Tytsyn insinöörimäisyys riepoo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nolokolo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nolokolo

Vieras
Olen heikkoitsetuntoinen reppana, sellainen runosieluinen ja ahdistuva humanistinolo. Neiti en kuitenkaan ole, en sukupuoleltani tai asenteeltani. Tunnen vahvasti, hienostustuneisuutta kavahdan ja tarttuessani olen tarmokas ja varsin käytännöllinenkin, suorastaan ruumiillinen. Ruumiillisuus onkin mun juttu. Pidän hikoamisesta, liikunnasta ja halon hakkuusta.

Mulla on tytsy, joka on pirun insinöörimäinen. Se on vähän sellainen säikähtänyt ujopiimä. Se ei paljon ilmaise ja laskee ja järjestelee kaiken. Jos tahdon huomiota, joudun pyytämään sitä. Ei se omin avuin rakkauttaan liiemmin osoita sanoin tai teoin. Ja jos tarvitsen tytsyltä rahallista apua perustarpeisiin, niin sitäkin se harkitsee, ikään kuin pohtii, että kilauttaako arkkuun kolikko vai ei. Ymmärtäisin tämän, jos summat olisivat hänen tuloihinsa nähden kohtuuttomia, mutta kun eivät ole.

Tämä kaikki on alkanut ärsyttää. On tullut sellainen mieli, että mä elän vahvasti tunteillani kaiken epävarmuudenkin keskelläkin sokeasti yhteistä yrittäen, mutta tytsylle suhde on projekti, jossa mitataan ja analysoidaan. Sellaista tuntua on siis päähän puskenut, että mua mitataan. Se ei hyvältä tunnu.

Pitäiskö mun etsiä joku muu, toinen reppana? Voiko tällainen tunne ja tunteiden vahvistaminen vastaan insinöörijärki toimia?
 
Tuo on niin tuttua, vastakohdat vetää puoleensa toisaalta se sitten taas myös voi alkaa ärsyttää...

Olen itse humanisti ja seurustellut luonnontieteilijän kanssa. Olen aika monta tällaista paria nähnyt. Voi olla ettei vähiten siitä syystä että humanisteissa on enemmän naisia ja luonnontieteissä miehiä. Mutta siis minusta tuo on ihan tärkeää pohdintaa mitä kirjoitat ja käyt läpi. Sinun täytyy arvioida onko tyttöystäväsi todella sellainen, jonka kanssa koet että voit jakaa asioita vai kaipaisitko naiselta enemmän tunteellisuutta ja sitä samaa mitä koet itsessäsi olevan vai pystytkö näkemään tyttöystäväsi luonteen sinua tasapainoittavana. Ilmeisesti et ainakaan nyt koe sitä sellaisena. Niin ja tuo raha asia on yksi aika tärkeä tekijä parisuhteessa. Olisi hyvä jos molemmilla olisi sen suhteen yhteisymmärrys, että mikä on rahan todellinen merkitys, mihin sitä käytetään ja miten paljon.

Mutta mieti asiaa, huomaa kuitenkin että kahden tunteellisen ihmisen yhteiselämä ei ole välttämättä paljon sen helpompaa... Siinä on omat mutkansa, mutta kysymys onkin siitä mitä sinä haluat ja toivot. Muuten tämä luonnontieteilijä mies jonka kanssa minä seurustelin niin hän oli tunne ihminen. Vaikka se oli välillä hankalaakin niin kyllä minä toivon myös mieheltä jonkinlaista kosketusta tunteisiinsa tai ainakin keskustelutaitoa.

Ehkä sinä kuitenkin olisit onnellisempi jonkun sellaisen naisen kanssa, joka ilmaisee avoimemmin tunteensa ja on jotenkin spontaanimpi?
 
Mulla on tytsy, joka on pirun insinöörimäinen. Se on vähän sellainen säikähtänyt ujopiimä. Se ei paljon ilmaise ja laskee ja järjestelee kaiken. Jos tahdon huomiota, joudun pyytämään sitä. Ei se omin avuin rakkauttaan liiemmin osoita sanoin tai teoin. Ja jos tarvitsen tytsyltä rahallista apua perustarpeisiin, niin sitäkin se harkitsee, ikään kuin pohtii, että kilauttaako arkkuun kolikko vai ei. Ymmärtäisin tämän, jos summat olisivat hänen tuloihinsa nähden kohtuuttomia, mutta kun eivät ole.

Koulutukseltani olen humanisti minäkin. Kaltaisesi elämäntaitelijan kanssa seurustelu toi sisäisen insinöörin ja kirjanpitäjänkin esiin. Rahallista apua ehdin antaa ihan riittävästi ennen kuin älysin ihmetellä, miksi minun työssäkäyntini velvoittaisi elättämään ikiopiskelijaa. Kaiken joutui järjestelemään ja laskemaan itse, ihan kuin olisin ollut suhteessa lapsen kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Sinäkö se oot?;10615999:
Rahallista apua ehdin antaa ihan riittävästi ennen kuin älysin ihmetellä, miksi minun työssäkäyntini velvoittaisi elättämään ikiopiskelijaa.

Pakkohan apua ei ole antaa, jos oma näkemys on sellainen, että kummankin on tultava aina omillaan toimeen persoonasta, perimästä, lapsuudesta ja ulkoisista olosuhteista riippumatta. Suhteesta voi aina lähteä, jos oman omaisuuden varjelu on tärkeämpää kuin kumppanin tukalan olon lieventäminen.

Mietiskelinkin enemmän sitä, onko tällaisella suhteella tulevaisuutta. Milloin kumppaneiden arvot eroavat niin paljon, ettei niitä voi enää sovittaa yhteen?

Oma näkemykseni on sellainen, että suhde on aina riskisijoitus, jossa voi hävitä paljon. Sijoittajia opastetaankin sijoittamaan ainoastaan ylimääräinen raha, joka on vara menettää. Samalla tavalla mielestäni parisuhteeseen ei pitäisi lähteä, jos ei ole valmis menettämään sitä, mistä mahdollisessa epäonnistumisessa joutuu luopumaan.

Minusta tuntuu, ettei kumppanini ole riskisijoittaja. Hän haluaa pelata varman päälle ja laskee omiaan. En tiedä, voiko suhde tällä tavoin onnistua vuosikymmenten mittaan. Totuus näet on, että laskeminen johtaa viime kädessä aina siihen, että joku muu nainen tai mies on viehättävämpi ja haluttavampi kuin oma kumppani. Ihminen on biologialtaan sellainen.
 
No, tunnusta nyt vain, että et hyväksy toisen järjestelyitä.

Ei kysymys ole järjestelyistä sinänsä vaan siitä, että luottamukseni häneen ja meihin yhteisenä tiiminä rapistuu. Niin kuin alussa kirjoitin, olen heikkoitsetuntoinen reppana, sellainen runosieluinen ja ahdistuva humanistinolo. Tarvitsen tukea ja tunteen siitä, että saan tukea.

Pidän parempana vaihtoehtona yksin olemista kuin löysässä hirressä roikkumista. Asiani eivät ole mallillaan enkä pärjää vertailussa moniin muihin miehiin. Jos tytskä odottaa minulta samaa kuin keskivertomieheltä, niin korttini on pelattu.
 
Viimeksi muokattu:
Ei kysymys ole järjestelyistä sinänsä vaan siitä, että luottamukseni häneen ja meihin yhteisenä tiiminä rapistuu. Niin kuin alussa kirjoitin, olen heikkoitsetuntoinen reppana, sellainen runosieluinen ja ahdistuva humanistinolo. Tarvitsen tukea ja tunteen siitä, että saan tukea.

Pidän parempana vaihtoehtona yksin olemista kuin löysässä hirressä roikkumista. Asiani eivät ole mallillaan enkä pärjää vertailussa moniin muihin miehiin. Jos tytskä odottaa minulta samaa kuin keskivertomieheltä, niin korttini on pelattu.

Voi että miten vihaan sanaa 'tiimi'.

Ja minkälaisia asioita mielestäsi odotetaan 'keskiverto' -mieheltä?

Sinun itsetunto ongelmasi on se, että et ole hyväksynyt itseäsi sellaisena kuin olet ja olet hämmentynyt arvomaailmasi suhteen että mikä se on. Hyvin ymmärrettävää. Mutta uskon että heti kun ne asiat jotenkin mielessäsi itsellesi selvität niin osaat ja uskallat olla oma itsesi. Et mieti mitä keskivertomieheltä odotetaan ja luultavasti paljon todennäköisemmin löydät naisen, joka ymmärtää sinua ja osaa tukea ja jota myös sinä osaat tukea, koska naisetkin kaipaavat sitä tukea.
 
Viimeksi muokattu:
Voi että miten vihaan sanaa 'tiimi'.

Sanassa on ilkeä liike-elämän sävy, mutta se kuvaa kuitenkin sitä, että parisuhteen onnistumisen edellytys on yhteistyö. Kaksi pelkästään omiin tarpeisiinsa keskittyvää ihmistä ei pysty pitkää suhdetta rakentamaan.

Ja minkälaisia asioita mielestäsi odotetaan 'keskiverto' -mieheltä?

Sitä että selviää yleensä ottaen jokapäiväisestä arjesta ja pystyy pääsääntöisesti kantamaan vastuunsa yhteisestä rahataloudesta.

Sinun itsetunto ongelmasi on se, että et ole hyväksynyt itseäsi sellaisena kuin olet ja olet hämmentynyt arvomaailmasi suhteen että mikä se on.

Joku toinen saattaisi sanoa, että minun ongelmani on se, että olen harvinaisen hyvin hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Olen varma että sekä puolisoni, vanhempani, tuttavani, poliitikot että ihmiset yleensä eivät tahtoisi nähdä minunlaisiani suurissa määrin.

Minä olen yhteiskunnalle taakka, huollettava. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan tuottava. Minä en vain saa mitenkään motivoitua itseäni tuottavaksi, vaikka kuinka olen yrittänyt. Voisin maata loppuelämäni sammalmättäällä, tuijottaa tähtiä ja kuunnella järven kohinaa, jos sosiaalista painetta ei olisi.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä syöt

Tavallista perusruokaa. Pidän ruoanlaitosta. Tekisin mielelläni jotain erikoisempaakin, jos minulla olisi rahaa ostaa ainekset. Pidän selvistä mauista. Ahven tarvitsee enintään ruisjauhot ja suolan, ei yhtään enempää. Pestoa ei pidä siihen sotkeman. Peston voi syödä sellaisenaan pastan kanssa. Pesto pitää tehdä itse. Ostettu pesto ei ole hyvää.

mihin aikaan

Syön pitkin päivää. Aamulla annostelen tukevasti, mutta iltaa kohti kevennän.

milloin nukut

Nukkuisin mieluiten aikaisin, jolloin myös heräisin aikaisin. Mutta esimerkiksi eilen/tänään minulla on ollut niin paha mieli ja ahdistunut olo, etten uskalla mennä sänkyyn edes lukemaan. Siksi tuijotan tätä ruutua ja toivon, että uni lopulta vyöryy raskaana ja nopeana eikä salli minun piehtaroida pahuudessa.

ja miten paljon.

Mieluiten paljon. Keskiarvona kahdeksan tuntia yössä on hyvä.

Minä vastaavasti tahtoisin tietää, kehitteletkö seksifantasioitasi eteenpäin tarinoina vai ovatko ne ainoastaan häilyviä kuvia?
 
Viimeksi muokattu:
Onko nyt niin, että olet lyöttäytynyt jonkun naisen elätettäväksi, ja odotat häneltä rahallisiakin uhrauksia itsesi eteen? Kumpikohan tässä suhteessa mahtaa olla se laskelmoivampi?

Ja parisuhde on tosiaan tiimi. Se tarkoittaa, että kumpikin tukee vuorollaan toista. Miten sinä olet tukenut tyttöystävääsi asioissa, joissa hän tarvitsisi tukea? Mitä sinä olet tuonut tiimiinne?
 
Hyviä kysymyksiä ja elättelyteorian ruokkimistutkimusta.
Onko nyt niin, että olet lyöttäytynyt jonkun naisen elätettäväksi, ja odotat häneltä rahallisiakin uhrauksia itsesi eteen?
Ehkä, ehkäpä niin. Vai onko nyt niin, että tyttöystävä on lyöttäytynyt jonkun reppanan elättäjäksi, ja odottaa häneltä henkisiä uhrauksia itsensä eteen?

Kumpikohan tässä suhteessa mahtaa olla se laskelmoivampi?
Hyihyi! Mitä tyttö ostaisi? Onko hän loinen vai typerys, tai jotain muuta ja mitä? Pyhimys?

Ja parisuhde on tosiaan tiimi. Se tarkoittaa, että kumpikin tukee vuorollaan toista.
Kauppa se on joka kannattaa, varsinkin ihmiskauppa! Ostan yhden reppanan kiitos, vai pitäisikö heidän olla ilmaisia?

Miten sinä olet tukenut tyttöystävääsi asioissa, joissa hän tarvitsisi tukea?
Taloudellista tukea ja muuta sosiaalitointa tai vähän sosialisointiakin. Kumpi parisuhdejärjestelmä toimii paremmin, kommunistinen vai kapitalistinen?

Mitä sinä olet tuonut tiimiinne?
Mitä pääomaa tyttöystävä sijoittaa muuta kuin rahaa? Mitä sillä rahalla sitten pitäisi saada?
Ap on kertonut jo paljon itsestään. Mittailtaisiinkos se vaikka euroina? Onko reppanalla arvoa, vai pitäisikö hinnan olla negatiivinen eli reppanan maksaa siitä että pääsee elätettäväksi?
 
Viimeksi muokattu:
Mielipiteenäni esitän, että jos parisuhde aiheuttaa ahdistusta ja päänvaivaa päivittäin, olisi syytä ehkä lopettaa se?

Minä kaipaisin mieheltäni turvaa.Miehen tulisi olla auttavainen ja suurisydäminen ja esimerkiksi kun näkee minun ajavan nurmikkoa niin tulee ja sanoo, että annappas kun minä yms.

Minä puolestani voisin keitellä hyviä ruokia ja leipoa pullaa, pestä pyykkiä ja silitellä.

Minä olen ns. vahva ihminen, realisti ja tarkkanäköinen. En voi sietää kieroilua, lusmuilua enkä marinaa ja valitusta.

Minusta tuntuu, että miesystävä välillä turvautuu minuun, ei ole auttavainen eikä hyväsydäminen. Suhde aiheuttaa minulle pään vaivaa, mutta tässä vaan tarvon....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei insinööri;10616294:
Minusta tuntuu, että miesystävä välillä turvautuu minuun, ei ole auttavainen eikä hyväsydäminen. Suhde aiheuttaa minulle pään vaivaa, mutta tässä vaan tarvon....
Olisi syytä ehkä lopettaa se?

Minä kaipaisin mieheltäni turvaa.
Pitempi mies tuntuu turvallisemmalta.

Miehen tulisi olla auttavainen ja suurisydäminen ja esimerkiksi kun näkee minun ajavan nurmikkoa niin tulee ja sanoo, että annappas kun minä yms.

Minä puolestani voisin keitellä hyviä ruokia ja leipoa pullaa, pestä pyykkiä ja silitellä.
Sitä moni mies ostaisi.

Minä olen ns. vahva ihminen, realisti ja tarkkanäköinen. En voi sietää kieroilua, lusmuilua enkä marinaa ja valitusta.
Ei tarvitse ostaa sitä mitä ei tarvitse. Tarvitseeko myydä juuri sitä mitä voi tarjota, mm. vahvuutta, realismia ja tarkkanäköisyyttä?
 
Tavallista perusruokaa. Pidän ruoanlaitosta. Tekisin mielelläni jotain erikoisempaakin, jos minulla olisi rahaa ostaa ainekset. Pidän selvistä mauista. Ahven tarvitsee enintään ruisjauhot ja suolan, ei yhtään enempää. Pestoa ei pidä siihen sotkeman. Peston voi syödä sellaisenaan pastan kanssa. Pesto pitää tehdä itse. Ostettu pesto ei ole hyvää.

Syön pitkin päivää. Aamulla annostelen tukevasti, mutta iltaa kohti kevennän.

Nukkuisin mieluiten aikaisin, jolloin myös heräisin aikaisin. Mutta esimerkiksi eilen/tänään minulla on ollut niin paha mieli ja ahdistunut olo, etten uskalla mennä sänkyyn edes lukemaan. Siksi tuijotan tätä ruutua ja toivon, että uni lopulta vyöryy raskaana ja nopeana eikä salli minun piehtaroida pahuudessa.

Mieluiten paljon. Keskiarvona kahdeksan tuntia yössä on hyvä.

Minä vastaavasti tahtoisin tietää, kehitteletkö seksifantasioitasi eteenpäin tarinoina vai ovatko ne ainoastaan häilyviä kuvia?

Jos minä saisin suositella sinulle jotakin ammattia, niin sinussa Suomi on menettänyt loistavan poliitikon, jos et ole sitä?

En ala kyselemään uudelleen mitä syöt, mutta ruokailutottumuksesi pahentavat oloasi; syöt pitkin päivää ja jos vielä syöt leipää pitkin päivää tai jotakin muita viljatuotteita, niin se tapa lopeta. Tee ateria ja välipaloina hedelmiä.

Et ole rehellinen itsellesi, et luota itseesi ja et uskalla olla avoin. Vanhempasi olivat/ovat kovia työihmisiä.

Asetat itsellesi epärealistisia vaatimuksia, etkä osaa antaa itsellesi anteeksi, relaa.

Seksifantasiani ovat häilyviä kuvia, tarinoita en elättele.
 
Viimeksi muokattu:
En ala kyselemään uudelleen mitä syöt, mutta ruokailutottumuksesi pahentavat oloasi; syöt pitkin päivää ja jos vielä syöt leipää pitkin päivää tai jotakin muita viljatuotteita, niin se tapa lopeta. Tee ateria ja välipaloina hedelmiä.

Olen juuri laihduttanut 15 kiloa normaalipainoon. Opettelin syömään paljon viljatuotteita (en tosin leipää) ja runsaita aterioita. Se oli laihdutukseni avain.
 
Viimeksi muokattu:
Onko nyt niin, että olet lyöttäytynyt jonkun naisen elätettäväksi

Jos olisin lyöttäytynyt naiseni elätettäväksi, niin tuskin harkitsisin eroa. Elätit pyrkivät hyötymään taloudellisesti. Eroaminen ei elätä.

Kysymys on siitä, etten luota naiseeni. En oikein enää usko, että hän tahtoo pitää minusta huolta. Minusta tuntuu, että hän laskee etujaan. Sellaisessa suhteessa en uskalla elää.

Luulisi naisten ymmärtävän tilanteen, koska kotivaimoaikoina he olivat riippuvaisia miehestään. Tuskin se aina herkkua oli. Monesti naiset joutuivat pelkonsa vuoksi alistumaan, koska se oli taloudellinen pakko. Nykymaailmassa tällaista riippuvuuden pakkoa ei ole, ei miehellä tai naisella.

En halua elää suhteessa pelossa tai epävarmuudessa. Tahdon voida luottaa. Tahdon että minulla on arvo, vaikka en elämässä onnistuisikaan.
 
Viimeksi muokattu:
^Tuskinpa enää kukaan nykynainen hirveästi hakee miestä, josta saa pitää huolta. Aikuisen ihmisen tulee itse huolehtia itsestään.

Mitä jos olisit sinkku, ap? Miten silloin pärjäisit?

Ja tärkeimpänä, miksi rupesit suhteeseen, jos naisesi luonne riepoo? Onko tullut mieleen, ettei se hänellekään ole kovin palkitsevaa, turvallisuuden tunnetta herättävää tai tyydyttävää pitää nurkissa perässä vedettävää, itsensä elättämiseen ja asioiden hoitamiseen kykenemätöntä miestä? Ehkä hän pelkää, ettei sinusta ole hänelle tueksi ja avuksi, jos tiukka paikka tulee.

Itse olen ehkä sanotaanko insinöörimäinen, tai ainakin järjestelmällinen ja rationaalinen sekä pidän rahat ja rakkauden tiukasti omissa karsinoissaan enkä ala aikuista, tervettä ihmistä elättää. Erosin kaltaisestasi taiteilijasielusta, koska en kestänyt sitä että kaikki materiaalinen ja elämässä välttämätön konkreettinen arjen pyöritys on minun varassani. Jos minä olisin sairastunut tai menettänyt työkykyni, olisimme olleet täysin tyhjän päällä. Mies ei olisi osannut hoitaa yhtäkään käytännön asiaa, ei edes laskunmaksua nettipankissa.

Minusta hän oli vain lapsellinen ja pohjattoman itsekeskeinen, kun aina oletti että joku muu hoitaa arjen pyörittämisen - äiti, veli, tyttöystävä, yhteiskunta - ja hän saa vapaasti olla taiteellinen, tunteellinen ja ihanan melankolinen ja haavoittuva. Mitään muuta kuin vaatimuksia vaatimusten päälle ja niskottelua ja oikuttelua ja märinää ja oman navan tuijottelua ("itsensä etsimistä") hän ei kuitenkaan antanut vastineeksi. Nuorempana silti oletin, että voin jotenkin pelastaa hänet ja että hän kyllä muuttuu ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sittemmin kasvoin tästä yli kun en saanut itse suhteesta kuin surua ja murhetta.
 
On sinulla, Nolokolo, harvinaisen vääristynyt käsitys itsestäsi. Liian positiivinen nimittäin.

Sinä olet patalaiska loinen, joka haluaa muiden taistelevan omat taistelunsa. Muiden tekevän kaiken sinun eteesi, mutta sinä et ole valmis tekemään mitään suhteen eteen. Sitten väännät mielessäsi tyttöystävän laskelmoivaksi. Laskelmoivaksi, kun hän luultavasti toivoisi sinun panostavan yhtä paljon kuin hän sinuun. Sitähän sinä et todellakaan tee.

Haluat turvaa? Mene äitisi helmoihin. Äitiä sinä olet hakemassa itsellesi, et tasaveroista seurustelukumppania.
 
^Tuskinpa enää kukaan nykynainen hirveästi hakee miestä, josta saa pitää huolta. Aikuisen ihmisen tulee itse huolehtia itsestään.

Tämä on perusongelma. Minä odotan kumppaniltani sitä, että liitto on me eikä minä + minä. Osasyy suuriin avioerolukuihin lieneekin se, että liitot solmitaan laskelmoiden, puolisosta etsitään tyydyttäviä ominaisuuksia sen sijaan että sitouduttaisiin yhdessä olemisen ideaan. Keskinäinen suhde tuskin läpi elämän kantaa. Sen sijaan liiton pyhyyden ja kauneuden idea voi kantaakin.

Mitä jos olisit sinkku, ap? Miten silloin pärjäisit?

Oikein hyvin. Olenhan toki ollut sinkku. Viihdyn yksin, pidän kirjoista, nautin ruoanlaitosta ja pyykitkin soljuvat koneeseen ja ulos omalla painollaan.

Ja tärkeimpänä, miksi rupesit suhteeseen, jos naisesi luonne riepoo?

Asia on avautunut vähitellen.

Onko tullut mieleen, ettei se hänellekään ole kovin palkitsevaa, turvallisuuden tunnetta herättävää tai tyydyttävää pitää nurkissa perässä vedettävää, itsensä elättämiseen ja asioiden hoitamiseen kykenemätöntä miestä? Ehkä hän pelkää, ettei sinusta ole hänelle tueksi ja avuksi, jos tiukka paikka tulee.

Eihän hänen pakko ole kanssani olla. En minä pane vastaan, jos hän tahtoo erota. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän tahtoo pitää minusta lujasti kiinni (tuntee mm. mustasukkaisuutta), mutta ei kuitenkaan ole valmis hyväksymään minua monine heikkouksineni.

Itse olen ehkä sanotaanko insinöörimäinen, tai ainakin järjestelmällinen ja rationaalinen sekä pidän rahat ja rakkauden tiukasti omissa karsinoissaan enkä ala aikuista, tervettä ihmistä elättää.

Ei hän varsinaisesti ole minua elättänyt. Kysymys on satasista ja perustarpeista, siitä että saan maksettua vuokrani ja syötyä edes makaronia ja ketsuppia.

Mies ei olisi osannut hoitaa yhtäkään käytännön asiaa, ei edes laskunmaksua nettipankissa.

Minä olen meistä selvästi käytännöllisempi. Olen hurjasti tehokkaampi esimerkiksi kodinhoidossa ja ruoanlaitossa kuin tytsyni, joka on ihme nysvääjä.

Minusta hän oli vain lapsellinen ja pohjattoman itsekeskeinen, kun aina oletti että joku muu hoitaa arjen pyörittämisen

Minä en oleta. Olen alkoholistiperheestä. Sieltä on jäänyt monenlaisia pelkoja ja heikkouksia. Minun on ihan oikeasti vaikea selvitä aina edes ovesta ulos, koska rappukäytävä on uhka. En siis oleta. Minä en vain pysty.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on perusongelma. Minä odotan kumppaniltani sitä, että liitto on me eikä minä + minä. Osasyy suuriin avioerolukuihin lieneekin se, että liitot solmitaan laskelmoiden, puolisosta etsitään tyydyttäviä ominaisuuksia sen sijaan että sitouduttaisiin yhdessä olemisen ideaan. Keskinäinen suhde tuskin läpi elämän kantaa. Sen sijaan liiton pyhyyden ja kauneuden idea voi kantaakin.

Niin minäkin odotan liitosta juuri tuota että se on "me". Mutta jos toiseen ei voi luottaa että hän pystyy ja haluaa huolehtia, kun tiukka paikka tulee, silloin ei voi olla "me". Ja se toimii kumminkin päin. Toisaalta kyse ei ole vain tiukoista paikoista, vaan puolison kanssa on oltava samalla puolella ihan koko ajan ja tähän kuuluu se, että hänen ominaisuuksiaan ja luonnettaan tulee kunnioittaa koska vain siten voi pelata tiiminä. Jos tähän ei pysty, ei minusta pitäisi olla yhdessä. Varsinkin pidemmässä parisuhteessa alunperinkin epäsopivat ihmiset lopulta vain inhoavat ja vihaavat toisiaan ja juuri niitä ominaisuuksia, joihin alun perin ihastuivat, jos kunnioitusta ei ole.

Jos puolisosta ei pitäisi etsiä tyydyttäviä ominaisuuksia, niin mitä sitten täällä valitat, että tytsyn insinöörimäisyys ärsyttää? Mitä tuo liiton pyhyys ja kauneus oikein tarkoittaa? Mikä on yhdessä olemisen idea ja millä tavalla se puuttuu tytöltäsi, eihän hän sinua ole jättänyt vai onko? Miksi suhteesta ei pitäisi etsiä plussia ja lisäarvoa siihen nähden että elää sinkkuna? Minä ainakin myönnän että en mihinkään tervan juontiin ala vaan haluan suhteestani iloa, onnea, hyötyä ja apua elämääni. Ehkä se on sitten laskelmointia.

(kuulostat yhä enemmän exältäni, lässynläätä riittää, mutta kun pyydetään konkretiaa tai itse pitäisi tehdä jotain, ei se onnistu)


Eihän hänen pakko ole kanssani olla. En minä pane vastaan, jos hän tahtoo erota.

Jaa että hänen täytyy erotakin sinun puolestasi? :D

Ei hän varsinaisesti ole minua elättänyt. Kysymys on satasista ja perustarpeista, siitä että saan maksettua vuokrani ja syötyä edes makaronia ja ketsuppia.

Sossusta saa rahaa, jos omat loppuvat kesken. Omat rahat riittävät huomattavasti paremmin, kun hakeutuu töihin. Ja hei, omat rahat riittävät myös, kun ei jakele satasia sinne sun tänne. Olisithan voinut kysyä tyttöystävältäsi lainaa, paperille tehdyllä velkakirjalla jossa myös lainan takaisinmaksupäivä. Se on reilua ja tasapuolista molemmille.

Mistä tässä nyt oikein on kyse? Tyttö ei antanut rahaa kun pyysit, ja nyt hän on omaa etuaan havitteleva laskelmoija?
 
Viimeksi muokattu:
Onhan hän sinua elättänyt, jos on antanut rahaa vuokranmaksuusi ja perusruuan ostoon.

Ja tyttöystäväsi pitäisi siis hyväksyä pyyteettömästi sinut sellaisenaan, vaikka sinäkään et hyväksy häntä sellaisenaan, vaan valitat täällä hänen insinöörimäisyydestään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja myönnä pois;10616711:
Mutta jos toiseen ei voi luottaa että hän pystyy ja haluaa huolehtia, kun tiukka paikka tulee, silloin ei voi olla "me".

Ei toiseen pidäkään luottaa sillä tavoin, että hän on virheetön, vaan sillä tavoin, että hän on sitoutunut suhteen ideaan.

Kumppani voi milloin tahansa sairastua masennukseen, skitsofreniaan, MS-tautiin tai muuttua muuten toimintakyvyttömäksi. Silloin suhdetta pitää kasassa suhteen idea eikä kumppani. Tällaisessa suhteessa kumppani on pelkkä taakka eikä ilo. Jos suhde perustuu ajatukseen, että kumppanilta on saatava jotain, ei se elämänmittaisesti kestä.

Pitkässä suhteessa yleensäkään oma kumppani ei voi koskaan olla yhtä viehättävä ja houkutteleva kuin vieraat ihmiset. Nykyäänhän nuoret solmivatkin suhteensa käytännössä väliaikaisiksi. Häätkin saatetaan viettää sillä asenteella, ettei tämä kuitenkaan kestä. Bileet on silti saatava.

No, ei varmasti kestä, jos tavoite ei ole suhteessa itsessään vaan siinä, että saa kumppanistaan maksimaalisen hyödyn.

Heivaisitko sinäkin miehen, joka ei hyödy terapiasta eikä lääkityksestä vaan makaa viisi vuotta sängyssä itsemurhaa hautoen? Onko sinun ideasi suhteesta se, että sinun itsesi pitää hyötyä, vai se, että suhde on olemassa suhteen itsensä vuoksi? Jos ajatuksesi on hyötyminen, ennustan, etteivät suhteesi tule kestämään edes viittätoista vuotta. Ennustan myös, että tiukan paikan tullen et saa itse tukea.

Jos puolisosta ei pitäisi etsiä tyydyttäviä ominaisuuksia, niin mitä sitten täällä valitat, että tytsyn insinöörimäisyys ärsyttää?

Koska en näe mieltä jatkaa suhdetta, jos tytsy ei ole sitoutunut suhteen ideaan eli meihin vaan minuun. Minusta suhteen tulee perustua velvollisuusmoraaliin eikä hyötymoraaliin. Hyötymoraalisilla suhteilla ei ole tulevaisuutta, koska ihminen useimmiten hyötyy enemmän kumppanin vaihtamisesta kuin saman kumppanin kanssa elämisestä.

Mitä tuo liiton pyhyys ja kauneus oikein tarkoittaa?

Suunnilleen sitä, mitä kristityt, etenkin katolilaiset, sillä tarkoittavat. Liitto on ihmisten yläpuolella, jonkin suuremman asettama ja siksi pyhä. Sen vuoksi ihmisen ei pidä sitä omien tarpeidensa mukaan ronkkia. Pettäminenkin on parempi vaihtoehto kuin eroaminen. Olenkin antanut tytsylleni luvan pettää.

Minä ainakin myönnän että en mihinkään tervan juontiin ala vaan haluan suhteestani iloa, onnea, hyötyä ja apua elämääni. Ehkä se on sitten laskelmointia.

Sitten on päivänselvää, ettet koskaan tule saavuttamaan elämänmittaista parisuhdetta, vaan vaihdat kumppaniasi, kun parempi eteen tulee. Ainahan sellainen lopulta tulee. Niin täydellistä miestä ei olekaan, etteikö tylsistymisen jälkeen parempi kävelisi vastaan.

Sossusta saa rahaa, jos omat loppuvat kesken.

Eipä tippunut opiskelijalle.

Omat rahat riittävät huomattavasti paremmin, kun hakeutuu töihin.

Voi kuinka mielelläni menisinkin töihin, kun saisin niitä. Ja kyllä, olen tehnyt aikaisemmin monenlaisia töitä, yöllä ja päivällä, siistejä ja paskaisia, pienipalkkaisia ja hyväpalkkaisia. Pidän enemmän ruumiillisesta kuin henkisestä työstä.

Olisithan voinut kysyä tyttöystävältäsi lainaa, paperille tehdyllä velkakirjalla jossa myös lainan takaisinmaksupäivä.

Lainaa on turha ottaa, jos ei varmasti pysty maksamaan sitä takaisin. Koska minulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia tuloja, on se vaikeaa.

Mistä tässä nyt oikein on kyse? Tyttö ei antanut rahaa kun pyysit, ja nyt hän on omaa etuaan havitteleva laskelmoija?

Kyllä hän tarvitsemani satasen antoi, mutta hän ei antanut sitä muitta mutkitta vaan harkiten. Ja koska hän tietää, että olen itsetuhoinen ja minun on hyvin vaikea selvitä eteenpäin, pidin tekoa turvallisuuttani uhkaavana. Nyt minulla on tunne, etten voi enää luottaa häneen. Itsemurha-ajatukset vahvistuivat, pelko kasvoi. Viime yö oli kaaosmainen.
 
Se ei tarkoita samaa kuin elättiys. Vai onko käsityksesi parisuhteesta se, että kun toinen esimerkiksi joutuu työttömäksi ja toinen joutuu työttömyyden aikana maksamaan enemmän talovelkaa, niin siitä pitää tehdä velkakirja?

Ei välttämättä, mutta se pitää huomioida talon omistussuhteissa. Se, joka maksaa enemmän, omistaa enemmän. Pankin tädit osaavat tehdä tästä paperit. Eikä talovelkaa pitäisi ottaa niin paljoa, ettei siitä selviydy ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla. Ja ennen kuin on ansiosidonnaiskelvollinen, ei talovelkaa pidä ottaa. Jos ansiosidonnainen tai muut säästöt loppuvat ennen työn löytymistä, talo myydään tai kumppani ostaa toisen siitä ulos (jos pystyy). Talo ja talovelka ovat vain tavaraa, aika helppoja sumplia. Pointti kuitenkin se, että parisuhteessakin aikuinen ihminen mielestäni vastaa omista velvoitteistaan, raha-asioistaan, henk koht hygieniastaan, urakehityksestään jne.

Rahaa ja rakkautta ei sovi sekoittaa keskenään, kuten sinä tässä nyt teet. Tyttiksesi varmaan miettii, tekeekö hän karhunpalveluksen koko suhteelle, jos sinun rahoittamisestasi alkaa tulla tapa. Hän varmaan miettii, oletko sinä suhteessa suhteen takia vai siksi että sinulla olisi joku ilmaisten satasten jakelija. Ja kyllä minä ainakin joka kerta mietin, lainaanko sata euroa jollekulle, saati että se pitäisi noin vain antaa. Itse en kehtaisi myöskään pyytää kuin lainaksi.

Puhuit edellisessä postauksessasi höpöjä vaikeista sairauksista, ms-taudeista ja muista. Niihin voi varautua henkivakuutuksella/sairausvakuutuksella ja niiden kanssa katsotaan sitten tilanteen mukaan. Sinä et vissiin kuitenkaan kärsi mistään fyysistä työkykyä rajoittavasta? Henkisesti ehkä saattaisi olla paikallaan puhua ammatti-ihmisen kanssa asioistasi. Tai siis aivan varmasti olisi paikallaan. Jos rahan pyytämisen harkintaa saa noin pahasti pois raiteiltasi, miten kuvittelet voivasi olla suhteesi ja kumppanisi tukena kun ihan oikeita ongelmia ilmenee? Kuulostaa siltä, että ongelmasi ovat vähän syvemmällä ja tykkäät nyt vain kaataa ne kumppanisi niskaan. Selvitä kotipesä kuntoon, parisuhteet eivät muuten onnistu. Saithan sinä hyvänen aika jo rahasi, mitä vielä valitat?

Tuntuu myös kummalliselta, että sinusta sairastunut kumppani on pelkkä taakka ja että pitkässä suhteessa aina muut kuin oma kumppani ovat houkuttelevampia. Hmm? Kaiken kaikkiaan sinun käsityksesi parisuhteesta kuulostaa kummalliselta, mutta alkoholistiperheen lapsena et ehkä mitään kovin normaalia parisuhdetta ole nähnytkään.

Meilläpäin pidetään ihan normaalina, että huonosta suhteesta pyritään pois. Esimerkiksi vaikeasti masentuneen, itsetuhoisen ihmisen kanssa parisuhde on joskus mahdoton, ellei sitten halua itsekin sairastua. Ja se on kaiketi joka mittarilla huono lopputulos. Toisekseen, onko parisuhde jossa petetään, mikään parisuhde? Miksi olla parisuhteessa, jos kumpikin osapuoli oikeastaan viihtyisi paremmin jonkun muun kanssa? Yksinkertainen asia, miksi noin vaikea? Miksi pitäisi sinnitellä väärän kumppanin kanssa ihan vain periaatteesta? Miten niin parisuhde on osapuoltensa yläpuolella? Eikö silloin ole aivan samantekevää, kenen kanssa elämänsä jakaa, kunhan on parisuhde?

MItä tulee minun parisuhteeni arvosteluun, elän melko monetta vuotta onnellisessa avoliitossa. Minulla on krooninen sairaus ja miehelläni neurologisia oireita, muttei vielä diagnoosia. Ei ole aikomusta nostaa kytkintä, sillä edelleen saan suhteesta iloa, onnea, tukea, apua ja hyötyä. Varsinkin tukea ja apua. Olen myös valmis sitä itse antamaan, mutta en ihmiselle, joka ei sitä osaa arvostaa ja kunnioittaa, vaan halkoo hiuksia ja keksii aina vain uusia vaatimuksia miten asioiden pitäisi olla.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä