Tutkinto ym. koulutuksissa aina ryhmätöitä, esiintymistä ym. paskaa

Oppisopimukseen menin työpaikan ehdotuksesta tässä jokin aika sitten, ja täytyy sanoa että samaa paskaa kuin kouluaikoinani. Olen siis useita vuosia toiminut asiakaspalvelutyössä ja hyvin menee, palvelen ja kohtaan asiakkaat ongelmitta ja työ on sujunut. Ajattelin kuitenkin suorittaa alan tutkinnon useamman työkaverin kanssa, jotta saan tulevaisuutta varten paperit ammatista.

No heti homma alkoi siten että tuntemattomien kanssa tehdään kaikenlaista typerää ryhmätyötä ja sitten niitä töitä joutuu esittelemään muille vajaa 30:lle tutkintoa suorittavalle luokan edessä. Herranen aika, en tullut mihinkään teatteriopintoihin, vaan saamaan lisätietoa ja tutkinnon. Minua on aina inhottanut tällaiset joukoille ja ryhmälle esiintymiset, varsinkin kun esitettävä asia on ryhmässä kymmenessä minuutissa väsättyä, eikä perustu todellisiin tilanteisiin. Suoraan sanoen tunnen oloni kuin aineen lukemisessa luokan edessä joskus kouluaikana. On aivan eri asia kohdata asiakas ja rupatella tämän kanssa asiasta, kuin keksiä jotain typerää ja esittää teatteria koulutuksessa. Muutenkin suuri osa koulutuksessa olevista ovat sellaista supersosiaalista sakkia, jotka höpöttävät koko ajan niin triviaa juttua, että siitä ei saa mitään uutta, korkeintaan ihmettelee mitä helkuttia täällä yleensä tekee. Opettajakin on joku tv.stä tuttu asiakaspalvelutyyppi, joka on tottunut ammatikseen höpöttämään puuta heinää ja tyhjänpäiväisyyksiä vuosikausia, joten hän tuskin edes ymmärtää ihmistä, joka ei tykkää ryhmätöistä tuntemattomien kanssa jostain typerästä, eikä varsinkaan esiintymisestä ja näyttelemisestä joukoille. Silti työt sujuvat työpaikalla kiitettävästi, ja niistä on tullut paljon palautettakin. Ehkä juuri siksi, että keskitytään töihin, ei sosiaaliseen höpötykseen. Samaa paskaa on nyt varmaan edessä muutaman vuoden, kunnes tutkinto on valmis, saa nähdä jatkanko loppuun asti jos samalla tavalla jatkuu. Odotin asiapitoista luennoilla olemista, jossa saa ehkä uutta tietoa, en mitään ryhmäteatteria. Tämä taitaa olla nykyään suunta kaikessa koulutuksessa, höpötystä ja ryhmäleikkiä jotta kaikista saadaan supersosiaalisia tyhjän pölisijöitä. Niin hauskoja ja mukavia, mutta tietotaidosta ei väliä. Jotkut onnekaat ymmärsivät jättä koulutuksen väliin, kesken kaiken se on nolompaa.

 

Samaa mieltä, nämä Jari Sarasvuot pois koulutuksesta!

 

Ymmärrän tuntemuksesi. Olen kärsinyt vuosia esiintymispelosta. Itseasiassa se alkoi yläasteella ja siitä lähtien on vain pahentunut. Silti kutsumus veti sosiaalialalle, jonne luonnollisesti hakeutuu myös heitä über sosiaalisiakin ihmisiä. Minä en lukeudu heihin, mutta nähdäkseni ei minun kuulukaan, vaikka kyseisen alan tutkinnon paperit kouraani sain. Vahvuuksia löytyy muitakin, jotka minun kohdallani sitten kompensoivat sitä räpätätinä (kaikessa positiivisuudessa sanottuna ) olemista. Opiskeluiden aikana kaikki esillä oleminen jännitti, mutta silti kaikki ryhmätyöt ja esiintymiset tuli suoritettua ihan hyvin. Ryhmätyöt koin erityisen antoisiksi, kun pääsi oikein kunnolla ruotimaan asioita ryhmässä ja sai kuulla muidenkin ajatuksia ja mielipiteitä. Joku toinenhan voi saada sinut huomaamaan jonkun aivan toisen näkökulman, jota et ole tullut ajatelleeksikaan.

Esiintymistilanteet eivät olleet koskaan mitään herkkua itselleni ja pelkäsin niitä päiviä, jopa viikkoja, etukäteen. Kuitenkin ne ovat mielestäni välttämättömiä yhtenä opetuksen muotona. Opin itse aina valtavasti muiden pitämistä esitelmistä. Keskusteluista, jotka niistä syntyi ja muutenkin ne toivat mukavaa vaihtelua normaaliin luento-opetukseen. Siis, siinä vaiheessa kun jo itse oli saanut omansa pidettyä ja saattoi vain nauttia lopuista esityksistä hyvillä mielin. Ehkä sinäkin voisit ehdottaa ensimmäisenä esiintymistä - ns. äkkiä pois alta -tyyliin?

Toiseksi, jos sinulla esiintyy pelon/jännitämisen vuoksi fyysisiä oireita esiintymisen aikana, niin suosittelen lämpimästi lääkettä nimeltä Propral. Kyse ei ole mielialalääkityksestä, sillä lääke ei vaikuta keskushermostoon. Lääkkeen perimmäinen tarkoitus on hidastaa sydämen lyöntitiheyttä (kuuluu beetasalpaajiin). Itselläni lääke auttoi tärinään ja sydämen tykytykseen, jonka seurauksena olin muutenkin rauhallisempi ja rennompi esiintymisen aikana.

Mielestäni opetuksen kuuluukin olla muuta kuin sitä perinteistä luennoitsimista. Kalvosulkeisia, joiksi niitä leikkimielisesti myös nimitetään (tosin nykyään sen piirtoheittimen taitaa ennemmin korvata power point). Ja kyllähän näillä ryhmätöillä ym. haetaan sitä toisen kanssa toimimistakin ja opetellaan tulemaan toimeen ja tekemään töitä kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Leikeistä olen kanssasi 100% samaa mieltä. Ryhmäytymistähän se on, ja ihan ok tapa oppia tuntemaan toisiaan alussa, kun ei vielä kaikkia tunneta. Mutta tällainen ujo kun olen, niin en mä oikein osaa sellaisissa tilanteissa heittäytyä mukaan tuosta vaan. Hyppäsin vaan sitten mukaan hammasta purren.

 

samaa mieltä. sitä lässytetään siitä että työssäkin sitten tarvii tehä yhteistyötä yms, mutta kun se on niin eriasia kuin joku esitelmän lukeminen luokan edessä tai jokin ryhmätyö. vielä vähemmän näen järkeä niissä leikeissä, kun en enään lapsi ole,niin kyllä mielummin käyttäis leikkiajan(koulussa) oikeaan opiskeluun,tai sitten vaikka lepohetkeen,ois paljon hyödyllisempiä.

 

Itseäni en sen takia ala lääkittää etten pidä esiintymisestä ilman kunnon asiaa tai kiinnostusta käsiteltävään asiaan. Aion sanoa suoraan etten osallistu tähän pelleilyyn, vaikka se tietenkin luo minusta oudon kuvan, joka on myös epämiellyttävää kun ryhmää joutuu näkemään muutaman vuoden. Itse en tärise, tai punoita ym. ja voin vaikka heittää luentosalille esityksen, jos aihe on itsestä tarpeeksi mielenkiintoinen ja asiapitoinen ja olen aineiston itse tehnyt. Sen sijaan tällaiset kymmenen minuutin tai hieman pidemmän ajan ryhmässä jotenkuten väsätyt jutut eivät ole minun juttuni, jossa voisin olla kiinnostuneena mukana. En ole mikään tosikko, mutta tällainen aiheuttaa myötähäpeää ja tuntuu ajan tuhlaukselta. Voisin töissä tehdä jotain järkevää sillä aikaa. Todellinen tietopuolinen opetus on toinen juttu, siitä saa uutta.
Myös jatkuvat itsensä esittelyt ryhmälle jokaisen uuden opettajan tullessa ovat raivostuttavia. Aina samat jorinat, aika jonka voisi käyttää johonkin hyödylliseen.

 

Pitäähän se sovittu tuntimäärä jotenkin täyttää, ja harvalla kouluttajalla on aineistoa tarpeeksi. Siksi näitä turhanpäiväisyyksiä toteutetaan. Kuuluvat lähes jokaiseen koulutukseen nykyään. Varsinkin asiakaspalvelukoulutukseen kuuluvat nämä positiivisuuspulputtajat jotka pakottavat kaikki löpisemään ja esiintymään, vaikka tunnetusti puolet ihmisistä eivät pidä esiintymisestä.

 

Itseäni en sen takia ala lääkittää etten pidä esiintymisestä ilman kunnon asiaa tai kiinnostusta käsiteltävään asiaan. Aion sanoa suoraan etten osallistu tähän pelleilyyn, vaikka se tietenkin luo minusta oudon kuvan, joka on myös epämiellyttävää kun ryhmää joutuu näkemään muutaman vuoden. Itse en tärise, tai punoita ym. ja voin vaikka heittää luentosalille esityksen, jos aihe on itsestä tarpeeksi mielenkiintoinen ja asiapitoinen ja olen aineiston itse tehnyt. Sen sijaan tällaiset kymmenen minuutin tai hieman pidemmän ajan ryhmässä jotenkuten väsätyt jutut eivät ole minun juttuni, jossa voisin olla kiinnostuneena mukana. En ole mikään tosikko, mutta tällainen aiheuttaa myötähäpeää ja tuntuu ajan tuhlaukselta. Voisin töissä tehdä jotain järkevää sillä aikaa. Todellinen tietopuolinen opetus on toinen juttu, siitä saa uutta.
Myös jatkuvat itsensä esittelyt ryhmälle jokaisen uuden opettajan tullessa ovat raivostuttavia. Aina samat jorinat, aika jonka voisi käyttää johonkin hyödylliseen.

Juu ei, älä ole lapsellinen.

 

[QUOTE="vieras";24971839]Juu ei, älä ole lapsellinen.[/QUOTE]
Siis että älä kieltäydy. Ihan omituisen tosikon leiman saat.

 

Toisaalta taas osalla aikuisopiskelijoista on sellainen ajatus, että kouluun mennään istumaan ja kuuntelemaan, kun joku antaa valmiiksi pureskellun tiedon, jonka voi sitten painaa mieleen. Sellaistahan se koulunkäynti oli silloin joskus ennenkin. Opiskelemaan pääsee sitten vähän kuin huilaamaan töistä. Ei tarvitse itse ajatella, kunhan vaan kuuntelee opettajaa.

 

Hienoa, että sulla ei ole esiintymisjännitystä. En väitä saaneeni sellaista kuvaakaan, mutta koska sellainen mahdollisuus aina olemassa on, jos henkilö ei esiintymisestä pidä, niin ajattelin jakaa vähän omia kokemuksiani.

Ethän sä nyt varmasti ainoa ole, joka ei tuollaisista opetustyyleistä tykkää. Meitä on jokaiseen lähtöön ja jokainen oppii parhaiten omalla tavallaan. Valitettavasti juurikin tämän vuoksi myös opetussuunnitelmaan pitää kuulua monipuolisia opetusmenetelmiä. Mä en henk.koht. opi niin paljon istuessani monta tuntia perse penkissä kuunnellen opettajan monotonista opetusta, kuin opin keskustellessani asioita auki ääneen.

Esitelmistä on useimmiten mahdollista saada vapautus jonkin korvaavan tehtävän myötä, jos kärsii esimerkiksi esiintymispelosta. Siitä, miten syy "mua ei vaan huvita" käy vapautuksesta, en osaa sanoa juuri mitään.

Oma äitini opiskeli lähihoitajaksi ihan muutama vuosi sitten ja kyllä hänkin siunaili esitelmiä ym. Kuitenkin kiitettävästi hän niistä selvisi, kun otti vaan kaiken vastaan mitä tuli. Anopillani sama homma (hän kouluttautui oppisopimuksella myös muutama vuosi takaperin ja aivan kuten ap, hänelläkin työkokemusta jo plakkarissa). En mä sinuna lähtisi kapinoimaan tuollaisesta asiasta, mutta toki mielipiteen saa aina ilmaista. Kenties muutkin ryhmästäsi pitävät jatkuvia esittelykierroksia ihan ajanhukkana ja sen seurauksena niistä voitaisiin luopua. Jonkunhan se mielipide pitää aina ensimmäisenä ilmaista.

 

Itsekin painiskelen jatkuvasti tuon esiintymispelon kanssa. Opiskelemaan haluaisin ja motivaatiotakin olisi, esiintymisien vuoksi ei vain ole mahdollista. En usko että pääkoppa kestäisi sitä kuukauden jännitystä viiden minuutin esiintymisen vuoksi.

Yhden koulun olen jo joutunut tämän vuoksi kesken jättämään, joten taidan pysytellä vain työelämässä jossa suurinpiirtein pärjään. Inhottava vaiva.

 

Toisaalta taas osalla aikuisopiskelijoista on sellainen ajatus, että kouluun mennään istumaan ja kuuntelemaan, kun joku antaa valmiiksi pureskellun tiedon, jonka voi sitten painaa mieleen. Sellaistahan se koulunkäynti oli silloin joskus ennenkin. Opiskelemaan pääsee sitten vähän kuin huilaamaan töistä. Ei tarvitse itse ajatella, kunhan vaan kuuntelee opettajaa.

Onko muka sosiaalinen pälätys se tärkeä asia jonka takia koulutuksessa ollaan? Siinä ei ole edes mainitsemasi verran asiaa tai opetusta, sosiaalisissa tilanteissa olen töissä kymmeniä kertoja päivittäin ja ollut useamman vuoden ajan. Itse lähdin koulutukseen oppimaan uutta, joka tarkoittaa lähinnä tietoaineiston kartuttamista, ei tyhjänpäiväistä löpinää vähintään puolet ajasta. Tarkoitus ei ole haalia lisää hyvänpäiväntuttuja löpisemällä vaan oppia uutta esim. työssä tarvittavassa tekniikan käytössä, lainsäädännöstä ym. Jos on tällainen supersosiaalinen pulputtaja niin uusia jorinakavereita saa kyllä muualtakin, itselle riittää oma työyhteisö, yhteistyökumppanit, vierailijat ym. ei ole mitään tarvetta lisätä tätä verkostoa, ei varsinkaan ihmisillä jotka puhuvat niin triviaa että periaatteessa voisi ennakkoon sanoa mitä porukka suustaan päästää. Todella vaikea pysyä edes hereillä.

 

Mulla ei nyt ihan ole täysin auennut se, minkä sä itseasiassa luokittelet turhanpäiväiseksi löpinäksi. Esitelmätkö? Miksi? Ryhmätyötkö? Miksi? Tuollaiset esittelykierrokset jokaisen uuden opettajan tullessa kuvioihin kyllä ymmärrän. Mutta en sano ymmärtäväni aivan noita kahta aikaisempaa.

 

Onko se koulutus muutenkin hermostuttanut sinua? Pelkäätkö niiden ryhmätöiden purkua? Jokuhan Kohtaamaton Piruhan tuolla taustalla on, että reagoit näin ärhäkkäästi. Sinuna kuuntelisin itseäni ja reaktioitani tosi herkästi, voit olla oppimassa juuri itsestäsi enemmän kuin koskaan olisit odottanut.

 

Asiakaspalveluammatti taitaa sopiakin :O

Useimmiten siinä ei osata tehdä ryhmätyötä pätkääkään.....!


Mutta juu, itse en kovasti kanssa tykkää esiintymisestä, mutta teen mukisematta ryhmätyöt ja esitykset. Onhan se tärkeääkin, ettei mene ihan lukkoon aina jos pitää puhua yleisön edessä, vaikak se 'yleisö' olisikin vain luokka ja sen oppilaat.
Jenkkejä arvostelen monesta asiasta, mutta pidän äärimmäisen hyvänä mallia joka heillä on, että lapset tekevät jos jonkinlaista esitelmää, puhetta ynnä muuta jo esikoulusta alkaen.

 

Kaikilla noilla työskentelymuodoilla on perusteltu pedagoginen merkitys. Johan sen huomaa ap:n tekstistä (asenteesta), että oppimisen paikka on.