Tutti pois 2v:lta, "huijauskeinoja" käyttöön?

[kooloo]

Meillä 2v. käyttää vaihtelevasti tuttia; jos olemme kaksin kotosalla eikä mitään erityistä tekemistä (=leikkii itsekseen) ni silloin helposti haluaa tutin.
Jos yhdessä rakennellaan, piirretään, luetaan yms. pyydän aina tutin pois ja antaakin mielellään, mutta kun yhteinen puuha loppuu ni monesti hetken itsekseen oltuaan etsii ja vinkuu tuttia.

Annan, koska en jaksa stressata ja kuunnella vinkumista, kyllä siitä aikanaan päästään eroon Toisaalta asennoiduin pottailuun samalla tavalla; lapsi on vasta joulun aikoihin alkanut käydä potalla kun hoksasi itse homman ja kiinnostui potasta.
En ole välinpitämätön äiti mutta en viitsi ottaa stressiä. Nappaan monta kertaa päivässä tutin pois ja menee monesti tuntejakin ennen kun lapsi kaipaa sitä. Toki tutista olis hyvä jo päästä eroon mutten halua mitään "kerralla pois ja roskiin"-systeemiä vaan pikkuhiljaa ja lempesti, ni kiittävät sekä äiti että lapsi

Ajattelin että ymmärtääköhän 2v. mitään vaihtokaupasta? Kokemuksia? Mielessä oli että ostaisin jonkun huippu kivan dublo jutun jonka lapsi saisi hyllyltä kun antaa tutin sinne tilalle..

 

["vieras"]

Multa loppu kerralla tutin käyttö, kun äiti liotti yhtä tuttia yön yli etikassa. En kaipaillut sen jälkeen.

 

["vieras"]

Meillä oli hyvin samanlaista tutin käyttö. Meillä tutit meni rikki, eli leikkasin poikki. Hyvin meni läpi, muutaman päivän selitti "tutti rikki", nopeasti unohtui. Lisänä voisi olla uusi lelu.

 

["mahis"]

meillä myös 2 vee poika. Tuttia käyttää ainoastaan unille mennessään. Jos ei saa sitä, syttyy huutokonsertti eikä nuku ollenkaan. Minäkin olen päättäny olla stressaamatta.

 

[rett]

Ja miten ihmeessä ei ole ilmestynyt vielä hysteerimammaa, joka vinkuu tutin haitasta hampaille ja mäkämäkämäkä?!

 

["äiti"]

Meillä lapset on vieneet tutit metsään "linnun poikasille". Eli hyvissä ajoin olemme jo puhuneet heille asiasta ja kun tuo päivä on koittanut, ovat itse saaneet tutit puunjuurelle jättää... Eikä ole parkuja tullut !

 

["Eloveena"]

Meillä haukkasi Tikru-nalle tutista kärjen.. Pari päivää, erityisesti iltaa, poika (2v) vähäsen itkeskeli tuttia, mutta selitti aina itselleen myös että "tikku haukkas".. Tikru oli aika rakas ettei sillekkään voinut suuttua.. Enpä olis ikinä uskonut että niin kivuttomasti olisi päästy tutista hänen kohdallaan eroon..

 

["vieras"]

Meillä kävi niin, että pian päiväkodin aloituksen jälkeen, 1,5 vuotiaana, kaksi uutta tuttia tuli purtua lähes irti-poikki - vietiin yhdessä Stockalle ja tehtiin reklamaatio (jonka Berner käsitteli tosi huonosti, se siitä...) - ensimmäisenä yönä kaipasi tuttia; annoin hetkeksi "ei niin mukavan" ja otin pian pois. Päiväkodissa unohtivat antaa tutin päiväunillei. Välillä kun kaipaili, muistutin mitä oli tapahtunut ja tehty ja koska ei hoksannut, että olisi voitu ostaa uusi tutti tilalle se jäi ja unohtui. Asiaan tietysti liittyi "kasvuprosessi" = kun hän ei käyttänyt enää tuttia niin tunsi olevansa "isompi" kuin tuttia käyttävät. Tämä meni siis helposti - tuttipullosta luopuminen onkin jo ihan eri - pidempi ja monivaiheisempi - tarinansa. Tärkeintä on kuitenkin se, että "kun olet päättänyt" et enää anna periksi...

 

[Vvvvv]

Meillä oravat olivat puraisseet tutista kärjen pois, ja eihän sitä ollut sitten kiva enää syödä. Jossain lastenkirjassa oli oravia, ja ne sitten innoittivat moiseen katalaan tekoon - leikattiin tutin kärjestä kappale pois. Pienet oravavauvat olivat tarvinneet tutteja, ja vain yksi jäi jäljelle ja sekin oli sitten rikki. Muita tutteja ei enää ollut.
Ikää lapsella tuolloin 1v 9kk. Vähän sitä protestoitiin, ja oravat eivät hetkeen olleet kovin kivoja otuksia, mutta aika pian (parina iltana itkua, mut rauhoittui sit puhumalla/laulelemalla tms. unille) se tutti sit unohtui. Silloin tutinkäyttöä lopetellessa tutti oli vain päiväuni- ja yöunikäytössä, nukahtamisen alussa. Sama syy oli sitten käytössä ja tiedossa hoidossa, ja siellä myös järjestelmällisesti ja sovitusti oltiin ilman tuttia.

 

["vieras"]

Tutti pitääkin ottaa pois ajoissa, silloin kun lapsi ei ole vielä niin fiksu että osaisi kyseenalaistaa kaikki oravalapsile antamiset tai tutin rikkomiset.
Toinen vaihtoehto on, että antaa syödä tuttia kunnes voi vedota siihen että sun kaveritkin nauravat sulle, jos et lopeta tutin syömistä.
Mä söin tuttia 6- vuotiaaksi! Lopetin sen vasta, kun uhkailtiin tolla että kaverisi nauravat.
Sitten heitin tutit roskikseen, kumn alkoi tosiaan pelottamaan että jos ne saa tietää.

 

["lisko"]

Sulla on ihan hyvä mentaliteetti. Ei stressiä. Nappaat tutin pois aina kun hoksaat ja heti kun lapsi on nukahtanu. Meillä auttoi lopullisesti eroon se, että sitä mukaan kun tutteja hajosi, ne heitettiin pois, ja lopuksi oli vain yksi tutti, joka sitten tytöltä itseltään hajosi ja kun tyttö muutaman kerran yritti sitä rikkinäistä imaista, niin totesi itsekin ettei tunnu kivalta ja unohti sen sitten. Olin valmistautunut ostamaan kyllä vielä pari, jos siitä olis kriisi tullut, mut onneksi ei tullut. Ja mun mielestä tärkeää siinä oli, etten mä ollut brutaalisti hajottanut saksilla hänelle tärkeää esinettä, vaan että oli sen itse käytössä kuluttanut loppuun.

 

[broilerinkoipi11]

meillä tehtiin nyt 4 v pikkusiskolle niin että yöllä vietiin kaikki tutit pois, ja likan sängystä ulko-ovelle oli ripoteltu askarteluhilettä, että tuttikeiju ve yön aikana tutit pienemmille vauvoille ja jätti tyynyn alle euron joka tutista.