Työssäkäyvät äidit! Kuinka paljon näette lapsianne, olette heidän kanssaan?

[työssäkäyvä äippä]

Huono omatunto: kyllä lapselle tekee hyvää välillä myös leikkiä itsekseen/sisarusten kanssa, äidin jatkuva läsnäolo ei välttämättä pidemmän päälle kyllä poiki muuta kuin äitiriippuvaisen, mielikuvituksettoman lapsen, joka vaatii jatkuvasti virikkeitä, kun ei itse kykene niitä itselleen tekemään.

Meillä lapsi osaa leikkiä myös yksin, viihtyy pitkiäkin aikoja lelujensa kanssa ja puuhaillen ympäri taloa jotain, samalla kun minä esim. laitan ruokaa tms. Ihanan itsenäinen pikku-ukko <3

 

["nuuh"]

Tällä viikolla olen nähnyt lastani puoli tuntia päivässä. Heräämme yhdessä ja poika lähtee kouluun. Olen lähtenyt töihin kun koulu päättyy. Kaikki nukkumassa kun pääsen töistä. Eli miestäni en ole nähnyt kun nukkumassa! Viime viikolla sain jopa kaksi peräkkäistä vapaapäivää joka oli varmaan sit sitä laatuaikaa kun kaikki olimme yhdes koos.Viikonlopun olen ollut kotona viimeksi jouluna ja seuraava vkonloppuvapaa häämöttää helmikuun alussa. Ei kovin kiinteää tämä perhe-elämä

 

[kolmen työssäkäyvä äiti]

Kyllähän se yhteinen "laatuaika" on kortilla.
Tulen töistä n 16.30 ja lapset menee nukkumaan 21

Siihen väliin pitää mahduttaa ruoanlaitto, pyykki, astianpesukoneen täyttäminen ja tyhjentäminen, lasten kuljettaminen harrastuksiinsa, kaupassa käynti, esikoisen koulutehtävissä auttaminen jne.

Suuri osa ylhäällä mainituistakin on jonkinlaista yhteistä tekemistä (esim harrastuksiin kuskatessa tulee usein autossa juteltua päivän kuulumisia). Mutta vaikka kaikki kolme ovat kyllä oppineet aika itsenäiseksi ja touhuavat itsekseen ja yhdessäkin, niin kyllä lapset selkeästi nauttivat siitä, kun saavat äidin tai isän jakamattoman huomion. Jopa se koululainen, pienemmistä nyt puhumattakaan...

Eli mahdollisuuksien mukaan yritetään istua lasten kanssa ja pelata lautapelejä, tehdä retkiä, ulkoilla, hiihtää, luistella jne. Mielellämme tekisimme niitä kaikkia enemmänkin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Omista menoista olen luopunut jo kauan sitten, joten sieltäkään ei lisää joustoa löydy

 

[Yhden lapsen yh]

Mielestäni näen/olen lapseni kanssa aivan liian vähän. Arkiaamuina ehdimme olla yhtäaikaa hereillä 15 min-1h ennen töihin/hoitoon lähtöä, mutta tästä ajasta aamuhommat vie suurimman osan. Illalla ollaan yhdessä n. 4 tuntia ennen kuin lapsi menee nukkumaan. Vapaa päivät pyritään viettämään yhdessä. Omia harrastuksia ei ole, muutamia kertoja vuodessa on omia menoja ja lapsi on päivä/yökylässä. Lapsen harrastus vie 1 h viikossa, jolloin minulla on ns. omaa aikaa (käyn lenkillä tai kaupassa ihan yksin).

 

[Yks äiti vain]

Huono omatunto: kyllä lapselle tekee hyvää välillä myös leikkiä itsekseen/sisarusten kanssa, äidin jatkuva läsnäolo ei välttämättä pidemmän päälle kyllä poiki muuta kuin äitiriippuvaisen, mielikuvituksettoman lapsen, joka vaatii jatkuvasti virikkeitä, kun ei itse kykene niitä itselleen tekemään.

Meillä lapsi osaa leikkiä myös yksin, viihtyy pitkiäkin aikoja lelujensa kanssa ja puuhaillen ympäri taloa jotain, samalla kun minä esim. laitan ruokaa tms. Ihanan itsenäinen pikku-ukko <3

Tutkimukset kyllä puhuvat tätä näkemystäsi vastaan. Lapset, jotka ovat saaneet olla paljon vanhempiensa kanssa ja ovat saaneet paljon huomiota, ovat tutkimusten mukaan kielellisesti lahjakkaampia ja sosiaalisesti paremmin pärjääviä. Kun on pienenä saanut olla riippuvainen vanhemmistaan ja hoivan kohteena riittävän kauan, kykenee olemaan itsenäisempi aikuisena.

 

["liina"]

Tutkimukset kyllä puhuvat tätä näkemystäsi vastaan. Lapset, jotka ovat saaneet olla paljon vanhempiensa kanssa ja ovat saaneet paljon huomiota, ovat tutkimusten mukaan kielellisesti lahjakkaampia ja sosiaalisesti paremmin pärjääviä. Kun on pienenä saanut olla riippuvainen vanhemmistaan ja hoivan kohteena riittävän kauan, kykenee olemaan itsenäisempi aikuisena.

Kirjoittaja kirjoitti että VÄLILLÄ lapsen on hyvä leikkiä myös yksin. Kyllä minä ainakin olen nähnyt tapauksia, joissa äiti on ollut koko ajan lasta viihdyttämässä ja ne lapset eivät pärjää omillaan sitten enää yhtään. Pitää lapselle antaa tilaa käyttää mielikuvitusta ja olla yksin. Esim. meidän vasu-keskustelussa oli ihan kysymys että saako lapsi viettää yksin aikaa, viihtyykö yksin. Sekin on tärkeä taito. Lapsellekin on tärkeää saada omaa aikaa ja rauhaa.
Meidän lapsi tykkää omassa huoneessaan järjestellä ja leikkiä nukkekodilla ja sen tavaroilla tunninkin ja selvästi nauttii ja keskittyy erinomaisesti.

 

[työssäkäyvä äippä]

Tutkimukset kyllä puhuvat tätä näkemystäsi vastaan. Lapset, jotka ovat saaneet olla paljon vanhempiensa kanssa ja ovat saaneet paljon huomiota, ovat tutkimusten mukaan kielellisesti lahjakkaampia ja sosiaalisesti paremmin pärjääviä. Kun on pienenä saanut olla riippuvainen vanhemmistaan ja hoivan kohteena riittävän kauan, kykenee olemaan itsenäisempi aikuisena.

Tutkimukset yleensä tehdään niistä "ääripäistä", eli vanhempien kanssa olevat ja lähes tyystin ilman vanhempia olevat. Vaikka lapseni välillä touhuileekin yksin, vietän hänen kanssaa joka päivä jonkinlaista laatuaikaa, yleensä lukien, rakentaen pyramideja (pojan suosikki), leikkien muuten vaan. Ja kun meillä on lapsivieraita, niin lapset osaavat ja haluavat leikkiä ilman aikuisia, ihan niitä omia juttuja. Jos siinä on aina aikuinen läsnä, niin sehän johtaa väistämättä siihen, että esim. syntymäpäiväjuhlilla täytyy vanhempien keksiä lapsille tekemistä, kun he eivät itse siihen kykene. Tasapaino näissä asioissa kasvattaa tasapainoisen, mielikuvitusrikkaan ja rohkean aikuisen