palveluammatissa
Oppisopimukseen menin työpaikan ehdotuksesta tässä jokin aika sitten, ja täytyy sanoa että samaa paskaa kuin kouluaikoinani. Olen siis useita vuosia toiminut asiakaspalvelutyössä ja hyvin menee, palvelen ja kohtaan asiakkaat ongelmitta ja työ on sujunut. Ajattelin kuitenkin suorittaa alan tutkinnon useamman työkaverin kanssa, jotta saan tulevaisuutta varten paperit ammatista.
No heti homma alkoi siten että tuntemattomien kanssa tehdään kaikenlaista typerää ryhmätyötä ja sitten niitä töitä joutuu esittelemään muille vajaa 30:lle tutkintoa suorittavalle luokan edessä. Herranen aika, en tullut mihinkään teatteriopintoihin, vaan saamaan lisätietoa ja tutkinnon. Minua on aina inhottanut tällaiset joukoille ja ryhmälle esiintymiset, varsinkin kun esitettävä asia on ryhmässä kymmenessä minuutissa väsättyä, eikä perustu todellisiin tilanteisiin. Suoraan sanoen tunnen oloni kuin aineen lukemisessa luokan edessä joskus kouluaikana. On aivan eri asia kohdata asiakas ja rupatella tämän kanssa asiasta, kuin keksiä jotain typerää ja esittää teatteria koulutuksessa. Muutenkin suuri osa koulutuksessa olevista ovat sellaista supersosiaalista sakkia, jotka höpöttävät koko ajan niin triviaa juttua, että siitä ei saa mitään uutta, korkeintaan ihmettelee mitä helkuttia täällä yleensä tekee. Opettajakin on joku tv.stä tuttu asiakaspalvelutyyppi, joka on tottunut ammatikseen höpöttämään puuta heinää ja tyhjänpäiväisyyksiä vuosikausia, joten hän tuskin edes ymmärtää ihmistä, joka ei tykkää ryhmätöistä tuntemattomien kanssa jostain typerästä, eikä varsinkaan esiintymisestä ja näyttelemisestä joukoille. Silti työt sujuvat työpaikalla kiitettävästi, ja niistä on tullut paljon palautettakin. Ehkä juuri siksi, että keskitytään töihin, ei sosiaaliseen höpötykseen. Samaa paskaa on nyt varmaan edessä muutaman vuoden, kunnes tutkinto on valmis, saa nähdä jatkanko loppuun asti jos samalla tavalla jatkuu. Odotin asiapitoista luennoilla olemista, jossa saa ehkä uutta tietoa, en mitään ryhmäteatteria. Tämä taitaa olla nykyään suunta kaikessa koulutuksessa, höpötystä ja ryhmäleikkiä jotta kaikista saadaan supersosiaalisia tyhjän pölisijöitä. Niin hauskoja ja mukavia, mutta tietotaidosta ei väliä. Jotkut onnekaat ymmärsivät jättä koulutuksen väliin, kesken kaiken se on nolompaa.
No heti homma alkoi siten että tuntemattomien kanssa tehdään kaikenlaista typerää ryhmätyötä ja sitten niitä töitä joutuu esittelemään muille vajaa 30:lle tutkintoa suorittavalle luokan edessä. Herranen aika, en tullut mihinkään teatteriopintoihin, vaan saamaan lisätietoa ja tutkinnon. Minua on aina inhottanut tällaiset joukoille ja ryhmälle esiintymiset, varsinkin kun esitettävä asia on ryhmässä kymmenessä minuutissa väsättyä, eikä perustu todellisiin tilanteisiin. Suoraan sanoen tunnen oloni kuin aineen lukemisessa luokan edessä joskus kouluaikana. On aivan eri asia kohdata asiakas ja rupatella tämän kanssa asiasta, kuin keksiä jotain typerää ja esittää teatteria koulutuksessa. Muutenkin suuri osa koulutuksessa olevista ovat sellaista supersosiaalista sakkia, jotka höpöttävät koko ajan niin triviaa juttua, että siitä ei saa mitään uutta, korkeintaan ihmettelee mitä helkuttia täällä yleensä tekee. Opettajakin on joku tv.stä tuttu asiakaspalvelutyyppi, joka on tottunut ammatikseen höpöttämään puuta heinää ja tyhjänpäiväisyyksiä vuosikausia, joten hän tuskin edes ymmärtää ihmistä, joka ei tykkää ryhmätöistä tuntemattomien kanssa jostain typerästä, eikä varsinkaan esiintymisestä ja näyttelemisestä joukoille. Silti työt sujuvat työpaikalla kiitettävästi, ja niistä on tullut paljon palautettakin. Ehkä juuri siksi, että keskitytään töihin, ei sosiaaliseen höpötykseen. Samaa paskaa on nyt varmaan edessä muutaman vuoden, kunnes tutkinto on valmis, saa nähdä jatkanko loppuun asti jos samalla tavalla jatkuu. Odotin asiapitoista luennoilla olemista, jossa saa ehkä uutta tietoa, en mitään ryhmäteatteria. Tämä taitaa olla nykyään suunta kaikessa koulutuksessa, höpötystä ja ryhmäleikkiä jotta kaikista saadaan supersosiaalisia tyhjän pölisijöitä. Niin hauskoja ja mukavia, mutta tietotaidosta ei väliä. Jotkut onnekaat ymmärsivät jättä koulutuksen väliin, kesken kaiken se on nolompaa.