Aloitetaan nyt vaikka syömisestä: Ennen likka veteli n.2dl kerrallaan kasvista, mutta nykyään hyvä jos saa muutaman rkl suuhun tupattua ja sitten alkaa kova kitinä, venkoilu, kääntelee päätään mahd. nopeasti yms... Ensin kitisee ja huutaa ruokaa ja on innoissaan kun näkee että alan sitä valmistamaan, mutt sitten kun ruokalappu on kaulassa ja eka lusikallinen menossa suuhun niin ei se syöminen olekaan enää mistään kotoisin... No sitten kun huomaa että ollaan lopettelemassa ruokailua (pyyhin suuta, ruokalappu pois...) niin likka oikein hihkuu ja nauraa ja on tosi innoissaan! Ihan kuin ruokailu olisi hänelle pelkkää rääkkiä vaikka itse sitä pyytää
Hedelmäsoseet menee kohtalaisen hyvin iltaisin, nekään ei kyllä enää niin hyvin kuin ennen. Kasviksista annan montaa eri makua ja ihan sama koitanko tehdä makeaa vai mautonta niin yhtä tyly vastaanotto :/
No tässä syöminen LYHYKÄISYYDESSÄÄN.
Sitten hereilläolo: Ennen aamupäivät menivät kuin vettä vaan. Likka viihtyi lattialla, joko minä seurana tai yksin. Ei kitissyt "turhia" ja muuten hän tuntui olevan oikein tyytyväinen. No nyt on kaikki päälaellaan. Tyttö kitisee ja kitisee, ihan sama vaikka olisi juuri nukkunut ja syönyt, vaippa olisi kuiva ja minä seurana: mikään ei kelpaa. Kun on lattialla, pyytää syliin, mutta parin minuutin päästä siinä onkin oikein kamala olla!
Tyttö on tyytyväinen oikeastan vain nukkuessaan ja kun ollaan kylässä ja hirveästi toimintaa ympärillä :/
Iltaisin "tylsyyskitinää" on ollut jo parisen kuukautta, mutta tämä tuntuu menevän yli kun sitä tylsää tuntuu olevan jatkuvasti vaikka parhaani tekisin...
Muilla tälläistä?
Hedelmäsoseet menee kohtalaisen hyvin iltaisin, nekään ei kyllä enää niin hyvin kuin ennen. Kasviksista annan montaa eri makua ja ihan sama koitanko tehdä makeaa vai mautonta niin yhtä tyly vastaanotto :/
No tässä syöminen LYHYKÄISYYDESSÄÄN.
Sitten hereilläolo: Ennen aamupäivät menivät kuin vettä vaan. Likka viihtyi lattialla, joko minä seurana tai yksin. Ei kitissyt "turhia" ja muuten hän tuntui olevan oikein tyytyväinen. No nyt on kaikki päälaellaan. Tyttö kitisee ja kitisee, ihan sama vaikka olisi juuri nukkunut ja syönyt, vaippa olisi kuiva ja minä seurana: mikään ei kelpaa. Kun on lattialla, pyytää syliin, mutta parin minuutin päästä siinä onkin oikein kamala olla!
Iltaisin "tylsyyskitinää" on ollut jo parisen kuukautta, mutta tämä tuntuu menevän yli kun sitä tylsää tuntuu olevan jatkuvasti vaikka parhaani tekisin...
Muilla tälläistä?