Tutkijanuran ja äitiyden yhdistäminen?

Onko paikalla tutkijaäitejä? Miten olette saaneet tutkijan uran ja äitiyden yhdistettyä, vai oletteko lainkaan?

Yksi tutkijanalku täällä pähkää, jättääkö ura äitiyden vuoksi vai taistellako lapsen vauva-aika läpi tutkimuksen parissa...

 

Tykkääkö yliopistosi juoksuttaa juuri sinua ja tilanteessasi olevia nuoria tutkijanaisia ympäri pohjoismaita erilaisissa seminaareissa ja odottaako yliopistosi, että juuri sinä järjestät kaikkea kivaa ohjelmaa vierailijoille, joita tuntuu olevan vähän väliä?

Vielä vajaat 20 vuotta sitten tuollaista odotettiin yleisesti ja se oli yksi syy, miksi tutkijuus jäi minulta.

 

Onko sulla hyvin tienaava mies? Meillä mies oli tutkijana yliopistolla pätkähommissa monta vuotta ja minä tienasin, mutta sitten tuli lasten hankinta ajankohtaiseksi, niin miehen oli pakko vaihtaa yksityiselle puolelle hommiin, jotta minä pystyin jäämään kotiin. Apurahoilla ei perhettä elätetä.

 

Vastauksena kysymykseesi: pitäisi tehdä töitä niin paljon vapaa-aikanakin, että aikamoista tasapainoilua työn ja perheen välillä on. Kilpailu on kovaa ja en pysy perässä, mutta onneksi muita nuoria tarmokkaita naisia riittää. Kyllä sitä perheellisenäkin sinnittelee ainakin siihen tohtorintutkintoon saakka, sen jälkeen onkin jo hiukan hankalampaa edetä uralla...

 

Oma kokemukseni on, että eipä tämä nyt sen kummempaa ole kuin normaalin työssäkäyvän äidin elämäkään. Itse asiassa liukuva työaika ja mahdollisuus työskennellä kotona helpottavat kummasti elämää. Yleensä teen normaalisti 8-16 päivää ja se saa riittää. Lapsi on hoidossa ja mies töissä. Välillä on konferenssimatkoja ja kiireisempiä aikoja, koulutuksia jne., mutta niistäkin on selvitty.

Ennen lasta mä käytin paljon vapaa-ajastakin työasioihin, mutta lapsen myötä en sitä enää tee. Teen sen 8 päivässä tiukasti töitä ja sen on pakko riittää. Joskus toki joutuu vielä kotonakin jotain tekemään, mutta se on elämää, enkä sen takia kärsi omantunnontuskia.

Aika hyvin olen pomon kanssa pystynyt sopimaan asioita, kun vaan ottaa puheeksi. Mä olen vähän sitä mieltä, että ei tutkijan uran ja perheen yhdistäminen ole hankalaa, kun osaa organisoida. Muuten kai monellakaan tutkijalla ei olisi perhettä. Tietysti jos naisella on perheessä päävastuu lapsesta, niin sitten ei varmaan onnistukaan, meillä molemmat tekee yhtä paljon. Palkkaus onkin sitten ihan toinen juttu, mutta näillä mennään

 

Totta kai se onnistuu! Suomessa on vaikka millä mitalla hyviä naistutkijoita joilla on perhettä. Pitkälle pärjää jo tuolla edellisen kirjoittajan metodilla, eli tehokkaalla 8 tunnin työpäivällä. Sitten artikkelin kirjoittamisien ja hakemusten väsäämisten ja muiden vastaavien rutistusten aikana hommia tulee jatkettua kotona iltaisin, siinä vaiheessa kun lapset nukkuu. Silloin joutuu ehkä omasta yöunesta tinkimään, mutta sitähän se on ollut jo ennen lapsiakin, vai mitä.

Hassua ajatella, että joku luopuisi tutkijan hommista LASTEN takia (miljoona muuta syytä kyllä voin keksiä).

 

jollain lailla mua tuntuisi tuo lapsen putkahtaminen jopa tehostaneen, eli kun se käytännön epäkäytännöllisyys on vienyt paljon aikaa ja vaivaa, niin kun on lapsen takia pakko hiukan skarpata käytännön asioissa, niin se vaikuttaa myönteisesti tutkimiseenkin.

vaan tuo ura on sitkeästi vasta alullaan, saas nähdä mitä tästä tulee - ajatuksia riittää mutta kerkiääkö ne siemenet vielä viljelemäänkin. tiedän tehokkaan tutkijan, joka on onnistunut ihan komeasti kun mies ja neljä isovanhempaa pyörittää systeemiä, ja toisen joka on loistavan tietäväinen alallaan ja lapsien sijainnista oli koko ajan kartta päässä ja puhelimet kuumina. 8-16 -tehoäitejäkin tiedän.

eli suht monentyyppisiä tapauksia taitaa löytyä, ja kaikki ovat jotenkin pärjänneet. vaan saahan tuossa sitten sumplia. kyllähän tuo taitaa kovasti helpottaa, jos kovin monta muuta osa-aluetta elämässä ei ole rempallaan samaan aikaan.

 

Se onnistu, jos vuorotyössä käyväkin voi lapsia hankkia? Ellei sitten tee jotain pubitutkimusta. =)

 

Kaikki mun tuntemat yhtään menestyneet tutkijat (joilla lapsi/lapsia) on naimisissa miehen kanssa joka ottaa perheestä paljon vastuuta. Kaikki miehet on esimerkiksi olleet hoitovapaalla/virkavapaalla tutkijavaihtojen aikana yms. Näin myös meillä, mutta menestyksestä nyt en tiedä