Tyhjä olo

been there, done that : Tottakai ole kuullut muistakin hoitomuodoista kuin päiväkoti, siksi en päiväkotihoitoa ole erikseen mitenkään maininnutkaan. Ja kyllä vain vauvojen hoito on muutakin kuin vaipanvaihtoa tai ruokkimista. Jo alle vuoden vanhaa lasta kasvatetaan päivähoidossa, suunnitelmallisesti, eikä se tarkoita mitään virikkeiden ylitarjontaa. Virikkeillä ei ole kasvattamisen kanssa mitään tekemistä.
Termeillä on välliä niin kuin muillakin sanoilla ja tahtoo tulla ymmärretyksi ja ymmärtää asiat muiden tarkoitamalla tavalla muuallakin kuin omassa perhepiirissään.
Esiopetussuunnitelma on jatkumoa vasulle. Aika harva lapsi nykyaikana hoidetaan kouluikään asti vain mummolassa ja kotona.

 

Myös minä olen sitä mieltä, että asiasta voi olla mieltä tai osata jotain, vaikka täsmäkokemusta asiasta ei olisikaan. Harva tähtitieteilijä on käynyt avaruudessa -osa ei edes lentokoneessa, silti heillä on tietoa enemmän kuin monella astronautilla omakohtaisine kokemuksineen. Keskustelut olisivat aika suppeita, jos vain niistä asioista voisi sanoa vakavasti otettavia mielipitetiä, joista on omakohtaisia kokemuksia.

Monet vanhemmat sokeutuvat omien lasten tapoihin, ongelmiin ja hyviinkin puoliin. En uskaltaisi väittää olevani aina oikeassa ja tekeväni just oikealla tavoin asioita -mistäs sitä voi kesken työn tietää lopputulosta? En tästäkään huolimatta, vaikka itselläni on lapsia.

Tuosta ikävästä Jokelan tapauksesta vielä. Musta on aika järkyttävää, että aikuiset tietävät lähes ehdottomalla varmuudella osan nuorten tunnoista. 8.luokkalainen poika ei haluaisi vielä mennä kouluun, hän kokee, ettei vielä jaksa eikä pysty kaiken näkemänsä jälkeen sinne menemään. Mitä tekee asiantuntija -käskee menemään! Eli vähättelee ja aliarvio nuoren omia tuntemuksia ja voimavaroja. Jos aikuinen joutuisi työpaikallaan vastaavan traumaattisen kokemuksen uhriksi, saisi hän suoralta kädeltä kaksi viikkoa sairauslomaa. Näitä nuoria ei mielestäni kohdella tarpeeksi yksilöinä tässä asiassa, kuten ei muutenkaan elämässä.

 

Jo alle vuoden vanhaa lasta kasvatetaan päivähoidossa, suunnitelmallisesti, eikä se tarkoita mitään virikkeiden ylitarjontaa. Virikkeillä ei ole kasvattamisen kanssa mitään tekemistä.

Siinä onkin osa ongelmaa... alle vuoden ikäisellä vauvalla ei ole mitään tekemistä päivähoidossa, vaan hänen tulisi olla kotona vanhempansa kanssa. Ja se perushoito... sen tarkoitus on luoda lapselle perusturvallisuuden tunne, joka tulee siitä, että häntä kohdellaan lempeästi ja tarpeisiin vastataan viivytyksittä, kuten nälkään tai epämukavan märkään vaippaan. Pahimmat ja vaikeimmin korjattavat persoonallisuushäiriöt saadaan aikaiseksi yleensä jo lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Ja se, että alle vuoden ikäiselle lapselle tehdään 'kasvatussuunnitelma' jossain ryhmähoidossa, lapsireservaatissa, on pelkän käytetyn vaipan arvoinen paperi. Sen ikäisen kasvatussuunnitelma pitäisi olla pelkästään vanhempien lapasissa.

Jos laajempien kokonaisuuksien hallinta mättää, on hyvä pitää tiukasti terminologiasta kiinni, että pysyy edes hieman kärryillä käsiteltävästä aiheesta. Ihan pakko ei ole kuitenkaan osallistua keskusteluun, jossa ensi töikseen alkaa vaatia muita käyttämään itselleen sopivia termejä, jotta tajuaa mistä puhutaan...

 

Minä jollakin tapaa vierastan sanaa kasvattaa, vaikka sitä teenkin. Minä haluaisin kuunnella enemmän yksilöä. Ohjaaminen on ehkä liian mieto ilmaisu, mutta minä käytin sitä.

Perusmuoto on vapsainen, se on murresana, eikö muut tunne. Käytin sitä vähän huolimattomasti, mutta ehkä ymmärrettävästi.

 

Monet vanhemmat sokeutuvat omien lasten tapoihin, ongelmiin ja hyviinkin puoliin. En uskaltaisi väittää olevani aina oikeassa ja tekeväni just oikealla tavoin asioita -mistäs sitä voi kesken työn tietää lopputulosta? En tästäkään huolimatta, vaikka itselläni on lapsia.

Tuo sokeutuminen on totta, ja myös se, ettei aina voi varmasti tietää toimivansa oikein. Useimmat vanhemmat pystyvät kuitenkin hahmottamaan sellaisen käytöksen, joka voi häiritä lapsen normaalia kehitystä ja pyrkivät sellaista kaikin tavoin välttämään. Eivät ainakaan ehdoin tahdoin ota mitään riskejä.

Ja sitten on tietenkin niitä vanhempia, jotka eivät pysty itseään hillitsemään ja lasten häiriintyessä alkavat syytellä lasta (jotkut lapset vaan ovat sellaisia) ja pesevät kätensä omasta vastuustaan.

Jokelasta... Varmasti on vaikeaa löytää siinäkään sitä oikeaa tapaa toimia, juuri lasten yksilöllisyyden takia, ja hahmottaa sitä, kuka on traumatisoitunut kuinka syvästi. Olet varmasti oikeassa, että lapsia itseään pitäisi kuunnella herkemmällä korvalla.

 

[viesti moderoitu]

 

Juuri tätä yksilöllisyyttä varten päivähoidossa tehdään varhaiskasvatussuunnitelma jokaiselle lapselle. Sen tarkoituksena on nähdä vanhempien näkemys omasta lapsestaan ja löytää yhteinen kasvatuslinja juuri tälle lapselle. Joku voi pyyhkiä tällaisella paperilla perseensä, mutta onneksi suurin osa vanhemmista ymmärtää että tämä sopimus tahdään lapsen takia jotta päivähoitohenkilökunta saa mahdollisimman paljon tietoa lapsesta ja hänen piirteistään myös kotioloissa, jotta lapsi saa myös mahdollisimman varhaisen tuen, mikäli siihen on aihetta. Kaikki vanhemmat eivät voi hoitaa alle vuoden vanhaa lastaan kotona itse, ja etenkin heille ja heidän lapselleen tämä sopimus on ehdottoman tärkeä. Ei ole ihan sama miten lasta hoidetaan kodin ulkopuolellakaan.
Vanhempien tuntemus omasta lapsestaanja päivähoitohenkilökunnan teoreettinen tieto yhdessä ovat hyvä pohja varhaiskasvatussuunnitelmalle, mikäli lapsi on päivähoidossa. Onko hänen paikkansa sitten päivähoidossa vai ei, on taas asia uusi ja siinäkin joskus on niin että lapsen on parempi olla päivähoidossa kuin kotonaan. Yleensä kuitenkin onneksi toisinpäin pienen alle vuoden vanhan lapsen ollessa kyseessä.
Kuten eräs koulun opettaja paikallislehdessämme kirjoitti, monesti lapsesta näkee jo päivähoitoikäisenä sen, mille tielle hän tulee ajautumaan. Sen näkee vielä selvemmin, kun tuntee lapsen taustat ja kasvatusmenetelmät. Myös näihin onneksi voidaan nykyisin puuttua, kun löydetään vanhempien kanssa avoin keskusteluyhteys.

Ko. tapauksen ja Auvisen kaikkia taustoja en tunne, enkä siksi lähde syyttelemään tapahtuneeesta yksittäisesti ketään.

 

Juuri tätä yksilöllisyyttä varten päivähoidossa tehdään varhaiskasvatussuunnitelma jokaiselle lapselle. Sen tarkoituksena on nähdä vanhempien näkemys omasta lapsestaan ja löytää yhteinen kasvatuslinja juuri tälle lapselle.

Jos joku uskoo päiväkodin isossa ryhmässä jonkun lapsen saavan vanhempien toivomaa yksilöllistä hoitoa, menee varmaan muutkin sadut läpi helposti...

Se nyt vain ei ole realistinen odotus, mutta systeemi, varhaiskasvatussuunnitelma, on räätälöity juuri niitä vanhempia varten, jotka tykkäävät tökätä lapsensa vauvoina kymmeneksi tunniksi päivässä muiden vastuulle.

 

been there, done that : Etkö sinä tosiaankaan tiedä mitään muuta päivähoitomuotoa kuin päiväkoti?

 

Itse olen joutunut viemään lapseni 10 kk:n ikäisenä päiväkotiin äitiysloman päätyttyä. Olisin toki halunnut hoitaa lastani pidempään kotona, mutta hyppäys äitiyspäivärahasta pelkkään lasten kodinhoidontukeen, joka silloin taisi olla alle 300 e/kk. Rahat eivät kerta kaikkiaan riittäneen ja tuolloin 90-luvun puolivälin tienoilla lamasta vasta toivuttiin eikä kaikissa työpaikoissa suinkaan ollut työpaikka vuorenvarma.

Syy, miksi minä valitsin aikoinaan päiväkodin, johtui siitä, että toinen vaihtoehto olisi ollut perhepäivähoito. Jos perhepäivähoitaja on hyvä, se on parempi hoitomuoto pikkulapselle kuin päiväkoti. Perhepäivähoitajaa ei kuitenkaan ole kukaan ulkopuolinen aikuinen kontrolloimassa. Minä en halua ottaa sitä riskiä, että esim. perhepäivähoitajan koti olisi turvaton tai että esim. perhepäivähoitaja on valinnut työnsä vain siksi, että hän itse haluaa hoitaa lapset kotonaan ja hoitaa vieraita lapsia joten kuten huitaisten.

Itse koen, että vaikka päiväkodissa on rauhattomampaa, tartuntataudit leviävät herkemmin ja sielläkään hoitajat eivät ole ihmenaisia, niin silti koen, että hoitajien kontrolli toimii paremmin. Koen myös ympäristön turvallisempana, koska tila on tehty päiväkotikäyttöön kun taas perhepäivähoidossa ympäristönä on tavallinen koti, jossa voi olla esim. aitaamaton piha (lapsi voi karata herkemmin).

Toki onneksi nykyään on kolmiperhehoitoa ja muita hoitovaihtoehtoja, jolloin voi jopa itse hankkia hoitoringin ja saada kunnalta hoitomuodolle avustusta. Samoin nykyään työnantajat suhtautuvat ilmeisesti myötämielisemmin työajan lyhennyksille. Omasta mielestäni ihannetilanne olisikin se, että kaksi pienen lapsen äitiä voisi täyttää yhden toimen, jolloin kumpikin voisi tehdä 2,5 päivää per viikko tai 4 h/pv.

 

Mitenkähän monen nuoren ongelmiin on syynä luokaton lukio? Opiskelu pirstaloituu ah niin yksilölliseksi ja moniarvoiseksi, että erilaisten kurssivalintojen jälkeen jokaisen lukiolaisen lukujärjestys on erilainen. Kun vielä valitaan 3- tai 4-vuotinen lukio, ei minkäänlaista luokka- tai ryhmähenkeä pääse taatusti muodostumaan.
Opiskelija ei ole enää vastuussa muille kuin itselleen siitä tekeekö kotitehtävänsä ja miten osallistuu opetukseen. Kaveripiiriä ei kouluyhteisön sisällä enää ole, joka edes jollakin tavalla kommentoisi yksittäisen opiskelijan käyttäytymistä ryhmässä.

Minusta jokainen 16-vuotias ei ole niin kypsä yksilölliseen opiskeluun, että voisi jo lukiossa päättää tulevan uransa kurssivalintoja tehdessään. Kun sitten edes ryhmä ei tue epäonnistumisten hetkellä, on elämä pian hukassa. OPO:t eivät välttämättä osaa hahmottaa yksittäisen opiskelijan tilannetta.

Ennen lukion pystyi kaahlaamaan läpi vaikka joukon mukana, jos ei muuten. Nyt lukiolainen on omillaan heti ensimmäisestä syksystä alkaen.

 

Mitenkähän monen nuoren ongelmiin on syynä luokaton lukio?
Ennen lukion pystyi kaahlaamaan läpi vaikka joukon mukana, jos ei muuten. Nyt lukiolainen on omillaan heti ensimmäisestä syksystä alkaen.

Onko viisasta ollenkaan mennä lukioon, jos sinne menisi kahlaamaan vain joukon mukana eikä ole mitään hajua siitä, millaisia ainevalintoja haluaisi? Lukio-opiskelun tavoitteena on ollut perinteisesti valmentaa yliopisto-opintoja varten, jotka joutuu suunnittelemaan vielä itsenäisemmin. Onhan peruskoulun yläasteellakin jo valinnaisia kursseja.

Olisiko viisaampi ensin valita jotkin kevyet selkeät ammattiopinnot ja vasta myöhemmin lähteä vähän kypsempänä lukio-opiskeluun, jos ei osaa valita kursseja?

Useimmat lukiolaiset ovat käsittääkseni tyytyväisiä luokattomaan lukioon. Ainakin minulle muinoin lukiossa kotiluokka oli enemmän rasite kuin etu. Olisin ollut iloinen luokattomasta lukiosta, jossa olisi voinut keskittyä tiettyihin kokonaisuuksiin kerrallaan eikä olisi tarvinnut hyppiä oppitunnilta toiselle tunti kerrallaan. En ole juuri lukioaikaisiin kavereihini yhteyttä pitänyt. Sen sijaan opiskeluaikana ystävystyin monien kanssa.

 

Onko viisasta ollenkaan mennä lukioon, jos sinne menisi kahlaamaan vain joukon mukana eikä ole mitään hajua siitä, millaisia ainevalintoja haluaisi? Lukio-opiskelun tavoitteena on ollut perinteisesti valmentaa yliopisto-opintoja varten, jotka joutuu suunnittelemaan vielä itsenäisemmin. Onhan peruskoulun yläasteellakin jo valinnaisia kursseja.

Olisiko viisaampi ensin valita jotkin kevyet selkeät ammattiopinnot ja vasta myöhemmin lähteä vähän kypsempänä lukio-opiskeluun, jos ei osaa valita kursseja?

Tuskinpa Pekka-Ericillekään olisi amiksen autonasentajalinjalla pälkähtänyt päähän mitään yli-ihmis-kuvitelmia. Mädäntyneen, degeneroituneen ihmiskunnan ongelmien sijaan P-E:n ongelma olisi ollut, minkä hajuisen Wunderbaumin hankkii Corollaansa tai mistä saisi pimppiä seuraavana viikonloppuna. SAK ja SDP olisivat olleet varmoja tulevaisuuden tukia.

 

Hän olisi todennäköisesti ollut jo valmiissa ammatissa ja työssä nettityhjänpäiväisyyksiensä sijaan.

 

Pitäisikö antaa lisää rahaa Tehylle vai mielenterveyden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn?

Raha ei tätä ratkaise. Sen ja tyhjänpäiväisten asioiden perässäjuokseminen ja olemattomien kuvittelu ovat syynä. Arvojen uudelleenarvioinnista se lähtee. Ensimmäinen sääntö on: "Tiedä oma tilasi. Anna arvo toisellekin."

Tilaansa tappaja ei tiennyt eikä antanut arvoa muille. Hän lähti rakentamaan tuulentupia ylentämään itseään yli muiden. Ja sortuminen oli suuri.

 

been there done that taitaa olla koti-äiti joka antaa lapsilleen parasta mahdollista kotihoitoa istumalla itse netissä aaamut-illat. ; )

tai parikymppinen ehdoton ihmisraunio joka ei ole vielä itse kokenut käsittelemiään asioita, sellainen joka paasaa ja toimii kuin yleinen syyttäjä, agressiivinen ja hyökkäävä, purkaa netissä huonoa oloaan. Oma mielipide on se ainoa oikea, sitä puolustetaan, nauttii kun saa ojentaa muita.

 

been there done that taitaa olla koti-äiti joka antaa lapsilleen parasta mahdollista kotihoitoa istumalla itse netissä aaamut-illat. ; )

tai parikymppinen ehdoton ihmisraunio joka ei ole vielä itse kokenut käsittelemiään asioita, sellainen joka paasaa ja toimii kuin yleinen syyttäjä, agressiivinen ja hyökkäävä, purkaa netissä huonoa oloaan. Oma mielipide on se ainoa oikea, sitä puolustetaan, nauttii kun saa ojentaa muita.

se on joulupukin muori joka jakaa lahjoja niille joilla ei ole ja silti ne itkee kateuttaan netissä ja arvailee toisten olemisia eikä huolehti omista kakaroistaan...

 

se on joulupukin muori joka jakaa lahjoja niille joilla ei ole ja silti ne itkee kateuttaan netissä ja arvailee toisten olemisia eikä huolehti omista kakaroistaan...

[/quote]



Taitaa olla diktaattori joka jakaa koivuniemen herraa.

 

Olen huomannut että ne kaikkitietävät ihmiset ovat yleensä niitä kapeakatseisia jotka näkevät asiat vain miten ne ovat omalle kohdalle sattuneet. Mustaa tai valkoista -ajattelutapaa en jaksa ymmärtää mutta toisaalta voihan se olla vaikeaa astua toisen saappaisiin jos ei ole kokemusta asiasta josta kirjoittaa..? Minusta ihmiselle pitää antaa armoa, myös vanhemmille. Tosin päivänselvää on että vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja "kasvatuksestaan" mutta ei se vanhemman vastuu aina riitä, lainaisin Hillary Clintonin lausumaa; "it take´s a whole village to raise a child.
Voit "been there, done that"..jatkaa eipäs-juupas -kirjoittelua, ei paljon minun maailmaani hetkauta. Todellakin, been there, ja joskus "done that, too". ; )

hyvä elokuva se samanniminen