Työhakemuksen tekoon apua (miten kääntää kotiäitiys vahvuudeksi)

["suski"]

[QUOTE="pipari";23001211]Hyvä pointti. Olen eronnut ja työnantajaa oletettavasti kiinnostaa myös lapsieni huoltamis/hoitojärjestelyt (sairastamistilanteissa oleellisia, oletan). Lisäksi ainakin itseäni työnantajana kiinnostaisi, että mikä mahtaa olla hakijan tulevaisuus perhetilanteiden kannalta (tällainen hyvännäköinen ja älykäs sinkkuäiti saattaa jonkun näkövinkkelistä katsottuna pariutua hyvinkin nopeasti. Ehkä nuo ovat kuitenkin asioita, joita voi sitten mahdollisessa haastattelutilanteessa tuoda julki, jos haluaa, vai mitä luulette?[/QUOTE]

Ei kannata, sillä työnantaja ei lain mukaan saa niitä huomioida rekrytoidessa.

Mä olen huomannut, että mitä vähemmän kertoo yksityiselämästään hakemuksessa, sitä parempi. CV:ssä olen maininnut lapset, vaikka se ei ole pakollista, mutta haluan olla etukäteen varma siitä, että lapset eivät "haittaa" työnantajaa. Äitiyslomia ja hoitovapaita en ole erikseen listannut, koska eiköhän fiksu ihminen osaa päätellä, että lapsen syntymän jälkeen ollaan usein kotona eikä työttömyysaikojakaan erikseen listata.

Ylipäätänsä CV:n aukkoja pelätään ihan liikaa. Välivuodet ja työttömyys ovat nykyään arkipäivää eivätkä mikään kauhistus.

 

["suski"]

Ei se kotiäitiys kyllä minusta ole mikään häpeän asia, kuten täällä taas rakkaat palstasisaret näyttävät "tsemppaavan" meitä luusereita, jotka ovat lapsensa itse hoitaneet! Että pitäisi jotenkin piilotella sitä asiaa ja olla mainitsematta mitä on tullut tehtyä vuosikaudet!

Ei sitä pidä piilotella, mutta jos on kyse työasioista (kuten työhakemuksessa yleensä on...), niin pysytään työasioissa eikä laverrella vapaa-ajasta ellei se liity edes jollakin tavalla työhön. Ihminen, joka ei osaa pysyä asiassa, vaikuttaa yksinkertaiselta.

 

[Keittiönoita]

Ei se kotiäitiys kyllä minusta ole mikään häpeän asia, kuten täällä taas rakkaat palstasisaret näyttävät "tsemppaavan" meitä luusereita, jotka ovat lapsensa itse hoitaneet! Että pitäisi jotenkin piilotella sitä asiaa ja olla mainitsematta mitä on tullut tehtyä vuosikaudet!

Ei se olekaan häpeä, mutta jos siinä työpaikassa ei tarvitse imuroida, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa tai hoitaa lapsia, kotiäitivuosia ei tarvitse yrittää kääntää miksikään voimavaraksi. Suurin osa naisista, joilla on lapsia, on tehnyt noita kaikkia, jotkut lisäksi käyneet töissä, osallistuneet lastensa harrastustoimintaan jne. Työhakemukseen laitetaan lyhyesti ja ytimekkäästi ne asiat, mitä työpaikkailmoituksessa on esitetty työntekijältä edellytettävän. Ei muuta. On suorastaan ärsyttävää lukea työhakemusta, missä on kaikenlaista jorinaa, mutta ei vastausta siihen kysymykseen, miten tämä hakija täyttää työpaikkailmoituksessa esitetyt vaatimukset. Työpaikkahaastattelussa voi sitten kertoa itsestään tarkemmin.

Jos nyt kuitenkin välttämättä haluaa laittaa hakemukseenkin noista kotiäitivuosista, niin kannattaa laittaa se ainakin hakemuksen loppuun. Tällöin hakemuksen lukijan ei tarvitse sitä osuutta edes lukea, jos katsoo jo alun perusteella, että hakija täyttää - tai ei täytä - työn edellytykset.

 

["vieras"]

Riippuu mitä paikkaa haet. Hoitoalalle ja varsinkin lasten pariin töihin menevälle on edullista mainita, kun taas muualle menevälle en suosittelisi sen mainintaa kuin vain jos olet sinä kotiäitiys aikana kouluttautunut lisää tms.

 

["tuulevi"]

Kerro, miten tämä tapahtuu -siis oikealla tavalla esille tuominen. Siis erotuksena sille, että toinen vaihtoehto on työssäkäyvä äiti. Kuulisin mielelläni että mihin tämä kotiäitien erinomaisuus organisointitaidoissa ja stressinsietokyvyssä jne perustuu.

Kotiäitiyden esiintuominen vahvuutena eli siis se on ollut VALINTA siinä elämäntilanteessa, ei siis mikään pakon sanelema juttu (pakko on ollut olla kotona, koska töitäkään ei ole saanut). On osannut/halunnut asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, osoittaa tunteellisuutta ja kyllä se ainakin hoitoalalle haettaessa on valtti.

Stressinsietokyvyn ja organisoinnin kyllä perustelen ihan sillä että osaa työskennellä suunnitelmallisesti ja järkevästi vaikka olisi "sata rautaa tulessa" yhtäaikaa ja painetta kattilassa. Joillakin se stressinsietokyky ylittyy jo siinä, että pitäisi kaksi asiaa hoitaa yhtäaikaa ja menee sormi suuhun ja ollaan paniikissa... Ja jaksamiskysymys - yleensä kotiäitinä vuosia olleet eivät valita työelämässä turhasta ja väsymystään, näin olen huomannut. Toki tuo riippuu ihmisen luonteestakin. Ja tietenkään tätä kirjoitusta ei voi kaikkiin soveltaa.

 

[Huom harmaana]

Ei se kotiäitiys kyllä minusta ole mikään häpeän asia, kuten täällä taas rakkaat palstasisaret näyttävät "tsemppaavan" meitä luusereita, jotka ovat lapsensa itse hoitaneet! Että pitäisi jotenkin piilotella sitä asiaa ja olla mainitsematta mitä on tullut tehtyä vuosikaudet!

Taasko tämä meni tähän tämä keskustelu. :headwall:
Taitaa kotiäideillä aivot jumittua tiettyyn rataan.
Kukaan ei ole sanonut että kotiäitiyttä tarvitsisi hävetä tai halunnut mollata kotiäitiyttä, kunhan vaan on todettu että ei siinä mitään niin erikoista ole että sitä pitäisi erikseen hakemuksessa korostaa.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="tuulevi";23001329]Stressinsietokyvyn ja organisoinnin kyllä perustelen ihan sillä että osaa työskennellä suunnitelmallisesti ja järkevästi vaikka olisi "sata rautaa tulessa" yhtäaikaa ja painetta kattilassa. Joillakin se stressinsietokyky ylittyy jo siinä, että pitäisi kaksi asiaa hoitaa yhtäaikaa ja menee sormi suuhun ja ollaan paniikissa... Ja jaksamiskysymys - yleensä kotiäitinä vuosia olleet eivät valita työelämässä turhasta ja väsymystään, näin olen huomannut. Toki tuo riippuu ihmisen luonteestakin. Ja tietenkään tätä kirjoitusta ei voi kaikkiin soveltaa.[/QUOTE]

Miten tämä eroaa esimerkiksi työssäkäyvän äidin arki-illasta tai viikonlopusta? Äiti yrittää päästä ajoissa kotiin töistä ja sitä ennen saada hommat hoidettua, yrittää ehtiä ruuhka-aikana ajoissa julkisilla päiväkodille hakemaan, sitten vie lapset kotiin ja laittaa samalla ruokaa, vie harrastuksiin, laittaa iltapalaa, siivoaa, tiskaa, laittaa työvaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten...lista on loputon. Kaikki tämä muutamassa tunnissa illalla.

En halua mitenkään mollata teitä kotiäitejä, mutta ihan turha nostaa sitä omaa häntäänsäkään sillä että arvelee tekevänsä jotenkin organisointimielessä paaaaaaljon enemmän kuin kaikki muut. Johan täällä on ollut monta ketjua parin päivän sisällä jossa on todettu miten leppoisaa ja lapsentahtista se arki on, kun ollaan kotona

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="tuulevi";23001329]Kotiäitiyden esiintuominen vahvuutena eli siis se on ollut VALINTA siinä elämäntilanteessa, ei siis mikään pakon sanelema juttu (pakko on ollut olla kotona, koska töitäkään ei ole saanut). On osannut/halunnut asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, osoittaa tunteellisuutta ja kyllä se ainakin hoitoalalle haettaessa on valtti.

Stressinsietokyvyn ja organisoinnin kyllä perustelen ihan sillä että osaa työskennellä suunnitelmallisesti ja järkevästi vaikka olisi "sata rautaa tulessa" yhtäaikaa ja painetta kattilassa. Joillakin se stressinsietokyky ylittyy jo siinä, että pitäisi kaksi asiaa hoitaa yhtäaikaa ja menee sormi suuhun ja ollaan paniikissa... Ja jaksamiskysymys - yleensä kotiäitinä vuosia olleet eivät valita työelämässä turhasta ja väsymystään, näin olen huomannut. Toki tuo riippuu ihmisen luonteestakin. Ja tietenkään tätä kirjoitusta ei voi kaikkiin soveltaa.[/QUOTE]
Ja tuotako ei osaa vaikkapa yh-äiti, joka on päivät töissä, pesee pyykit, laittaa ruuat, auttaa isompaa lastaan läksyissä, kuskaa harrastuksiin, sumplii hoitovuoroja lapsen isän ja/tai isovanhempien kanssa jne? Silti yksinhuoltajuutta ei yritetä kääntää työhakemuksessa voimavaraksi. Sitäpaitsi aika moni suomalainen nainen käyttää oikeutensa hoitovapaaseen ihan omasta tahdostaan eli tuota mainitsemaasi valintaa tekee melkoinen määrä naisia.

 

["eee"]

[QUOTE="tuulevi";23001329]Kotiäitiyden esiintuominen vahvuutena eli siis se on ollut VALINTA siinä elämäntilanteessa, ei siis mikään pakon sanelema juttu (pakko on ollut olla kotona, koska töitäkään ei ole saanut). On osannut/halunnut asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, osoittaa tunteellisuutta ja kyllä se ainakin hoitoalalle haettaessa on valtti.[/QUOTE]
Riippuu tietysti siitä mille alalle hakee. Monella alalla tuota ei välttämättä katsota hakijalle eduksi (enkä nyt sano pitäisikö katsoa, vaan että ei vaan yksinkertaisesti katsota, se on ihan tosiasia).

[QUOTE="tuulevi";23001329]Stressinsietokyvyn ja organisoinnin kyllä perustelen ihan sillä että osaa työskennellä suunnitelmallisesti ja järkevästi vaikka olisi "sata rautaa tulessa" yhtäaikaa ja painetta kattilassa. Joillakin se stressinsietokyky ylittyy jo siinä, että pitäisi kaksi asiaa hoitaa yhtäaikaa ja menee sormi suuhun ja ollaan paniikissa... Ja jaksamiskysymys - yleensä kotiäitinä vuosia olleet eivät valita työelämässä turhasta ja väsymystään, näin olen huomannut. Toki tuo riippuu ihmisen luonteestakin. Ja tietenkään tätä kirjoitusta ei voi kaikkiin soveltaa.[/QUOTE]

Niin, mutta taas jää jäljelle se kysymys, että miten kotiäidillä muka olisi noita taitoja jotenkin huomattavasti enemmän kuin työssäkäyvällä äidillä? Eikö nimenomaan työssäkäyvältä äidiltä vaadita enemmän sitä, että toimii järkevästi vaikka olisi sata rautaa tulessa? Verrattuna kotiäitiin, joka keskittyy vain ja ainoastaan siihen kotona olemiseen?

Tuo jaksamiskysymyskin, hmm, en tiedä... Yhtä hyvin voi olla, että vuosia kotona olleet nimenomaan väsyvät työelämään ja kotitöitten ja työn yhdistämiseen, kun eivät ole siihen tottuneet.

 

["tuulevi"]

Täytyy nyt kommentoida yhteisesti 32-34 kirjoituksia. Alkuperäinen kysymys, miten kääntää kotiäitiys vahvuudeksi - vastasin sitä silmälläpitäen.

Toki työssäkäyvä äiti ja työssäkäyvä yh-äiti tekevät samoja asioita kuin se kotona oleva äitikin, ja nämä työssäkäyvät yh-äidit sekä työssäkäyvät äidit tekevät yleensä kotona sen toisen työpäivän, se on totta. Mutta miksi ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsemiani asioita ei voi käyttää vahvuutena? Tosiasia on kuitenkin, että kotiäiti, yh-äiti tai työssäkäyvä äiti ei ole ammattinimike, jota käytetään työhakemuksessa. Mutta ei näitä asioita tarvitse sieltä poiskaan jättää, jos itse kokee tarpeelliseksi ne mainita ja mahdollisesti kertoa asiasta. Ja jokainenhan nyt sen käsittää, että ei nämä "äitiydet" ole sellaista erikoisosaamista, josta pitäisi sivutolkulla kirjoittaa. Jokainen itse laittaa sinne vahvuutensa.

Jokainen työhakemus on henkilökohtainen (pitäisi olla)ja tekijänsä näköinen ja työpaikkaa silmällä pitäen tehty.
On huonoja työhakemuksia, työhakemuksia ja hyviä työhakemuksia. Ja niissä jokaisessa "luokassa" on hakijoina varmasti työssäkäyviä äitejä, yh-äitejä ja kotiäitejä. Tämä sillä, että en erittele ketään elämäntilanteen mukaan mihinkään paremmuusjärjestykseen millään muotoa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="tuulevi";23001773]Täytyy nyt kommentoida yhteisesti 32-34 kirjoituksia. Alkuperäinen kysymys, miten kääntää kotiäitiys vahvuudeksi - vastasin sitä silmälläpitäen.

Toki työssäkäyvä äiti ja työssäkäyvä yh-äiti tekevät samoja asioita kuin se kotona oleva äitikin, ja nämä työssäkäyvät yh-äidit sekä työssäkäyvät äidit tekevät yleensä kotona sen toisen työpäivän, se on totta. Mutta miksi ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsemiani asioita ei voi käyttää vahvuutena? Tosiasia on kuitenkin, että kotiäiti, yh-äiti tai työssäkäyvä äiti ei ole ammattinimike, jota käytetään työhakemuksessa. Mutta ei näitä asioita tarvitse sieltä poiskaan jättää, jos itse kokee tarpeelliseksi ne mainita ja mahdollisesti kertoa asiasta. Ja jokainenhan nyt sen käsittää, että ei nämä "äitiydet" ole sellaista erikoisosaamista, josta pitäisi sivutolkulla kirjoittaa. Jokainen itse laittaa sinne vahvuutensa.

Jokainen työhakemus on henkilökohtainen (pitäisi olla)ja tekijänsä näköinen ja työpaikkaa silmällä pitäen tehty.
On huonoja työhakemuksia, työhakemuksia ja hyviä työhakemuksia. Ja niissä jokaisessa "luokassa" on hakijoina varmasti työssäkäyviä äitejä, yh-äitejä ja kotiäitejä. Tämä sillä, että en erittele ketään elämäntilanteen mukaan mihinkään paremmuusjärjestykseen millään muotoa.[/QUOTE]
Olen samaa mieltä, mutta kannattaa hyvin tarkkaan miettiä, alkaako kääntää sitä äitiyttään - olipa mitä sorttia äitiyttä tahansa - työhakemuksessaan vahvuudeksi... ainakaan sellaiseksi vahvuudeksi, mikä on luultavimmin kaikilla muillakin äideillä. Pitää nimittäin muistaa, että työhakemuksessasi osoitat myös sen, osaatko erottaa oleellisen epäoleellisesta. Jos se työtehtävä ei edellytä mitään sellaista, johon äitiyden tuoma osaaminen olisi työpaikkailmoituksessa esitettynä edellytyksenä, ei kannata siihen hakemukseen laittaa epäoleellisia tai itsestäänselviä asioita.

 

["tuulevi"]

Olen samaa mieltä, mutta kannattaa hyvin tarkkaan miettiä, alkaako kääntää sitä äitiyttään - olipa mitä sorttia äitiyttä tahansa - työhakemuksessaan vahvuudeksi... ainakaan sellaiseksi vahvuudeksi, mikä on luultavimmin kaikilla muillakin äideillä. Pitää nimittäin muistaa, että työhakemuksessasi osoitat myös sen, osaatko erottaa oleellisen epäoleellisesta. Jos se työtehtävä ei edellytä mitään sellaista, johon äitiyden tuoma osaaminen olisi työpaikkailmoituksessa esitettynä edellytyksenä, ei kannata siihen hakemukseen laittaa epäoleellisia tai itsestäänselviä asioita.

Samoilla linjoilla olen kanssasi. Mutta sitten on sellainenkin asia otettava huomioon, että se mikä sinulle tai minulle on itsestäänselvää, ei ehkä olekaan sille työhakemuksen vastaanottajalle itsestäänselvää. Mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin niin työhakemus tehdään sen haettavan työpaikan mukaan ja korostaen juuri niitä asioita, mitä ko. paikassa tarvitaan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="tuulevi";23002294]Samoilla linjoilla olen kanssasi. Mutta sitten on sellainenkin asia otettava huomioon, että se mikä sinulle tai minulle on itsestäänselvää, ei ehkä olekaan sille työhakemuksen vastaanottajalle itsestäänselvää. Mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin niin työhakemus tehdään sen haettavan työpaikan mukaan ja korostaen juuri niitä asioita, mitä ko. paikassa tarvitaan.[/QUOTE]

Juuri näin. Eikä tarvitse mainita olevansa reipas, koska jos ei olisi reipas, ei olisi vaivautunut edes tekemään koko työpaikkahakemusta

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="tuulevi";23002294]Samoilla linjoilla olen kanssasi. Mutta sitten on sellainenkin asia otettava huomioon, että se mikä sinulle tai minulle on itsestäänselvää, ei ehkä olekaan sille työhakemuksen vastaanottajalle itsestäänselvää. .[/QUOTE]

Eikö kaikille sitten olekaan selvää se, että vanhemmuus (erityisesti) äitiys vaatii pitkää pinnaa ja organisointikykyä. Ainakin meidän organisaatiossamme taitaa 99 %:lla olla omia lapsia ja tämä asia enemmän kuin hyvin tiedossa. Organsaatiosta reilusti yli puolet on naisia, ja heillä se on varmaan vielä paremmin tiedossa kuin miehillä.

En nyt halua jankata, mutta sen verran monta työhakemusta olen läpi lukenut, että lupaan jokaisen, joka listaa itsestäänselvyyksiä tyyliin "kotiäitiys on tehnyt minusta loistavan organisaattorin" lentää melkein välittömästi roskiin. Näitä on. Monet jotenkin kuvittelevat olevansa siinä suhteessa ainutlaatuisia. Eikä se useimmiten edes liity siihen työtehtävään millään tavalla.

 

[fifiia]

Tuskin millään alalla pelkää kotiäitiyttä "luetaan työkokemukseksi". Se että on koemusta lapsista esim. omista voi joillakin alolla olla eduksi, mutta sitä lienee kaikilla joilla on lapsia, oli äiti/isä töissä tai kotona. Hoitovapaata en erityisesti korostaisi työhakemuksessa. Toivottavasti voisin korostaa sitä että hoitovapaan aikanakin olen ollut kiinostunut ko. töstä/alasta esim. koulutus/kurssit tai muuten pystyisin selvästi osoittamaan että olen perillä työ/alan "nykykäytännöistä".

 

[upp]

upp

 

["Vieras"]

He ovat hakemassa työntekijää.
Minä kirjoittaisin hakemukseen vain niistä asioista, jotka tukevat sitä, että juuri sinut kannattaisi valita. Eli siis työkokemuksesta ja koulutuksesta. Toki, jos olet pitkän vapaasi aikana ylläpitänyt ammattitaitoasi jotenkin, siinä yhteydessä sen vapaan voi sivulausessa mainita.
Muuten en menisi mainostamaan, koska se korostaisi vain sitä, että olet valinnut mieluummin kotonaolon kuin uran ja työn. Eli jatkossakin työnantaja voisi olettaa sinun valitsevan kaiken muun työn edelle.