Oma kokemukseni on, että eipä tämä nyt sen kummempaa ole kuin normaalin työssäkäyvän äidin elämäkään. Itse asiassa liukuva työaika ja mahdollisuus työskennellä kotona helpottavat kummasti elämää. Yleensä teen normaalisti 8-16 päivää ja se saa riittää. Lapsi on hoidossa ja mies töissä. Välillä on konferenssimatkoja ja kiireisempiä aikoja, koulutuksia jne., mutta niistäkin on selvitty.
Ennen lasta mä käytin paljon vapaa-ajastakin työasioihin, mutta lapsen myötä en sitä enää tee. Teen sen 8 päivässä tiukasti töitä ja sen on pakko riittää. Joskus toki joutuu vielä kotonakin jotain tekemään, mutta se on elämää, enkä sen takia kärsi omantunnontuskia.
Aika hyvin olen pomon kanssa pystynyt sopimaan asioita, kun vaan ottaa puheeksi. Mä olen vähän sitä mieltä, että ei tutkijan uran ja perheen yhdistäminen ole hankalaa, kun osaa organisoida. Muuten kai monellakaan tutkijalla ei olisi perhettä. Tietysti jos naisella on perheessä päävastuu lapsesta, niin sitten ei varmaan onnistukaan, meillä molemmat tekee yhtä paljon. Palkkaus onkin sitten ihan toinen juttu, mutta näillä mennään