkä ammattilaiset on käskeny sua pysymään tiukkana tässä tilanteessa? En usko!

Mun itsetunto ei rakennu pakkomielteestä olla aina oikeassa, joten jos saat esim. lapsen kehitykseen liittyviin tutkimuksiin vedoten perusteltua asiat minulle, niin myönnän kyllä reilusti olevani väärässä ja voin pyytää anteeksi vääriä neuvojani. Muutoin pitäydyn koulutukseni takia esim. mainitsemaasi lastentarhanopettajaa paljon syvemmin näihin asioihin perehtyneenä omassa kannassani siinä, että toimit kohtuuttomasti.
 
mitähän asiantuntijoita olet nyt kuunnellut/lukenut? olisi todella mukava tietää. Suosittelen käyttämään sitä omaa järkeä näissä kasvatusasioissa. lapset kun eivät toimi kaikki samalla tavalla. Kirjoista ei kauheasti ole apua, ne ovat suuntaa antavia, eivät täydellisiä totuuksia. Ihan kriittisesti kannattaa asiantuntijoitakin kuunnella ja lukea. Oman lapsen tunnet parhaiten sinä!
 

Yhteistyössä