Tykkääkö joku oikeasti olla kotiäiti vai onko se ratkaisu naisille jotka eivät työllisty?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ammattivalittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Silloin kun esikoinen oli ip-iässä, se ip oli karmea ylibuukattu lätti. Lapset hirmu stressissä kotii klo:16,huh. Ei kotiäitiys ole ratkaisu, kun mun ikäpolven äidit ovat olleet työelämässä ja nykyisin koko työelämä-juttu on vaikeampi kuvio kuin aikaisemmin. Naisten on pakko työllistyä jossain vaiheessa, ettei marginalisoidu kokonaan. Mikä siinä sitten on, kun on kotona, niin onko pakko passivoitua ja jäädä epä-älylliseen tilaan? Se on itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka pitää itsensä aktiivisena. Eihän siihen mitään työelämä-rakennetta välttämättä tarvitse.
 
Silloin kun esikoinen oli ip-iässä, se ip oli karmea ylibuukattu lätti. Lapset hirmu stressissä kotii klo:16,huh. Ei kotiäitiys ole ratkaisu, kun mun ikäpolven äidit ovat olleet työelämässä ja nykyisin koko työelämä-juttu on vaikeampi kuvio kuin aikaisemmin. Naisten on pakko työllistyä jossain vaiheessa, ettei marginalisoidu kokonaan. Mikä siinä sitten on, kun on kotona, niin onko pakko passivoitua ja jäädä epä-älylliseen tilaan? Se on itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni kuinka pitää itsensä aktiivisena. Eihän siihen mitään työelämä-rakennetta välttämättä tarvitse.

Jaa. Sun tekstisi on ristiriidassa itsensä kanssa. Mitä oikein yrität sanoa?
 
Minä pidin paljon kotiäitiydestä, kotiin jääminen useaksi vuodeksi oli oma valintani.
En jäänyt kotiin siksi, ettei töitä olisi ollut saatavailla, koska koko äitiysloma-hoitovapaa x3 putkeni ajan, oli työpaikka odottamassa. Kotiäitivuodet olivat monelta osin elämäni parasta aikaa. Enää en haluaisi olla kotona, kun lapset ovat jo isompia. Olen tosin jokaisen aloittaessa koulun jäänyt uudelleen joksikin aikaa kotiin.
 
Olen hoitanut omat lapseni( 5kpl) erimittaisin jaksoin kotona (7kk-3v). Välillä olen opiskellut ja tehnyt töitä. Joku nimitti minua kotiäidiksi, toinen kysyi olenko työtä vieroksuva. Kuitenkin olemme menneet sen mukaan, kun on ollut PERHEEN TARVE. Mies on aina tehnyt epäsäännöllistä työtä, joten olen halunnut tehdä elämästä vakaan eli meidän tapauksessa minä olen ollut kotona.

Minulla olisi ollut aina töitä, mutta koin, että minun aikani on nyt, kun kuopus on saatu kunnolla koulutielle. Lähdin työelämään kokopäiväisesti kolme vuotta sitten ja sain "viran". Mies joustaa vuorostaan, on tehnyt lyhennettyä työaikaa ja pitää vapaansa koululaisten loma-aikoina. Minä saan tehdä hyvällä omatunnolla työtä, jota rakastan!
 
Tarkoitan,että sen ajan kun on lasten kanssa kotona,on itsestä kiinni miten on aktiivinen. Kotiäitiys pysyvänä tilana,esim.10-20.vuotta ei ole ratkaisu,jossain vaiheessa pitää mennä töihin,vai onko sellaisia naisia,jotka eivät ole koskaan olleet töissä ennen kuin tulee 64 vuotta täyteen?
 
[QUOTE="hehe";29645569]Kotiäitiyskö lomaa??? Huhhuh :D[/QUOTE]No se on todellakin käytännössä lomaa ja joka muuta kehtaa väittää tietää todennäköisesti itsekin valehtelevansa.

Kotiäitiys on lukemattomien vähä-älyisten ja/tai laiskojen naisten pelastus kun viimeisen 15-20 vuoden aikana on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää öllötellä kotona joko miehen tai yhteiskunnnan rahoilla, usein molempien. Pelottavaa ajatella että nämä yhteiskunnan riippakivet muuttuvat vielä huomattavasti pahemmaksi painolastiksi vasta pitkän ajan kuluttua.

Sen vielä jotenkin ymmärrän ja hyväksyn että joku hölmö mies suostuu pitämään elättiä kotona. Mutta sitä en hyväksy että kotona kattoon räkiville mammoille maksetaan senttiäkään minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, sen on jo korkea aikakin loppua ja onneksi pikku hiljaa siihen suuntaan mennään. Ja joo, se kotona oleminen todellakin on kattoon räkimistä vaikka kuinka siinä palstailun ja facebookkailun lomalla välillä käytäisiin hiekkalaatikolla ja heiluteltaisiin vähän imurinvartta.
 
Minulla on mielenkiintoinen ja haastava työ palvelulaitoksen johtajana, mutta minulle oli tärkeää hoitaa lapseni kotona 3-vuotiaiksi, ja rakastin lasten kanssa kotona oloa.

Kohta alkaa (viimeinen) pätkä kotona lasten kanssa vauvan syntymän myötä, odotan!
 
Mä todellakin toivoisin että tykkäisin olla kotona ja että olisin sellainen luontainen kotiäiti ja kodinhengetär, mutta ei, en mä oo, oon koko ajan hermoromahduksen partaalla. Mä aion kuitenkin olla vielä ainakin puolisen vuotta kotona, ja sitten kun lapsi on 1,5v niin alan katselemaan jotain töitä itelle, ja toivon että saisin hänet jonnekkin perhepäivähoitajalle.
 
Minä laitoin yritykseni "lepotilaan" ainakin toistaiseksi ja jäin täysin vapaaehtoisesti kotiäidiksi.
Katsotaan sitten joskus myöhemmin lasten lähdettyä kouluun jos vaikka jatkaisinkin yrittäjänä, tällähetkellä tuntuu siltä että olen kotiäiti lopun ikääni.
 

Yhteistyössä