A
"a.p"
Vieras
Meillä 5- ja 2-vuotiaat lapset. Käyn kokopäivätöissä ja olen aivan kuollut. Milloin tämä rääkki helpottaa?!
T
täh
Vieras
Miten sä voit olla kuollut? Mä olen yh, mulla on 3 lasta, teen pitkiä päiviä vaativassa esimiesasemassa, enkä ole ollenkaan kuollut.
Varsinkin jos on mies kuviossa, niin en ymmärrä valitusta. Toinen hakee, toinen vie, saa omaa aikaa niin paljon kuin tahtoo jne.
Varsinkin jos on mies kuviossa, niin en ymmärrä valitusta. Toinen hakee, toinen vie, saa omaa aikaa niin paljon kuin tahtoo jne.
Jaa-a, sen kun tietäisi. Toisaalta se helpottaa vähän, kun lapset ovat hivenen isompia. Minulla 10v 8v ja 6v. Toisaalta taas ei, koska silloin kun lapset olivat pienempiä- olivat he päiväkodin turvissa. Nyt pitää kontrolloida kännykällä kahta koululaista, ja pyydystellä heitä sitten kotiin syömään jne.
aika paljon oletuksia. Ei miehen olemssaolo tarkoita aina sitä. että toinen hakee ja toinen vie. Eikä edes sitä omaa aikaa.Alkuperäinen kirjoittaja täh;23466068:
2
2täh2t
Vieras
Minä 3-vuorotyössä sairaanhoitajana, raskaana (nyt jo viikolla 34 jään keskiviikkona äitiyslomalle ) 6v ja 5v lapset. Tässähän tämä menee. olen ollut töissä nuorimmaisen ollessa 1v4kk, siitä lähtien. Itseäni helpottaa tuo 3-vuorotyö. 8-16 työtä en varmaan pystyisi edes tekemään. Tähän niin tottuu ja viikkovapaat on ihan ehdottomia kaikkien kannalta. Meillä mies tekee paljon, auttaa ja tekee ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä. Milloin helpottaa? meillä helpottui siinä vaiheessa kun nuorimmaisen pahin uhma taantui Eli olikohan tuossa 3,5v iässä ja sitten kun muutettiin omakotitaloon rivitalosta, niin elämä on ollut huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää!!!
O
ohi meni
Vieras
Mä en ihan käsittänyt kun aloittaja kysyi että milloin rääkki helpottaa niin vastaaja ihmettelee miten aloittaja voi olla kuollut vaikka on parisuhteessa ja hänellä itsellään on kolme lasta ja on yh???Millä tavalla se vastaajan elämän tilanne helpottuu ja tuntemus siitä että hoitorumba on raskasta vaikka vastaajalla olisi millanen elämän tilanne tahansa???Miten se asia ylipäätänsä littyy aloittajan tilanteeseen?Käsittääkseni aloittaja ei pyytänyt kritiikkiä omaa elämäänsä kohtaan vaan myötätuntoa ja nimenomaan vastausta koska mahdollisesti hänen tilanteessa arki vähän helpottuis...
Joskus ei voi muuta kuin ihmetellä toisten luetun ymmärtämis taitoa...
Joskus ei voi muuta kuin ihmetellä toisten luetun ymmärtämis taitoa...
B
Beep
Vieras
Eiku jokainen ihminen on samanlainen, etkö Ultramariini ole vielä oppinut kaksplus-palstan opetuksia. Jokaisen on oltava samanlainen kestävyydeltään, unentarpeeltaan, tunne-elämältään... list goes on. Jos poikkeat tästä normista, niin "ihmetellään".
Ja huvittavinta että se normi on vain sen yhden kirjoittajan pääkopassa ja sieltä yhdestä vinkeklistä se tätä maailmaa katselee.
U
"Utelias"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja 2täh2t;23466146:
Mitäs vuoroa sun mies tekee? Sellainen onki helppoa jos toinen vuorotöissä. Meillä molemmat ja ei meinaa jaksaa.
Työssäkäyvät äidit on aika laaja käsite.
Mä teen töitä n. 2-4 päivää viikossa n. 9-12 tuntia. Loput 3-5 päivää pyrin tekemään hommia vaan n. 2-4 tuntia.
Lapsia 4, nuorin 9kk, vanhin 7v.
Mutta en mä koe tätä rääkkinä, useimmiten en edes kovin rankkana, pitkien päivien jälkeen tosin saatan kaivata päiväunia tai ainakin hetken hengähdystä.
Mutta mies on kotona hoitamassa lapsia, se helpottaa jo ihan älyttömästi, kun niitä ei tarvitse kuskailla hoitoon tms.
Mä teen töitä n. 2-4 päivää viikossa n. 9-12 tuntia. Loput 3-5 päivää pyrin tekemään hommia vaan n. 2-4 tuntia.
Lapsia 4, nuorin 9kk, vanhin 7v.
Mutta en mä koe tätä rääkkinä, useimmiten en edes kovin rankkana, pitkien päivien jälkeen tosin saatan kaivata päiväunia tai ainakin hetken hengähdystä.
Mutta mies on kotona hoitamassa lapsia, se helpottaa jo ihan älyttömästi, kun niitä ei tarvitse kuskailla hoitoon tms.
en riittävän hyvin, mutta sen olen oppinut, että ei saa puhua väsymyksestä, koska aina on joku joka on väsyneempi. Yhden lapsen äiti ei ainaakaan saa olla väsynyt, ja toisaalta useamman lapsen äidin on turha rutista, itehän on kakaransa hankkinut. Töissäkäyvä saa levätä töissä, kun pääsee pois kotoa sanovat kotiäidit. Ja töissäkäyvien näkökulmastahan ne äidit siellä vaan kotona makaa ja palstailee.:xmas:Eiku jokainen ihminen on samanlainen, etkö Ultramariini ole vielä oppinut kaksplus-palstan opetuksia. Jokaisen on oltava samanlainen kestävyydeltään, unentarpeeltaan, tunne-elämältään... list goes on. Jos poikkeat tästä normista, niin "ihmetellään".
Ja huvittavinta että se normi on vain sen yhden kirjoittajan pääkopassa ja sieltä yhdestä vinkeklistä se tätä maailmaa katselee.
A
"asdf"
Vieras
Sama täällä! Mulla on 4- ja 2-vuotiaat lapset. Vien heidät pyörällä päiväkotiin ja menen päiväksi töihin ja iltapäivällä (usein kaupan kautta) menen hakemaan lapset. Kotiin päästyä heti ruokaa tekemään siinä muun ohessa. Mies käy autolla toisella paikkakunnalla töissä ja tulee aina vasta kuuden jälkeen kotiin. Kun saadaan muksut nukkumaan kahdeksan jälkeen, alan valmistella seuraavan päivän tunteja (olen siis opettaja). Monesti vielä puoliltaöin korjailen esim. aineita tms. Viikonlopuista iso osa menee myös työhommissa.
Onneksi kesä tulee kohta....
Onneksi kesä tulee kohta....
T
Töihin takasi
Vieras
Peesi nimim. Ohi meni! Ihme kilpalaulanta alkaa siitä, kenellä onkaan rankinta ja kuka on eniten oikeutettu olemaan puolikuollut! Kaikenmaailman hönttejä täällä palstalla riittää...
Mutta asiaan: mulla kans onglemia perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisessa. Meillä kolme lasta, 5, 10 ja 14. Aloitin työt vuoden alusta, enkä sen jälkeen ole saanut omaa aikaa useinkaan. Mies matkustaa paljon töiden vuoksi. Arki menee töissä, kaupassa, pyykätessä, tiskien laittamisessa, siivotessa... En vaan jaksa enää illalla edes ajatella lähteväni lenkille tai salille. Kaikki kuntoilu on jäänyt. Aluksi ajattelin, että kunhan totun tähän erilaiseen rytmiin, voin aloittaa urheilun uudestaan. Nyt pelkkä ajatuksin väsyttää! Mies auttaa, kun on kotona ja lapsetkin hoitaa jonkinmoisen osuuden kotihommista. Silti niitä riittää mulle enemmän kuin jaksaisi! Sit vielä kaikki lastenkasvatukseen liittyvä stressi ja huolehtiminen, niiden sairastumiset ja muut. Yritä sitten vielä olla töissä priimaa... Huoh!
Kiitos kun sain purkautua.
Mutta asiaan: mulla kans onglemia perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisessa. Meillä kolme lasta, 5, 10 ja 14. Aloitin työt vuoden alusta, enkä sen jälkeen ole saanut omaa aikaa useinkaan. Mies matkustaa paljon töiden vuoksi. Arki menee töissä, kaupassa, pyykätessä, tiskien laittamisessa, siivotessa... En vaan jaksa enää illalla edes ajatella lähteväni lenkille tai salille. Kaikki kuntoilu on jäänyt. Aluksi ajattelin, että kunhan totun tähän erilaiseen rytmiin, voin aloittaa urheilun uudestaan. Nyt pelkkä ajatuksin väsyttää! Mies auttaa, kun on kotona ja lapsetkin hoitaa jonkinmoisen osuuden kotihommista. Silti niitä riittää mulle enemmän kuin jaksaisi! Sit vielä kaikki lastenkasvatukseen liittyvä stressi ja huolehtiminen, niiden sairastumiset ja muut. Yritä sitten vielä olla töissä priimaa... Huoh!
Kiitos kun sain purkautua.
R
riittävällä lääkityksellä
Vieras
Nyt helpotti, eka vuosi äitinä töissä takana ja lääkitys on kunnossa nyt. Muuten olin ihan uupumut KOKO ajan :/
S
"sama"
Vieras
[QUOTE="Utelias";23466223]Mitäs vuoroa sun mies tekee? Sellainen onki helppoa jos toinen vuorotöissä. Meillä molemmat ja ei meinaa jaksaa.[/QUOTE]
Mies tekee 8-16 työtä ja pystyy tekemään etätöitäkin, koska on IT-alalla. Ja totta, tämähän on juuri se unelma asetelma, että toinen tekee vuoroa ja toinen normaalia. Lasten ei tarvitse olla edes hoidossa kovin paljon
Mies tekee 8-16 työtä ja pystyy tekemään etätöitäkin, koska on IT-alalla. Ja totta, tämähän on juuri se unelma asetelma, että toinen tekee vuoroa ja toinen normaalia. Lasten ei tarvitse olla edes hoidossa kovin paljon
V
vierass
Vieras
Mä aloitin työt 1,5 kk sitten ja eipä ainakaan vielä helpota 
3v ja 9v lapset. Yksinhuoltaja olen ja asun korvessa eli en voi käydä kaupassa esim samalla reissulla, koska muuten en ehdi hakemaan lasta ajoissa päiväkodista...
Mä aloitan työt mahdollisimman aikaisin (herään ennen kuutta, lapsen vien hoitoon ennen seitsemää) sit yritän päästä ajoissa ja hakea ajoissa (noin neljän aikaan oon päiväkodilla) sit kotiin, ruokaa äkkiä väsyneille ja nälkäsille muksuille sit kello onkin liki 18 sit 19 aikaan rupeen laittaan kuopusta nukkumaan ja se ei oo vieläkään tottunut tähän rytmiin ja ysin aikaan nukahtaa yliväsyneenä (aamut siis helvetistä!)... Esikoiselle ei tunnu jäävän aikaa ollenkaan.
Kaikki varmaan helpottuisi, kun ton nuorimmaisen saisi nukahtamaan sillon seiskalta (kotihoidossa nukahti aina seiskalta, vaikka heräsi vasta 9 aikaan...) Rytmi siis hakusessa.
3v ja 9v lapset. Yksinhuoltaja olen ja asun korvessa eli en voi käydä kaupassa esim samalla reissulla, koska muuten en ehdi hakemaan lasta ajoissa päiväkodista...Mä aloitan työt mahdollisimman aikaisin (herään ennen kuutta, lapsen vien hoitoon ennen seitsemää) sit yritän päästä ajoissa ja hakea ajoissa (noin neljän aikaan oon päiväkodilla) sit kotiin, ruokaa äkkiä väsyneille ja nälkäsille muksuille sit kello onkin liki 18 sit 19 aikaan rupeen laittaan kuopusta nukkumaan ja se ei oo vieläkään tottunut tähän rytmiin ja ysin aikaan nukahtaa yliväsyneenä (aamut siis helvetistä!)... Esikoiselle ei tunnu jäävän aikaa ollenkaan.
Kaikki varmaan helpottuisi, kun ton nuorimmaisen saisi nukahtamaan sillon seiskalta (kotihoidossa nukahti aina seiskalta, vaikka heräsi vasta 9 aikaan...) Rytmi siis hakusessa.
A
"a.p"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Töihin takasi;23466244:Peesi nimim. Ohi meni! Ihme kilpalaulanta alkaa siitä, kenellä onkaan rankinta ja kuka on eniten oikeutettu olemaan puolikuollut! Kaikenmaailman hönttejä täällä palstalla riittää...
Mutta asiaan: mulla kans onglemia perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisessa. Meillä kolme lasta, 5, 10 ja 14. Aloitin työt vuoden alusta, enkä sen jälkeen ole saanut omaa aikaa useinkaan. Mies matkustaa paljon töiden vuoksi. Arki menee töissä, kaupassa, pyykätessä, tiskien laittamisessa, siivotessa... En vaan jaksa enää illalla edes ajatella lähteväni lenkille tai salille. Kaikki kuntoilu on jäänyt. Aluksi ajattelin, että kunhan totun tähän erilaiseen rytmiin, voin aloittaa urheilun uudestaan. Nyt pelkkä ajatuksin väsyttää! Mies auttaa, kun on kotona ja lapsetkin hoitaa jonkinmoisen osuuden kotihommista. Silti niitä riittää mulle enemmän kuin jaksaisi! Sit vielä kaikki lastenkasvatukseen liittyvä stressi ja huolehtiminen, niiden sairastumiset ja muut. Yritä sitten vielä olla töissä priimaa... Huoh!
Kiitos kun sain purkautua.
Kiitos tästä kommentista.
Ihanan inhmilliseltä kuulostaa. Ja näille super-yh-äideille: näin se vain on, että mulle ei ole Luoja suonut riittävästi voimia tähän elämäntilanteeseen. Mulla on rankka työ, yritän kodinkin hoitaa tyylilllä (pyrin siisteyteen jne.), voimat meinaa olla välillä aika vähissä siihen tärkeimpään, eli lasten ja perheen kanssa olemiseen.
?
...
Vieras
Voi apua mikä meillä on syksyllä edessä kun palaan töihin! Tiedän nyt jo että helppoa se ei ole. Itse teen epäsäännöllistä 3-vuoroa (hoitoala) ja mies 5-vuoroa. Eli yhteisestä/ omasta ajasta saa vain uneksia... :/
T
Töihin takasi
Vieras
[QUOTE="a.p";23466301]Kiitos tästä kommentista. Ihanan inhmilliseltä kuulostaa.
Ja näille super-yh-äideille: näin se vain on, että mulle ei ole Luoja suonut riittävästi voimia tähän elämäntilanteeseen. Mulla on rankka työ, yritän kodinkin hoitaa tyylilllä (pyrin siisteyteen jne.), voimat meinaa olla välillä aika vähissä siihen tärkeimpään, eli lasten ja perheen kanssa olemiseen.[/QUOTE]
Joo, tuo on yksi tuo siisteys! Jo kolmessa kuukaudessa koti on mun silmissä rempallaan, kun ei enää jaksa/ehdi puunata paikkoja niin usein ja huolella, mutta nyt oon vakavasti harkinnut siivoojan palkkaamista, että olis edes yksi stressinaihe vähemmän! Inhoon pinttyneitä pölyjä listojen ja pistorasioiden päällä!
Ihanan inhmilliseltä kuulostaa. Ja näille super-yh-äideille: näin se vain on, että mulle ei ole Luoja suonut riittävästi voimia tähän elämäntilanteeseen. Mulla on rankka työ, yritän kodinkin hoitaa tyylilllä (pyrin siisteyteen jne.), voimat meinaa olla välillä aika vähissä siihen tärkeimpään, eli lasten ja perheen kanssa olemiseen.[/QUOTE]
Joo, tuo on yksi tuo siisteys! Jo kolmessa kuukaudessa koti on mun silmissä rempallaan, kun ei enää jaksa/ehdi puunata paikkoja niin usein ja huolella, mutta nyt oon vakavasti harkinnut siivoojan palkkaamista, että olis edes yksi stressinaihe vähemmän! Inhoon pinttyneitä pölyjä listojen ja pistorasioiden päällä!
T
Töihin takasi
Vieras
Niin ja sit vielä toi, että haluais olla enemmän lasten elämässä mukana, olla kiinnostunut ja touhuta kaikenlaista... Siitäkin tulee morkkis, kun ei aina ehdi.
No, onpahan viikonloppuna yksi vapaapäivä enemmän, jos saan sen siivojan hankittua, eikä tarvi lauantaita viettää moppi kourassa.
No, onpahan viikonloppuna yksi vapaapäivä enemmän, jos saan sen siivojan hankittua, eikä tarvi lauantaita viettää moppi kourassa.
[QUOTE="a.p";23466301]Kiitos tästä kommentista. Ihanan inhmilliseltä kuulostaa.
Ja näille super-yh-äideille: näin se vain on, että mulle ei ole Luoja suonut riittävästi voimia tähän elämäntilanteeseen. Mulla on rankka työ, yritän kodinkin hoitaa tyylilllä (pyrin siisteyteen jne.), voimat meinaa olla välillä aika vähissä siihen tärkeimpään, eli lasten ja perheen kanssa olemiseen.[/QUOTE]
Ei kaikkien rahkeet tartte riittää kaikkeen, ja kun perheitä, tilanteita, lapsia ja töitä on erilaisia, niin vaikea se on kenenkään lähteä sanomaan, että sun pitäisi jaksaa. :hug:
Jos sattuu olemaan perfektionistin ja suorittajan vikaa, niin se ei kyllä auta tilannetta. Oletko yrittänyt helpottaa arkea mitenkään? Meinaan, että teetkö "palstatyypillisesti" ( :ashamed: ) lapsille luomuraaka-aineista kotiruokaa alusta asti itse joka päivä, ja hinkutat lattialistoja hammasharjalla? Vai olisiko siinä arjessa jotain, mistä voisi vähän hellittää? Kukaan ei kuole eineksiin silloin tällöin, eikä villakoirat vielä polvista näyki jos jonkun kerran jättää imuroinnin väliin
Ihanan inhmilliseltä kuulostaa. Ja näille super-yh-äideille: näin se vain on, että mulle ei ole Luoja suonut riittävästi voimia tähän elämäntilanteeseen. Mulla on rankka työ, yritän kodinkin hoitaa tyylilllä (pyrin siisteyteen jne.), voimat meinaa olla välillä aika vähissä siihen tärkeimpään, eli lasten ja perheen kanssa olemiseen.[/QUOTE]
Ei kaikkien rahkeet tartte riittää kaikkeen, ja kun perheitä, tilanteita, lapsia ja töitä on erilaisia, niin vaikea se on kenenkään lähteä sanomaan, että sun pitäisi jaksaa. :hug:
Jos sattuu olemaan perfektionistin ja suorittajan vikaa, niin se ei kyllä auta tilannetta. Oletko yrittänyt helpottaa arkea mitenkään? Meinaan, että teetkö "palstatyypillisesti" ( :ashamed: ) lapsille luomuraaka-aineista kotiruokaa alusta asti itse joka päivä, ja hinkutat lattialistoja hammasharjalla? Vai olisiko siinä arjessa jotain, mistä voisi vähän hellittää? Kukaan ei kuole eineksiin silloin tällöin, eikä villakoirat vielä polvista näyki jos jonkun kerran jättää imuroinnin väliin
En tiedä koska kelläkin helpotaa,
mutta mä en koe arkea mitenkään raskaaksi.
Meillä lapset 8v ja 5v.
Pääsääntöisesti mä vien kuopuksen hoitoon ja mies hakee.
8v on koulun jälkeen kavereiden kanssa ja ihan mielellään myös yksin kotona.
Kaupassa käynnit mä hoidan enimmäkseen, koska käyn autolla töissä ja mies fillarilla.
Ruokia laitellaan kimpassa ja kuljetetaan esikoista harrastuksiin vuorollamme ( myös kimppakyydit käytössä ).
Meillä kummallakaan ei oo arki-iltaisin omia harrastuksia eikä meidän työt vaadi jatkuvasti mitään hommia ns. normaalin työajan ulkopuolella tai matkustamista.
Meillä myös isovanhemmat auttaa tarvittaessa; päiväkodista hakua, harrastuksiin viemistä jne.
mutta mä en koe arkea mitenkään raskaaksi.
Meillä lapset 8v ja 5v.
Pääsääntöisesti mä vien kuopuksen hoitoon ja mies hakee.
8v on koulun jälkeen kavereiden kanssa ja ihan mielellään myös yksin kotona.
Kaupassa käynnit mä hoidan enimmäkseen, koska käyn autolla töissä ja mies fillarilla.
Ruokia laitellaan kimpassa ja kuljetetaan esikoista harrastuksiin vuorollamme ( myös kimppakyydit käytössä ).
Meillä kummallakaan ei oo arki-iltaisin omia harrastuksia eikä meidän työt vaadi jatkuvasti mitään hommia ns. normaalin työajan ulkopuolella tai matkustamista.
Meillä myös isovanhemmat auttaa tarvittaessa; päiväkodista hakua, harrastuksiin viemistä jne.
K
kokokokoko
Vieras
suosittelen osittaista hoitovapaata jos suinkin lain ehdot täytät. jos ehdot täytät, niin on sun oikeus jäädä osittaiselle. meillä helpotti sillä. lapsia kolme.
E
easy
Vieras
MOnilta äideiltä puuttuu organisointikyky tai heillä on laiska mies. Niin ja mitä se oma aika on???? Mä luovuin kyllä omasta ajasta kun lapsia tein. Oma aika on mulle se, että saan käydä rauhassa vaikka suihkussa.
Ei kannata pyrkiä täydellisyyteen. Helppous ja nopeus on monissa asioissa ainakin meille tärkeää Ja lapset kannattaa kouluttaa heti pienestä pitäen järjestämään tavaransa. Meillä 5 vuotias osaa pestä omat pyykkinsä! Toki yleensä pestään yhdessä, mutta oikeasti osaisi tehdä sen homman.
Ei kannata pyrkiä täydellisyyteen. Helppous ja nopeus on monissa asioissa ainakin meille tärkeää
Ja lapset kannattaa kouluttaa heti pienestä pitäen järjestämään tavaransa. Meillä 5 vuotias osaa pestä omat pyykkinsä! Toki yleensä pestään yhdessä, mutta oikeasti osaisi tehdä sen homman.
U
uraäiti
Vieras
Mun mielestäni on tietyssä mielessä kepeämpää olla töissä. Saa tehdä päivät aikuisten asioita, joista nauttii, ja joiden tekeminen vie mennessään Lapsen kanssa kotona tietysti pääsi vähemmällä vaivalla ja työllä, mutta tarkoitan ajan olleen henkisesti hyvin raskasta aikuiskontaktien + älyä haastavan tekemisen puutteen vuoksi. Lapsen seura tietysti oli kivaa, mutta ei pienestä vauvasta vielä ole niin kovasti seuraksi...Koen pystyväni antamaan äitinä enemmän, kun saan päivät toteuttaa itseäni töissä ja illat+viikonloput seurustella lapsen kanssa. Perhe ja kohtuullisesti mitoitettu ura voivat antaa voimaa toisilleen!
En väitä, että tämä on ainoa totuus; mutta ap, voit ihan hyvin alkaa jossain vaiheessa kokemaan samoin!
Lapsen kanssa kotona tietysti pääsi vähemmällä vaivalla ja työllä, mutta tarkoitan ajan olleen henkisesti hyvin raskasta aikuiskontaktien + älyä haastavan tekemisen puutteen vuoksi. Lapsen seura tietysti oli kivaa, mutta ei pienestä vauvasta vielä ole niin kovasti seuraksi...Koen pystyväni antamaan äitinä enemmän, kun saan päivät toteuttaa itseäni töissä ja illat+viikonloput seurustella lapsen kanssa. Perhe ja kohtuullisesti mitoitettu ura voivat antaa voimaa toisilleen!En väitä, että tämä on ainoa totuus; mutta ap, voit ihan hyvin alkaa jossain vaiheessa kokemaan samoin!