Tutkija: Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa

["vieras"]

Kasvatustieteiden tohtori, yliopistolehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen on huolissaan lapsista. Hänen mielestään alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi viedä päiväkotiin ollenkaan.

"Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu."

Rusanen esittelee ajatuksiaan lastenkasvatuksesta juuri julkaistussa kirjassaan Hoiva, kiintymys ja lasten kehitys. Ne pohjaavat brittiläisen psykoanalyytikon ja psykiatrin John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan. Sen mukaan lapsen tulisi pysyä kolmevuotiaaksi mahdollisimman lähellä sitä aikuista, johon hän on ensisijaisesti kiintynyt. Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.

Rusasen mukaan ero ensisijaisesta hoivaajasta voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja hylkäämisen tunteita. Jos ne jatkuvat pitkään, lapsesta voi tulla sosiaalisesti kykenemätön ja ahdistunut aikuinen.

"Mitä pienempi lapsi on, sitä kokonaisvaltaisemmin hän vaatii, että hoivaaja on hänen kanssaan", Rusanen sanoo.

"Irrottautuminen tapahtuu pikkuhiljaa kasvun myötä. Ihmisen itsenäisyys syntyy suhteellisen pitkän ja voimakkaan riippuvuuden kautta."

Eikö Rusanen vahvista tällä äitimyyttiä, joka vaatii naiselta hoivavastuuta ja väheksyy isän merkitystä?

"Olen sitä mieltä, että äidit ovat lapselle tärkeimpiä tietyssä vaiheessa, mitä nykyään yritetään jotenkin hämärtää. Vuosittain vain pieni osa väestöstä saa lapsen. Jotenkin tuntuu, että kaikki ovat sen lapsen suhteen jaolla. Lopulta ne muutamat vuodet ovat aika pieni aika naisen elämässä."

Hän myöntää, että ne muutamat vuodet voivat vaikuttaa esimerkiksi naisen asemaan työelämässä.

"En tarkoita sitä, että naisen pitäisi jäädä kaikesta kokonaan pois, kun hän hoivaa ja uudistaa yhteiskuntaa lasten kautta. Suurin osa töistä on kuitenkin aika tavallisia tehtäviä. Sellaisia, missä ei tehdä uraa."

Rusasen mielestä äitien pitäisi vaatia, että yhteiskunta tukisi lasten varhaisvuosien kotihoitoa paremmin taloudellisesti. Kotiäitien työn pitäisi kerryttää myös eläkettä.

Koska kaikki äidit eivät voi tai halua olla pienten lasten kanssa kotona, Rusanen muuttaisi päivähoitojärjestelmää kiintymysteorian mukaiseksi niin, että lapsilla olisi päiväkodeissa omahoitajat aina viisivuotiaiksi saakka.

"Korvaavan hoivan pitää olla niin hyvää, että lapsi voi kiintyä uuteen ihmiseen."

Ihanteellista olisi, että lapsella oli mahdollisuus tutustua hoitajaansa mahdollisimman hyvin, jopa valita hänet.

Lisää aiheesta sunnuntain Helsingin Sanomissa.

 

["vieras"]

Aamen.
Eikä tämä tarkoita, että äidin pitäisi syyllistyä ja jäädä kotiin ikuisiksi ajoiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskuntamme päättäjien pitäisi muuttaa päivähoitosysteemiä. Pitäisi olla enemmän pph:ita ja kotona palkattuja hoitajia ja päiväkodeissa vakituinen henkilökunta ja pienet ryhmät. Ja voisi sitä kotihoitoakin enemmän tukea, koska se useimmiten on lapsen etu.

Siispä meidän vanhempien pitäisi nousta barrikadeille ja tunnustaa se, että lapsemme hoitopaikat eivät ole niin laadukkaita kuin voisivat olla. Ketään syyttämättä (paitsi päättäjiä).

 

[Kysyn vaan]

Tämän hetken taloudellinen tilanne Suomessa pitää huolen, ettei lisää rahaa kotivanhemmille heru, leikkauksiinkin voidaan päätyä.
Tosiasia on, että yhteiskunnalle olisi taloudellisesti kannattavaa satsata kotivanhemmuuteen, sillä se luo hyvinvointia, vähentää tautikierteitä, joka vaikuttaa sekä lapsiin, aikuisiin että työnantajiin positiivisesti. Kohtuullista olisi nostaa alle 3-vuotiasta lasta kotona hoitavan tuki samalle tasolle kuin työttömän tuki. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu. Varsinkaan, jos vanhemmat eivät kuuluvasti asiaa vaadi.
On se kumma miten samaan aikaan pitäisi saada lapsia, jotta tulee lisää veronmaksajia, tietysti kasvattaa hyvin nämä nuppuset ja olla samaan aikaan tuottelias työntekijä, huolehtia urastaan. Pienen perheyksikön pitäisi tehdä kaikki tämä, jotta Suomella on varaa huolehtia kansalaisista. Työntekijöistä on pulaa ja samaan aikaan on työttömiä vaikka kuinka. Eihän tässä ole mitään järkeä! Työtä vailla olevat töihin, palkat kohtuullisiksi, kotivanhemmuuteen kutsumusta kokevat kotiin hoitamaan tulevaisuuden toivoja ja kaikki olisivat tyytyväisiä, eikö???