Tutti pois 2v:ltä,vinkkejä.

["kanerva"]

Meilläkin tuo tutista luopuminen on pian ajankohtaista. Ajattelin leikata tuttiosan poikki ja näyttää lapselle. En ikinä osaisi alkaa sepittämään oravavauva-juttuja, on jotenkin liian luonnonvastaista mulle, tuntuu ettei lapsikaan sitä uskoisi

 

["vieras"]

Tottakai tutti kerralla pois mutta osa ihmisistä tuntuu ajattelevan että ne lapset on jotain eläimiä jotka ei tajua mistään mitään! Tietysti täytyy lapselle selvittää että mihin se tutti häviää ja miksi eikä vain raa'asti ottaa pois.

Minä "raaka" kyllä selitin lapselle juurta jaksain, että sinä et tarvi tuttia enää ja otin sen pois. Enkä enää antanut takaisin. Täälä palstalla vaan pitäis selittää jokainen vuorosana, että tulis oikein ymmärretyksi.

Eli korjaan tyhmiä varten: selitä, miksi et tarvitse enää tuttia ja tutin voi vaihtaa leluun tai antaa vaikka naapurin Pentille tms... Ja sitten otat sen pois. Tai annatte sille Pentille sen tutin idyllisesti yhdessä tai niille kuuluisille oravavauvoille, mutta et anna sitä takaisin millään verukkeella.

 

[Oisku]

Meillä harrastettiin sekä pehmeetä että kovaa keinoa. Päivätutti jätettiin vaan pois, ei annettu takaisin joskus 1v jälissä. Se olikin ihan ok homma.

Yötutti taas... se lähti niin että mä viskasin sen roskiin suutuspäissäni kun poika oli 2v. Ei ehkä sankarillisimpia tekoja äiti-urallani mutta en enää muutakaan keksinyt kuin "ellet nyt lopeta niin tutti lähtee". Kerran kysy viikon päästä perään mut siinä se olikin. Tosin pikkusiskon syntymä myös taisi avittaa sitä luopumista, kun vaan vauvat syö tuttia.

 

["shihtzu"]

Meillä on pikku hiljaa vähennetty tutin käyttöä ja nyt sitten otin sen kokonaan pois ja tuntuu että näin on ollut paras. Eilen leikkasin yhdestä tutista osan imuosasta pois ja se on ainoa tutti, joka on saatavilla. Eilen poitsu päivällä huusi kuin syötävä puoli tuntia, kun heräsi päikyiltä keskenkaiken enkä antanut sille tuttia, oli nukahtanut ilman.
Illalla ei sitten ollutkaan mitään ongelmia nukahtamisen kanssa, kun mentiin nukkumaan ja tänäänkin nukahti kotona päikyille mun syliin ilman tuttia, ei edes sitä kaivannut.

Saa nähdä miten nyt illalla käy kun kohta nukkumaan mennään, ei nyt ainakaan ole illan aikana tuttia kaivannut, kuten normaalisti.

Tuota rikkinäistä tuttia poitsu yrittää antaa nyt minulle tai pehmoleluilleen

 

["puddighinu"]

meillä ensin tutti annettiin vaan unille, ja sitten yksi aamu tutit hävisivät eikä niitä löytynytkään. Anoppi sitten väänsi siihen että taisi hiiri viedä sun tutit, ja sillä niistä päästiin. Koko päivä siis puhuttiin niistä hävinneistä tuteista niin oli homma selvänä päikkäriaikaan mennessä. Kertaakaan ei itketty vaikka tutti on ollut tosi tärkeä. Nyt on sitten kuukauden verran ainakin kerran päivässä muistettu että "hiiri söi mun tutit", nykyään vähän harvemmin, ensin aina unille mennessä. Eli kait se vähän koville otti kun siitä tutista yhä puhutaan mutta onneksi kumminkin onnistui itkuitta!

 

["kahden äiti"]

Meillä on molemmilta jätetty tutti pois leikkaamalla tuttiosa katki. Lapselle ollaan vaan sanottu, että nyt kuule olet käyttänyt tuttia niin pitkään, että se meni rikki. Ja lohdutettu, että onneksi vieressä on unilelu, jolle voi murheensa yöllä kertoa. Sitä rikkinäistä tuttia on saanut hypistellä niin kauan kuin on halunnut (pari päivää ja yötä), eli kun on itkenyt ja vaatinut tuttia, ollaan annettu se rikkinäinen käteen ja voivoteltu lapsen kanssa yhdessä, kuinka se nyt on mennyt rikki. Helposti meni molempien kanssa (esikoinen oli tasan 2v ja kuopus 1,5v).

 

[juuei]

Koska teillä on ollut rankkaa ja elämässä hankalaa, niin mä odottaisin puoli vuotta. Se tutti on tosiaan hänelle se tuli ja turva.
Meillä esikoisella ei ollut tuttia (elämäni virhe!) ja kuopuksella oli. En tahtonut ottaa sitä, kun kerran vein hoitoon 2v3kk ikäisenä, ajattelin, että tarvii sen "tuen ja turvan" siellä.
Mutta siinä kävikin niin, että pph sanoi pojalle, että laitetaan tutti pöydälle. Ja kossi laittoi, eikä pyytänyt edes unille. Heti kun näki äitin, niin pyysi (ja sai). Parin kuukauden päästä unohti itse pytää, vasta nukkumaan mennessä tahtoi.
Ja sitten eräänä iltana en löytänyt yhtään tuttia - huutoa noin vartti. Seuraavana päivänä hävitin tutit.

Mä siis kannatan pikkuhiljaa ja vähitellen linjaa. En itsekään pidä äkkinäisistä muutoksista. Miksei lapselle voi antaa muutamaa kuukautta aikaa totutella ajatukseen? Ja se TURVA, mitä siitä pienestä esineestä saa, on uskomaton...

Niin ja ei ole mitään purentavikaa tällä tuttilapsella, eikä roiku äidissä kuten esikoinen, joka piti äitiä tuttina...

 

["Äitee"]

Taidettiin aikoinaan antaa joulupukin pikkuporoille. Tyttö sairasteli kovin ja sairaalassa ollessamme se tutti on harvoja lohdunaiheita. Sitten 2,5 v se joulunaika vaan meni hyvin, tuttia ei paljon mietitty kun oli leluista niin tohkeissaan. Yksi työkaveri kertoi että oli aikoinaan laittanut parsinneulalla pätkän villalankaa tutteihin ja sanonut lapselle että niihin on mennyt mato. Kuulostaa aika rankalta mutta tutit olivat kuulemma jääneet kuin seinään..

 

[Linkkivinkki]

Step 1: Jos teillä on monta tuttia käytössä, vaivihkaa vähennät että on enää vain yksi.

Step 2: Leikkaat tutista ison palan irti ja annat lapsen hypistellä ja koittaa laittaa suuhun, sanot että meni rikki... "no sinä iso tyttö et enää tarvitsekaan uutta" tms.


Eli pähkinänkuoressa vielä: Lapset on yksinertaisia ajattelutavoiltaan, joten yksinkertainen selitys on paras. Riko tutti, anna lapselle ja sano "tutti meni rikki".

Onko poskihampaat jo puhjenneet? Niiden tuottamaan kipuun tutti on varmasti helpotus, jos on, on hyvä ikä lopettaa tutin käyttö.

Kerrasta poikki!

 

[*]

Meil meni niin että kauan aikaa tutti oli käytössä vain unilla. Se jätettiin aina sänkyyn ja jos lapsi haki sen kesken päivän niin otin sen kokonaan pois silmistä. Sen jälkeen alkoi pitämään sänkyä tutin paikkana.

Lopullisesti päästiin tutista eroon sattumalta kun oltiin isovanhempien luona reissussa. Kotona aloin kiusaamaan lasta että on tainnu tutti jäädä mummolaan :ashamed: Lapsi halus sitte soittaa mummolle ja mummo sanoi tutin olevan siellä.. Koko ajan sanottiin vaan että haetaan se sitten ensi kerralla mummolta. Ja sitte kun oli viikko menny (ja lapsi soittanu joka päivä mummolle kysyäkseen tutin kuulumisia) niin lapsi ilmoitti ettei hän tarvikaan sitä enää ja vastas myöntävästi mummolle kun mummo kysy että voiko tutin heittää jo roskiin..

 

[Nunnunannu]

Kiitos kaikille ASIALLISILLE vastaajille. Mä oon ajatellut juuri noita aatamin akan keinoja. Sen olen jo ajat sitten tytölle sanonut että yhtään tuttia en enään osta,kun niitä häviää. Sitten oon tänään puhunut kaikkia tuttijuttuja ja sitä kuinka kiva olisi mennä tarhaan ja sanoa,että mä en käytä tuttia enään...
Mutta,meillä edetään niin että ensin otetaan päivätutti pois ja sitten muutaman viikon päästä myös yö tutti. Kyllä,on osittain myös mun laiskuutta ja saamattomuutta.
Mutta viimeistään joulupukki (ex-mihen veli) saa ottaa tutit mukaansa.

 

["böö"]

Korjaa ensin hermosi ja asenteesi, koeta sitten uudestaan.

:headwall: Sitä samaa.

 

["shihtzu"]

Meillä meni nyt toinen yö ilman tuttia ja poitsu nukkui koko yön ja kävi illallakin nukkumaan ilman kitinää, että tää taisikin mennä aika helposti tää tutista luopuminen.

 

[mamak]

[QUOTE="shihtzu";22111755]Meillä meni nyt toinen yö ilman tuttia ja poitsu nukkui koko yön ja kävi illallakin nukkumaan ilman kitinää, että tää taisikin mennä aika helposti tää tutista luopuminen.[/QUOTE]

:flower: Ihanaa!

Mun täytyy sanoa, että mä olen niin kateellinen näistä tarinoista. Meillä ei mikään mene noin pienellä ohi. Tuttiullon perään kiljuttiin kaksi viikkoa, ja näin puolen vuoden jälkeenkään ei ole maitoa suostuttu juomaan.

 

[kassun äiti harmailee]

Kerron kans meidän stoorin. Poitsu meni päiväunille tutin kanssa, kun nukahti nappasin suusta tutin leikkasin pään irti ja heitin sinne sänkyyn sen. Kun heräs päivä unilta ja huomasi tutin olevan rikki heitti sen maahan ja sanoi ettei halua sitä. Illalla sitte muutaman kerran kysyi sitä ja näytin rikki olevaa tuttia ja kerroin että se on rikki ja kysyin vielä haluatko sen? Poika ei halunnut rikki olevaa tuttia ja nyt ollaan oltu jo viikko ilman ja välillä sitä kyselee mutta näytän aina että rikki on. Kyllä se siitä Tsemppiä

 

[valdemaria]

Ilmeisesti osa luopuu helpommin kun toiset. Meillä hoidettiin tuttiasia niin, että yhtenä iltana kerättiin 2 vee tytön kanssa tutit pikku pahvirasiaan. Se jätettiin oven ulko-oven eteen, jotta apinaäiti voi viedä ne apinavauvoille. Aamulla rasia oli poissa ja tilalle oli tuotu nalle tytöllemme. Nallesta hän muistaa aina leikkiessään mainita miten sen oli saanut. Ekana iltana vähän itku tuli, mutta selitin että apinavauvat tarvitsevat tuttia nyt. Siihen löytyi sopiva kuvakin netistä tytölle näytettäväksi:
Aijaa.com - 6778835.jpg
Olin kyllä jutellut vähän etukäteen jotta lapsi on sitten juonessa mukana kun h-hetki koittaa.

Ihmeen helposti se tutti sitten unohtui, tyttö oli varsinainen tuttiaddikti aikaisemmin!

Eli ehkä joku pikku lahja tai palkinto reippaalle tutin jättäjälle voisi auttaa harmituksessa?
Kyllä se siitä ja jos tuntuu ettei nyt ole tilanteenne huomioon ottaen oikea aika, niin en pitäisi kiirettä. Meillä venytettiin vähän tutin jättämistä, kun niihin aikoihin tytölle tärkeä koira kuoli.