Mulla todettiin tuulimunaraskaus. Mulle annettiin vaihtoehtoja lääkkeellinen tai kaavinta. Minua kauhistutti lääkkeellisen aiheuttamaa, ku en kestäisi kipuja. Joten valitsin kaavinnan, pari päivän päästä (olis kyllä heti seuraavana päivänä, mut siirtyi sen seuraavan päivälle, että ehtisin hommata tulkin paikalle, sillä olen kuuro.
Mutta huono tuuri tuli mulle, jo seuraavana päivänä mulle tuli huono olo, runsasta verenvuotoa, huimausta, onneksi äitini oli paikalla ku pyysin hänen seurakseni. Avokkini oli silloin mennyt kokoukseen. Äitini joutui tilaamaan ambulanssin ja sairaalassa todettiin että kaikki ehti mennä verenvuodon mukana, päätettiin että pitää antaa lääkkeellisen mulle ja jouduin yöksi sairaalaan. Ei ollutkaan kivaa jäädä yksin huoneeseen enkä saanut tavata avokkiani, ku oli myöhään. Lääkkeellinen annettiin vain pillerit suuhun, kun ei tarvinnu laittaa kohtuun, ku on hiukan jäljellä. Minua pelotti jos tulis kovaa kipua tai runsasta verenvuotoa, muttei tullut mitään. Sit taas ultralle ja katsottiin ja päätettiin ettei kaavintaa tarvita enää.
Sit pääsin kotiin. Vuoto kesti kauan kyllä, viikon tai yli viikon, en muista.
En varmaan unohtaisi ikinä sitä kokemusta.