TV1:llä alkoi juuri mielenkiintoinen dokumentti

["yksi"]

Aivan ihana tapaus tuo Arvo

 

[Ken guru]

No , täällä on moni- ja vaikeavammaisen lapsen äiti !
Eiköhän jokainen äiti (ja isä) tee kaikkensa lastensa eteen, varsikin kun lapsi on vakavasti sairas.
Tiedättekö mitä on istua teholla tai edes viikkotolkulla osastolla voimattomana ?
kyllä siinä leijonan vaistot herää.
- jatkuva väsymys, saikkaaminen asioiden kanssa, uuvuttaa, kun se vammaisperheen elämä ei ole sitä tavis mättöä.
Siinä joutuu koko ajan joustamaan , jaksamaa, venymään, ottamaan selvää, selvytymään.

Ohjelmassahan oli kyse elvytyskiellosta,
tai niin kuin eräälle äidille oli sanottu, ettei lapselle jolla ei ole arvoa tulevaisuudessa - ei kannata elvyttää.
KUKA mittaa ihmisen arvon.

En minäkään (ehkä ) vaadi lapselleni elvytystä, mutta nesteytyksestä ja kivun poistamista pidän kiinni ,,
jos/kun se viimeinen reissu tulee .

Sairaalahan on "museosairaala" oikeesti, senhän myönsi mukana ollut lääkärikin.
Tämän päivän laitteet vaativat toisenlaisia tiloja.

Olen erittäin pahoillani kaikesta mitä joudutte kokemaan. Mutta mitä sairaalan tiloihin tulee, niin nehän on tapetilla koko ajan, ja uutta sairaalaa suunnitellaan rakennettavaksi. Olen ihan varma että se jossain vaiheessa tuleekin. Kuten pitääkin.

 

[Tuulipuku]

Kauhea valittaja tuo nainen. Kenenkään lasta ei jätetä elvyttämättä jos lapsella on sen jälkeen toivoa edes kohtalaiseen elämään. Tuo nainen valitti KAIKESTA. Kun lastenklinikalla on tippatelineitä käytävällä yms. epäolennaista. Kurjaa kun oli noin sairas lapsi, mutta sai kyllä varmasti parasta mahdollista hoitoa aina kun sitä tarvitsi. Nainen uhkaili muutolla Ruotsiin yms. Tervemenoa vaan!

Ei tämä mielestäni kovin asialliselta hoidolta kuulosta kun leikkaukset siirtyvät vuosikausia:

Avoin kirje HUS:lle, päättäjille ja medialle 26.3.2011 | Leijonaemojen blogi

 

["vieras"]

No, olen ollut sairaalassa töissä, eikä tuollainen valittaminen ole tavallista edes terminaalipotilaiden keskuudessa. Eikä heidän omaisten. Yleensä keskittyvät olennaiseen enemmänkin. Mutta tuolla naisella tuntui olevan tarve valittaa aivan kaikesta. Koko ajan.

Minä olen taas ollut sairaalassa syntymästään saakka vammaisen lapsen äitinä lähemmäs 20 vuotta. Valittavasti minullakin on ollut valitettavaa monesta asiasta. Tiettyyn pisteeseen asti kaiken nielee sisälleen, mutta jossain vaiheessa se alkaa tulla ulos. Ainakin itse toivon, että tuomalla esille epäkohtia joku toinen lapsi pääsee helpomman tien kautta kuin mitä omani on kulkenut.

 

[hhm]

Mutta voi olla pitkäänkin...

Mielestäni tuokin oli typerästi sanottu. Kaikki ottaisi ennemmin sen että lapsi olisi terve.

Erittäin perustellusti. Ja perusteet ovat silloin sellaiset että lapsen elämä olisi elvytyksen jälkeen pelkästään kärsimistä letkujen varassa.

Totta kai hän varmasti valitsisi oman Arvonsa terveenä jos saisi, mutta miten se liittyy tuohon lauseeseen? Voi se lapsi silti siunaus olla (vaikka sulle vissiin ei).

Kävi kyllä selväksi, että sun mielestä ko. äiti - joka minusta oli huolehtiva, hyvä ja aivan riittävän positiivinen jaksamisensa rajoillakin - oli turhasta valittava ja typerästi kommentoiva.

Huomioi nyt kuitenkin siellä putkinäkösi ääripäässä se, että tuohon dokumenttiin oli tarkoituksella valittu noita "menee-pieleen-harmittaa-ahdistaa-väärin" -kohtia ja juttuja. Se oli katsos sen pointti.

Mitäpä muuten luulet, kuinka aurinkoisesti itse suhtautuisit jatkuviin kielteisiin, jopa vääriin päätöksiin ja toimimattomiin hoitotiloihin tilanteessa, jossa olisit lapsesi syntymästä asti (jo 10 vuotta) pelännyt jatkuvasti tämän kuolemaa? Ja taistellut siinä sivussa lapsen oikeuksien puolesta. (Hoitaen muuten myös vanhaa äitiäsi ja aiemmin ilmeisesti myös tämän aggressiivista parkinsonia sairastavaa miestäkin.)

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";27338983]Minä olen taas ollut sairaalassa syntymästään saakka vammaisen lapsen äitinä lähemmäs 20 vuotta. Valittavasti minullakin on ollut valitettavaa monesta asiasta. Tiettyyn pisteeseen asti kaiken nielee sisälleen, mutta jossain vaiheessa se alkaa tulla ulos. Ainakin itse toivon, että tuomalla esille epäkohtia joku toinen lapsi pääsee helpomman tien kautta kuin mitä omani on kulkenut.[/QUOTE]

Varmasti on ollut tosi rankkaa, ja osa valituksistakin on myös (minun mielestä) oikeutettuja. Tuossa vain tämä äiti valitti aivan kaikesta, ja loi todella negatiivisen asenteen lapselleenkin. Ja ihan varmasti on todella kamalaa ja rankkaa olla sairaan lapsen äiti. Ja on ehdottoman tärkeää että saamme lastensairaalan olot kuntoon.

 

[hhm]

Olen erittäin pahoillani kaikesta mitä joudutte kokemaan. Mutta mitä sairaalan tiloihin tulee, niin nehän on tapetilla koko ajan, ja uutta sairaalaa suunnitellaan rakennettavaksi. Olen ihan varma että se jossain vaiheessa tuleekin. Kuten pitääkin.

Jos (ja kun) se aihe kerran on tapetilla koko ajan - ihan syystä - niin miksei juuri tämä äiti olisi saanut asiasta mainita ilman että se on turhaa valittamista? Sairaala kuitenkin liittyy kiinteästi hänen ja lapsensa historiaan sekä nykypäivään.

(Aika vasta se muuten on päättävälle taholle valjennut, kuinka vajaissa oloissa Suomen sairaimpia lapsia hoidetaan. Kaikki näkyvyys vaan asialle niin tulee vauhtia siihen toimintaan.)

 

[Katottiinko]

Varmasti on ollut tosi rankkaa, ja osa valituksistakin on myös (minun mielestä) oikeutettuja. Tuossa vain tämä äiti valitti aivan kaikesta, ja loi todella negatiivisen asenteen lapselleenkin. Ja ihan varmasti on todella kamalaa ja rankkaa olla sairaan lapsen äiti. Ja on ehdottoman tärkeää että saamme lastensairaalan olot kuntoon.

me sama ohjelma? Minusta tuo äiti ei valittanut kyllä kaikesta vaan aiheesta. Kyllä se elämä sinuakin vielä opettaa, ilmeisesti olet syntynyt kultalusikka perseessä...

 

[hhm]

No, olen ollut sairaalassa töissä, eikä tuollainen valittaminen ole tavallista edes terminaalipotilaiden keskuudessa. Eikä heidän omaisten. Yleensä keskittyvät olennaiseen enemmänkin. Mutta tuolla naisella tuntui olevan tarve valittaa aivan kaikesta. Koko ajan.

Ai niin, sellainen tuli vielä mieleen, että mitäpä sitä enää kuolinvuoteella valittamaankaan - omalla tai toisen.

Sen sijaan kun oma lapsi on vielä hyvinkin tukevasti elossa, tälle haluaa varmasti taata parhaat mahdolliset avut ja elinolot. Joskus niiden takia on pakko valittaa, vaikka ei haluaisi. Julkisesti vieläpä (silläkin uhalla että tulee leimatuksi kitisijäksi).

Joskus kaiken sen taakan alla tulee varmasti valittaneeksi myös "syyttä" tai "ylenmäärin". Mutta niin tulen minäkin toisinaan - eikä minulla ole edes sairasta lasta tai tälle tapeltavia oikeuksia syynä ja selityksenä.

(Tuli paha mieli sun kommenteista tuon äidin ja pojan puolesta. Siksi.)

 

[Beep]

Ai niin, sellainen tuli vielä mieleen, että mitäpä sitä enää kuolinvuoteella valittamaankaan - omalla tai toisen.

Sen sijaan kun oma lapsi on vielä hyvinkin tukevasti elossa, tälle haluaa varmasti taata parhaat mahdolliset avut ja elinolot. Joskus niiden takia on pakko valittaa, vaikka ei haluaisi. Julkisesti vieläpä (silläkin uhalla että tulee leimatuksi kitisijäksi).

Joskus kaiken sen taakan alla tulee varmasti valittaneeksi myös "syyttä" tai "ylenmäärin". Mutta niin tulen minäkin toisinaan - eikä minulla ole edes sairasta lasta tai tälle tapeltavia oikeuksia syynä ja selityksenä.

(Tuli paha mieli sun kommenteista tuon äidin ja pojan puolesta. Siksi.)

Ken guru oli nyt valittamisesta valittaja.

Mietin usein miksi ihminen niin ahdistuu toisen vuoksi, tuntemattoman vieläpä. Ehkäpä välttelee omia tuntemuksiansa ja toisen valitus uhkaa nostaa niitä pinnalle jolloin muodostuu vastarinta?

 

[hhm]

Mietin usein miksi ihminen niin ahdistuu toisen vuoksi, tuntemattoman vieläpä. Ehkäpä välttelee omia tuntemuksiansa ja toisen valitus uhkaa nostaa niitä pinnalle jolloin muodostuu vastarinta?

Anteeksi, mutta viittaako tämä kyökkipsykologinen osio (ei pahalla! ) Ken guruun vain minuun (kun sanoin, että tuli paha mieli niiden puolesta)?

Jos Ken guruun, niin kumman hyökkäävältä tuo asenteensa minustakin tuntui. Kaikkihan lapsensa puolesta pelkää, ja joillekin ikävien totuuksien kiistäminen sopii paremmin kuin niistä ahdistuminen.

Koen myös (kuten joku muukin) katsoneeni hänen kanssaan täysin eri dokumentin.

 

[Beep]

Anteeksi, mutta viittaako tämä kyökkipsykologinen osio (ei pahalla! ) Ken guruun vain minuun (kun sanoin, että tuli paha mieli niiden puolesta)?

Jos Ken guruun, niin kumman hyökkäävältä tuo asenteensa minustakin tuntui. Kaikkihan lapsensa puolesta pelkää, ja joillekin ikävien totuuksien kiistäminen sopii paremmin kuin niistä ahdistuminen.

Koen myös (kuten joku muukin) katsoneeni hänen kanssaan täysin eri dokumentin.

Ei sinuun ainakaan, kun mullekin tuli jotenki paha mieli Ken gurun valituksesta, kun tuntui ettei sympatiaa herunut tarpeeksi.

Itse olin "hajalla" jo kahden viikon ajan lastenklinikalla.... ei se mitään herkkua ole ja kaikki sympatiat kyllä multa heitä kohtaan, jotka siellä joutuvat asumaan ja oleilemaan pitkään. Muutenkaan en säikähdä valitusta, itsekin valitan paljon, kun se auttaa!

 

["hmmm"]

Mutta voi olla pitkäänkin...



Mielestäni tuokin oli typerästi sanottu. Kaikki ottaisi ennemmin sen että lapsi olisi terve.




Erittäin perustellusti. Ja perusteet ovat silloin sellaiset että lapsen elämä olisi elvytyksen jälkeen pelkästään kärsimistä letkujen varassa.

Ken guru,

iäkkäämpi terminaalipotilas ja "olla sairaalassa töissä" ovat TODELLA eri asioita, kuin pienen pitkäaikaissairaan lapsen sairaalassa olo ja pienen vakavasti sairaan vanhempana olo. Toivottavasti et ole enää sairaalassa töissä, jos et tuota ymmärrä. Ja tuo kommenttisi äidin sanoista, että lapsi on suuri lahja... Tottakai jokainen haluaisi lapsensa olevan terve! Mutta sairas lapsi on jotain erityistä, sillä hän opettaa vanhemmalle jotain sellaista, mitä ne terveiden lasten vanhemmat ei vaan kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Ja persoona on se pieni sairas lapsikin, jonka vanhempi oppii tuntemaan. Ja vaikka lapsi on kuinka sairas, niin elämänhalua heillä kyllä on.
Itselläni on 2 tervettä lasta ja kolmannen syntyessä alkoi elämänmittainen oppipolku vaikeasti sairaan lapsen rinnalla. Ja onneksi Ken guru, kommentointisi ja ajattelemattomat kirjoituksesi paljastavat, ettei sinulla ole hajuakaan siitä, mitä olla sairaan lapsen äiti tai isä.

 

[hhm]

Ei sinuun ainakaan, kun mullekin tuli jotenki paha mieli Ken gurun valituksesta, kun tuntui ettei sympatiaa herunut tarpeeksi.

Itse olin "hajalla" jo kahden viikon ajan lastenklinikalla.... ei se mitään herkkua ole ja kaikki sympatiat kyllä multa heitä kohtaan, jotka siellä joutuvat asumaan ja oleilemaan pitkään. Muutenkaan en säikähdä valitusta, itsekin valitan paljon, kun se auttaa!

Ok.

Juu, ymmärrän sua.

Etenkin tuollaisessa epäkohdat esiin -dokumentissa on mun mielestä jopa velvollisuus valittaa. Eikä se äiti pelkästään omasta puolestaan puhunut, vaan kyllä sillä oli nähdäkseni ihan aito huoli myös toisten takia.

 

[Beep]

Ok.

Juu, ymmärrän sua.

Etenkin tuollaisessa epäkohdat esiin -dokumentissa on mun mielestä jopa velvollisuus valittaa. Eikä se äiti pelkästään omasta puolestaan puhunut, vaan kyllä sillä oli nähdäkseni ihan aito huoli myös toisten takia.

Kiitos. Homeinen lastenklinikka ei tosiaan houkuta potilaaksi varmasti ketään. Ehkä saamme uuden talon vielä...

En katsonut itse dokkaria, mut aion kyl katsoa myöhemmin.

Yhteinen hyvä, aivan. Itsekin ajattelen että enemmän saisi kollektiivisuus ja muista välittäminen taas tulla trendiksi.

 

[kfåw]

Onko mulla väärää tietoa, kun muistelisin, että Maikkarilla oli joku aika sitten sellanen otsikko uutissivuillaan, että on tehty päätös uudesta lastensairaalasta? Että sellainen siis oikeasti olisi jossain kohtaa tulossa.

 

["joo"]

Onko mulla väärää tietoa, kun muistelisin, että Maikkarilla oli joku aika sitten sellanen otsikko uutissivuillaan, että on tehty päätös uudesta lastensairaalasta? Että sellainen siis oikeasti olisi jossain kohtaa tulossa.

Kyllä tais olla näin.