työuupumus..

Fyysiset oireet jatkuneet pitkään ja nyt hakeuduin työterveyshuoltoon. terveydenhoitaja teki testin, jonka mukaan vakava työuupumus. Menin määräaikaistarkastukseen työterveyslääkärille ja otin asian sielläkin esille, mutta hän ei noteerannut mitenkään =O kuulemma ruuhkavuodet mulla ja uuden esimiehen (aloittaa kunnolla syyskuussa) kanssa kannattaa koittaa sopia työaikajoustoja. Päivääkään ei sairaslomaa eikä mitään muutakaan..
Huomenna varaan ajan toiselle työterveyslääkärille ja toivon hänen ottavan tosissaan. Nyt sydän tykyttää ja rytmihäiriötä pukkaa kun vapaa lähenee loppuaan.. Väsyttää ja vituttaa.. Kehtaisko soittaa töihin etten tule..
 
nii..
Tokihan se työterveyslääkäri voi kirjoittaa sairaslomaa työuupumus-diagnoosilla, mutta et saa palkkaa siltä ajalta (kun se ei nykykäytännön mukaan ole sairaspäivärahaan oikeuttava "sairaus", vaan merkki siitä että työ ja sen tekijä ovat epäsuhdassa keskenään). Depressio-diagnoosi on siinä mielessä turvallisempi. Tosin voihan olla että työsi sisältöä todella pitäisi tarkastella jaksamisesi mukaan...
 
Tokihan se työterveyslääkäri voi kirjoittaa sairaslomaa työuupumus-diagnoosilla, mutta et saa palkkaa siltä ajalta (kun se ei nykykäytännön mukaan ole sairaspäivärahaan oikeuttava "sairaus", vaan merkki siitä että työ ja sen tekijä ovat epäsuhdassa keskenään). Depressio-diagnoosi on siinä mielessä turvallisempi. Tosin voihan olla että työsi sisältöä todella pitäisi tarkastella jaksamisesi mukaan...
Sen verran fyysisiä oireita et kyllä niistä diagnoosi irtoaa.. Eikä tuo masennus ehkä kaukana ole.. Tuntuu, että kroppa ja mieli tarttee kunnon irtiottoa. Kaikkein suurin ongelma on, että työaika on radikaalisti muuttunut ja meillä ei ole käytännössä perheaikaa juuri ollenkaan. Kun otin viran vastaan, sovittiin että teen hajanaisia viikonloppuja vain ja saan vaikuttaa niihin. Esimiehen vaihduttua se ei enää onnistunut ja näin ollen perheellä oli viime vuonna vain kaksi viikonloppua vapaata yhdessä, siis koko vuoden aikana. Nyt ei vaan enää jaksa..
 
tsemppiä!
Mene toiselle työterv.lääkärille. Sairaslomaa edes pariksi viikoksi, jonka aikana lataat akkuja.
Sairasloman jälkeen/ aikana sovit esimiehen kanssa lyhennetystä työviikosta, lyhemmistä työpäivistä tms.
Karsi elämästä turhat pois, elä päivä ja viikko kerrallaan. Lepää tarpeeksi vapaa-aikana, tee asioita, joista pidät.
Opettele tervettä itsekkyyttä, pois "haitallisesta kiltteydestä".
http://www.naistenkartano.com/
 
"vieras"
Mutta pakkohan sinun on vaan ottaa kissaa pöydälle siellä töissä, ei sairausloma tilannetta ratkaise. Siitä oletko sairausloman vai muun loman tarpeessa en ota kantaa. Ehkä työterveysneuvottelu olisi paikallaan(sinä, esimies, lääkäri, hoitaja).
Ja muuten, noiden testien mukaan hyvin paljon ihmiset on todella uupuneita ja kuitenkin jatkavat töissä, se testi itsessään ei ole mikään sairauslomantarvemittari, kertoo yhden puolen asioista.
 
Esimiehet kolemlla eri tasolla ovat tietoisia asiasta, mutta mitään ei tapahdu. Mieheni on työsuojeluvaltuutettu ja hän ihmeytteli suuresti työterv.lääkärin toimintaa, miehen mielestä lääkärin tulisi ottaa yhteyttä työnantajaan.
Sairasloma lataisi oman pääni, ihan räjähdysherkkä olo töissä. ja ehkä sitten vasta herää työnantajakin siihen, ettei kaikki ole hyvin vaan täytyy tehdä jotain.
Onneks mulla alkaa elokuussa osittainen hoitovapaa, kun nuorimmainen menee ekaluokalle.
 
Niin ja ongelmana myös ettei meillä töissä varsinaisesti esimiestä tällä hetkellä ollenkaan =/ uusi esimies aloittaa 1.6, sitten heinäkuussa lomalla ja elokuussa pätkän myös, eli vasta syyskuussa alkaa tositoimiin. Nyt esimiehen tehtäviä tekee yksi työkaverini ja en todellakaan koe, että hänen kanssaan asiaa selvittelisin. Työterv.lääkäri ymmärsi myös hyvin, etten työkaverin kanssa ala enempää selvittelemään. Olen koittanut saada työnsiirtoa ja kaikkea muuta, ei onnistu =/ Keinot on vähissä.. Liian kauan tosiaan olen ollut kiltti. Kiitos sinulle "Tsemppiä", tuntui että ymmärsit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta;26126264:
en nuku ensi yönä, tiedän sen. Sen verran päässä pyörii ja sydän hakkaa.. Miten tästä tulikin tällasta =(
Minulla oli ihan sanmanlaista viime keväänä, ihan kauheaa! Tsemppihalaus! Koita jaksaa taistella itsellesi saikkua. Minä en jaksanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta;26126727:
Kiitos halauksesta! Miten sinulle sitten kävi?
Tuntuu ettei miehellekään koko ajan voi purkautua eikä hänkään taida olla ihan kokonaan tietoinen, miten sekasin on mun päänuppi =/
Sinnittelin nukahtamislääkkeen avulla (se oli ainoa apu, mitä työterveydestä sain) lukuvuoden loppuun. Olin niin väsynyt, etten muista viimeisistä viikoista muuta kuin jatkuvan väsymyksen ja sydämen hakkaamisen sekä kiristyksen joka puolella, kun verenpaine huiteli järkyttävissä lukemissa. Onneksi tuli loma, ja sitten sairasloma... sen aikana päätin, että paluuta samaan rumbaan ei ole ainakaan hetkeen. Jättäydyin siis työttömäksi ja hakeuduin työelämävalmennuksen kautta työharjoitteluun uudelle alalle.
 
hmmmm: Vuodesta 2009 olen ollut vakituinen, sitä ennen sijaisena. Että on siitä kotiäitiydestä hippasen aikaa.. Olen varmasti tästä asiasta aiemminkin täällä maininnut, en muista. Mikään ei ole muuttunut esimiesten kanssa keskustelujen myötä, tilanne vaan aikaa myöden pikkuhiljaa pahentunut ja nyt kertakaikkiaan seinä tullut vastaan =( Kyse ei kuitenkaan ole, että vaatisin jotain erityistä mitä minulle ei olisi työhön tullessa luvattu.
Itsellänkin on olo, että jonkun tartteis ottaa vakavasti.. Olen normisti energinen, posittivinen, iloinen, vastuullinen ja nyt plääh..
 
Sinnittelin nukahtamislääkkeen avulla (se oli ainoa apu, mitä työterveydestä sain) lukuvuoden loppuun. Olin niin väsynyt, etten muista viimeisistä viikoista muuta kuin jatkuvan väsymyksen ja sydämen hakkaamisen sekä kiristyksen joka puolella, kun verenpaine huiteli järkyttävissä lukemissa. Onneksi tuli loma, ja sitten sairasloma... sen aikana päätin, että paluuta samaan rumbaan ei ole ainakaan hetkeen. Jättäydyin siis työttömäksi ja hakeuduin työelämävalmennuksen kautta työharjoitteluun uudelle alalle.
Irtisanomista olen itsekin ajatellut.. Olet työllistynyt uudelle alalle? Onneksi aloitan osittaisen hoitovapaan, mutta elokuuhun tuntuu olevan vielä ikuisuus =( Toivon, ettei tarvitse tähän työpaikkaan enää palata, jollei vanhoja työehtoja noudateta uudelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta;26126894:
Irtisanomista olen itsekin ajatellut.. Olet työllistynyt uudelle alalle? Onneksi aloitan osittaisen hoitovapaan, mutta elokuuhun tuntuu olevan vielä ikuisuus =( Toivon, ettei tarvitse tähän työpaikkaan enää palata, jollei vanhoja työehtoja noudateta uudelleen.
No, tilanne elää. Mulla on heinäkuulle harjoittelua, saa nähdä sitten, palkkaavatko. Töitä tuntuisi kyllä riittävän ja käsittääkseni ovat olleet tyytyväisiä mun työpanokseen, joten toiveikas olen. Ja tietysti sekin on tärkeää, että viihdyn työssä ja työpaikassa hyvin.
 
Nyt menee ketjut sekaisin, mutta kun kyseltiin koskettavia lauluja, niin tuli mieleen nuo uupumuksen hetket, tai oikeastaan se, kun aloin ymmärtää mitä on tehtävä jotta elämä jatkuu parempana.

Kuuntelin ja kuuntelin ja kuuntelin tätä kappaletta ja sain voimaa:

[video=youtube;2hQYtXsQOs8]http://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8[/video]
 

Yhteistyössä