tv pakkomielle

[Tiipii....]

Mikä avuksi kun viattomasta tv:n katselusta on muodostunut lähestulkoon pakkomielle meidän 2,5-vuotiaalle? Pitääkö ottaa vaan kovat piippuun ja lopettaa koko telkan katsominen..?

Ei näytetty telkkaria tuolle kahtena ekana ikävuotena juuri yhtään. Sitten syntyi pikkusisar ja tv:stä sai apua kun näytti jonkun pikkusarjan, jos oli juuri vauvan kanssa joku kesken. Paria sarjaa vaan katsottiin ja yksi jakso oli aina vallan riittävä. Mutta jossain vaiheessa on lähtenyt mopo täysin käsistä! Lapsi ei muuta päivän aikana tekisi kun tuijottaisi telkkua. Enää ei riitä, että saa yhden jakson katsoa, pitäisi nähdä koko levyllinen! Ja kun äiti rajoittaa niin sitten huudetaan ja kiukutaan. Olen nyt ottanut rajaksi, että aamulla jakso jotain ja illalla toinen jakso jotain. Mutta lapsi ruikkaa vähän päästä, että saanko katsoa telkkaria.
Auttaisikohan jos pitäisi vaikka viikon tauon, ettei toosaa avattaisi lainkaan..? Toisaalta olisi kiva näyttää sille aina välillä jotain lastenohjelmia, kun ne on niin hassuja ja hän tykkää niistä mutta tuntuu ihan mahdottomalta tämä tilanne tällä hetkellä...

Miten teillä muilla on tuon telkkarin suhteen?

 

[HM-]

No meillä on kans vähän sama tilanne. Lapsi hieman yli 2v. Olen antanut lapsemme katsoa aamu-piirrettyjä samalla kun valmistaudutaan hoitoon ja illalla jokunen jakso esim. titi-nallea. Tiedän, että alle 3-vuotiaan ei ole hyvä katsoa telkkaria lainkaan, mutta joskus on vaan helpompi antaa lapsen rauhoittua sohvalle kuin kuunnella sitä iänikuista kitinää. Muutenkin meillä tuntuu, että itse saisit muuten olla koko ajan lattialla touhuamassa lapsen kanssa eikä omista hommista tulisi välillä mitään. Tosin meillä aikuiset päättää, että katsotaanko vai eikö, ja lapsen täytyy tyytyä siihen. Välillä tulee hirveä huuto, mutta toisinaan tyytyy helpostikin kohtaloonsa kun antaa vaihtoehtoista tekemistä. Ja jos jotain hyvää sanottavaa telkkarista on niin meillä lapsi on ainakin oppinut paljon lauluja titi-nallea katsottuaan ja iloissaan tanssii lattialla nallejen kanssa.

 

[Ulpu74]

Meilläkin poika tykkäis katsoa telkkaria ihan vähänväliä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni säännöistä, että aamulla voi katsoa vähän aikaa (kun tulee aamun piirretyt), päivällä dvd:tä, jos on huono ilma eikä päästä ulos, ja illalla Pikku-Kakkosen.
Tämähän ei "herralle" tietenkään aina riittäis, mutta laitan vain kylmästi telkun kiinni ja kaukosäätimen pois. Huutoa, itkua, lattialle heittäytymistä, sitähän riittää.
Jonkin ajan kuluttua alkaa kuitenkin leikkiä leluillaan. Toki ruikuttaa telkun avaamista, mutta mitäpä uhmikset ei sitten ruíkuttais, jos jokin asia heiltä kielletään? Karkkia, televisiota, kauppaanlähtöä yms.

Tunnustan, että välillä tv on lapsenvahtina, kun pitää vaikka saada rauhassa syötettyä vauva tai nukutettua päiväunille...

 

[Ulpu74]

Niin, poika siis 3v 4kk. Ja on oppinutkin telkkarista monia asioita, esim. lauluja, tanssia, värejä, eläimiä yms. Tosin osaksi samoja juttuja on tietysti lastenkirjoissakin... Jostain syystä tv:stä nähtynä näyttäis kiinnostavan enemmän.

 

[open kaveri]

Yksi ala-asteen opettaja (jolla itsellä kolme pientä lasta) kiittää vuolaasti YLE:n lastenohjelmia. Ne ovat taidolla tehtyjä, ei mitään hömppää. Ja niistä tosiaan oppii paljon. Kyllä niitä voi katsoa (ja tietenkin muutakin vaikka DVD:ltä), kunhan pitää huolen, että lapsi tekee päivän aikana muutakin. Opettaja sanoi myös, että nykyaika on sähköinen, ei tätä sähköistä informaatiota voi millään estää.

Meillä käy myös niin, että kun telkku on laitettu kiinni, niin alkaa kiukku. Mutta yritän olla välittämättä, niin johan lapsi on kohta ihan muissa leikeissä.

 

[äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja]

eli ei! Tv ei sovi alle 3-vuotiaalle eikä isommillekaan liian suurissa määrissä. oikea elämä on kuitenkin tuolla ulkona, oli ilma miten sähköistä ikinä. Ylen ohjelmien laadusta riippumatta.

 

[Riippuvuus]

Kuulostan ihan sormenheristäjältä, mutta kommentteja kysyit: meidän lapset eivät ole saaneet luoda suhdetta telkkariin ennen 3v. Ei telkkua ole kaappiinkaan viety, mutta ei mitenkään korostettu lastentuntia aamulla tai illalla eikä dvd.itä esitelty. Sitten on aamu- tai iltapäiväpiirretyt tulleet myöhemmin tutuksi ja niistä on valikoitunut suosikkeja joita on seurattu.

Vaikka ne ohjelmat on kivoja ja hassuja, niin ei lapsi jää mistään paitsi vaikka niiden katsomista lykkää vuodella tai parilla, eivät ne mihinkään katoa. Oikein pienelle ne ovat jatkuvaa ärsykevirtaa jota he ei osaa käsitellä ja se heijastuu koko heidän sisäiseen maailmankuvan rakentamiseen. Vakava oire on kiukuttelu, kun se riistetään pois. Merkki riippuvuudesta!

 

[Mistä haitan huomaa?]

Eli millä tavalla se tv: katsomisen haitta ilmenee? Jos siis katsoo liian pienenä tai jos katsoo liikaa?

Meillä esikoinen kiinnostui telkkarista vasta joskus kolme veenä, kuopus taas on katsonut n. 1,5v lähtien, välillä aika paljonkin kun innostui Ti-ti Nallesta. Säännöstelty kuitenkin aina, lapset kun katsoisi vaikka miten pitkään.

Nykyään meillä katsotaan telkkaria vaihtelevasti. Aamun pikku kakkonen menee usein kokonaan, illalla ei enää muisteta. Välillä päivät menee kokonaan ilman ohjelmia, välillä pidetään elokuvailta ja katsotaan joku leffa. Viimeksi esim tapanina katsottiin uusi Helinä keiju =).

En ole kyllä mitään vaikutusta huomannut tv-n katselusta. Vastapainona ulkoillaan monta tuntia päivässä, luetaan, piirretään, askarrellataan ja pelataan. Myös silloin kun lapset oli alle 3-vuotiaita.

 

[Huolestunut...]

Meillä puolivuotias on katsoa tillottanut telkkaria antaumuksella ihan pienestä asti ja välillä se ärsyttää tosiaan. Edes lelut ei kiinnosta, jos telkku on auki. Mutta jos meinaat itse katsoa jotain, vaikka iltauutisia tai salkkareita niin ei sitä lasta voi toiseen huoneeseenkaan viedä eikä kaikkia ohjelmia viitsi nauhoittaa yöllä katsottavaksi. Mitähän traumoja lapsi tästä ärsyketulvasta vielä saa...

 

[oliot]

Kylla minunkin 4.5 kuinen katsoisi telkkaria. Aluksi imettaessa katsoin, mutta sitten kun vauva huomasi telkan olemassa olon, aloin katsella aanettomalla. No vauva osaa vilkuilla telkan suuntaan, josko kuvaa nakisi. Nyt ollan ilman telkkua vauvan ollessa hereilla. Televisio hypnotisoi vauvaa-kuin aikuistakin. Koitan pitaa lastani loitolla 2-3 vuotiaaksi. Mielestani on apaattinen eika tutki ymparistoaan niin kuin kuuluisi. Olin itse monta vuotta ilman televisiota ja hyvaa teki.

 

[vfdf]

Me ei olla säännöstelty ollenkaan telkkua, mutta taapero onkin vasta vuoden ikäinen... Outo juttu kuitenkin, sillä hän ei näytä kiinnittävän oikein mitää huomiota telkkuun. Leikkii mieluummin omilla leluillaan. Luulenpa, että ehkei siksi siitä välitä, kun se vaan on siinä. Ei me kyllä annettaisi töllön päällä olla, jos se alkaisi keräämään liikaa huomiota. Meillä odotetaan kakkosta, jotta esikoinen saisi leikkikaverin jatkossa, eikä vanhempanakaan telkkarin tarvitsisi olla kaveri. Kyllähän siitä telkkarista varmaan ajan myötä kaveri tulisikin, kun ei löydy muutakaan seuraa...

 

[teletappi666]

Meillä lapsi 2,5 v., yritän usuttaa katsomaan tv:tä aina kun itse roikun netissä, ja se on usein. Lapsi olisi kiinnostuneempi toiminnasta, mutta nörtti siitäkin tulee tätä menoa.

 

[edellinen oli..]

kai provo.... olihan
meillä neiti on 3 vee ja katselee viikonloppuaamuina pikku kakkosta vaihtelevasti. Hänelle on muodostunut suosikit esim. mainio manu ja samu&salla. Mutta välillä myös menee leikkimään/pyytää äitiä leikkimään kun kiinnostus telkkuun menee. Meillä on periaate että telkkua ei pidetä taustamölinänä lapsen ollessa hereillä(niinkuin oli lähes aina auki ennen lapsen syntymää) vaan silloin kun leikitään, piirretään niin telkku on kiinni. Välillä päivän mittaan lapsi saa katsoa jonkun osan samua ja sallaa vaikka (tallennettu) mutta kyllä meillä ainakin lapsen saa ilman kiukkua pois telkun äärestä jos sanoo että mennään leikkimään.

 

[ap:lle]

Kannattaisi laittaa lapsi katsomaan telkkaa niin, että se päätyy esimerkiksi uloslähtöön, jolloin on "pakko" lopettaa katselu. Voit toki vieroittaa lapsesi tv:stä esim. 15 minuuttia kerrallaan. Ajattelepa itse, että vielä yläaste- ja lukioikäisilläkin suositellaan maksimissaan 2 tuntia päivässä tietokoneen käyttöä, niin eihän se tervettä ole, että 2-3 vuotias tuijottaa useita tunteja päivässä telkkaria.

Tästä samasta aiheesta on ollut aiemminkin keskusteluita, joten en viitsi tähän etsiä netistä linkkejä. Fakta on se, että runsas ja säännöllinen tv:n katselu haittaa pienen lapsen aivojen kehitystä. Siitä tulee liikaa viriketulvaa, jota lapsi ei kykene käsittelemään. Siksi lapsi on usein tv:n katselun jälkeen äreä, tyytymätön ja jopa aggressiivinen. Ihmislapsihan on keholtaan ja mieleltään yhä "kivikaudelta" eli evoluutio ei ole kehittänyt meistä ihmisistä sellaisia, että lapsi kehittyisi supervauhtia aivojen, hermoston yms. osalta valmiiksi. Osa lasten häiriöistä voi johtua yhteiskunnan teknologistumisesta. Vahinko, että lukemista ja tavallista leikkimistä sekä luonnossa liikkumista ei arvosteta, vaan yritetään saada lapsi mahdollisimman nopeasti kiinni informaatioyhteiskuntaan.

Jos miettii itse omaa lapsuuttaan, niin kuinka moni pitää tärkeimpänä lapsuusmuistona hyviä tv-ohjelmia? Kuinka moni taas pitää tärkeimpinä asioita vanhempien kanssa yhdessäoloa yms.? Itse muistan yllättävän vähän tv-ohjelmista, mutta hiihtoretket isän kanssa, joulun tuoksut keittiössä äidin kanssa leipoessa, pihalle veljen kanssa tehdyt majat yms. ovat niitä parhaita muistoja. Vanhemmilla on vastuuta siitä, millaiseksi haluaa heidän omien lastensa lapsuuden muodostuvan.

Minusta on vähän ristiriitaa siinä, että katsotaan telkkarista ohjelmia, jossa lapset seikkailevat metsässä, kun ne omat lapset voisivat ihan oikeasti mennä lähimetsään leikkimään, sillä Suomessa pääsääntöisesti joka paikassa on hyvin lyhyt matka puistoihin ja metsiin (Helsingissäkin).

 

[Hmmmmm]

Kyllä mä ainakin muistan TaoTaon, Maija Mehiläisen, Olipa kerran elämä, Peukaloisen retket. Toki muistan paljon muutakin lapsuuteni ajalta, metsäleikit kaverin kanssa, hiekkalaatikon, nukkeleikit, väritystehtävät... Olen pienenä katsonut telkkaria ja tässä sitä nyt ollaan, lähes normaalina. Enää en katso paljon telkkaria enkä netissäkään istu joka päivä. Mitään haittaa tai addiktioita ei ainakaan mulle ole tullut telkkarin katselusta. En väitä, että lapsen on hyvä katsoa telkkaria päivittäin useita tunteja, mutta oikeesti, mitä ihmeen haittaa voi jostain puolesta tunnista lemppari-lastenohjelmaa olla? Hirveetä hysteriää tää nykyaika. Metsässä vaan pitäisi ravata ja leikkiä kävyillä?? Yhteiskunta muuttuu, joten eiköhän lapsetkin sen mukana.

 

[i-ha-na]

Mieti itse, kummasta on enemmän haittaa ja hyötyä: siitä, että lapsi saa katsoa DVD:tä tai telkkaria, mutta hän saa sen jälkeen kauheat raivarit vai siitä, että pitäisi koko TV:n suljettuna (ainakin silloin tällöin).

Meillä on ollut puhetta, että hankkisimmeko mökille tv:n tai tietokoneen. Tällä hetkellä olemme päättäneet, että vaikka se meille vanhemmille olisi kiva juttu katsoa telkkaria silloin tällöin, niin lasten kannalta on tosi hyvä, että on välillä viikonloppuja ja loma-aikana kokonaisia viikkoja, että ei katsella sen paremmin tietokoneen kuin tv:nkään kuvaruutua.

Se on totta, että yhteiskunta muuttuu, mutta ihan toinen juttu on sitten se, että muuttuuko se yhteiskunta parempaan vai huonompaan suuntaan.

 

[Teletapit mediakodissa]

Ideaalimaailmassahan ulkoillaan useita tunteja, mutta meillä talvella vain noin tunti. Sen tunnin lisäksi käydään 4krt/vk autolla kaupassa, muu aika ollaan sisällä. Tv on päällä, vaikka sitä ei erityisesti katsella. Yritän valita lastenohjelmia, tietokoneelta katsotaan videoita myös.

Työmatkoilla käydään n. 1 x kk, lapsiraukka joutuu mukaan ja hotellissakin avataan heti tv. Laivassa ja lentokoneessa on koko ajan ruutu esillä.

Ja olen niin pirun vanha, että ensimmäisiä muistojani on ohjelma nimeltä Sämpy, tosin en muista siitä mitään.