Tutista vieroitus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Äityli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"Äityli"

Vieras
Nyt pitäisi kaksvee vieroittaa tutista ja lähinnä yötutista. Hän on luonteeltaan herkkä ja helposti itkevä, joten olisiko vinkkejä kuinka vieroitus voitaisiin hoitaa edes jotenkin siedettävästi niin hänen kuin meidänkin kannaltamme?
 
Leikkaat siitäkörjen poikki, sanit että tutti on mennyt rikki. Anna sen sitten pitää sitä tuttia vielä unileluna jos tahtoo niin se helpottaa ehkä vieroittumista.
 
kävi orava hakemassa yöllä tutit pois ja antoi tilalle pehmolelun lohdutukseksi :) Ennen tätä oltiin jo valmisteltu lasta lukemalla tutinluopumis-aiheisia kirjoja ja juttelemalla että tutti pitäisi jo jättää pois ettei hampaat kasva vinoon.
 
Meillä sama "projekti" alussa,tosin tutistaluopuja on 1v9kk. Ajattelin kokeilla samaa kun esikoisen kanssa,eli pehmeästi. Pikkuhiljaa vähennän tutin käyttöä,tyyliin ensin "harmitustutti" (esim jos satuttaa itsensä tms itkee -> tutti lohduttaisi) pois,sit päikkäreiltä tutti pois ja vikana lapselle tärkein eli yö.. Meillä ekan kanssa meni tosi helpolla,mutta kuopus on kaikinpuolin haastavampi luonne joten saa nähdä miten sujuu.. Nyt ollaan vasta ekassa vaiheessa,eli (pyritään) siihen että tutti on suussa vain "ison itkun" lohdukkeena ja nukkumaanmennessä (tosin,rattaissa jos nukkuu päikkärit en anna tuttia koska nukahtaa ilmankin helposti).

Jotkut on vaihtanu unitutin unileluun,meillä sellaiselle ei esikoisen kanssa ollu tarvetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;29538518:
Heität tutit pois niin eiköhän se siitä.. voi hetki mennä kaipaillessa, mutta eipä ole paljon vaihtoehtoja kun tuttia ei ole.

Jaaha, kokeilitko itse? Varmaan kiva lapsen oppia elämän epävarmuus heti kersana. Karaistuupa siitä, hohhoi...että elämässä voi milloin tahansa kadota joku tärkeä asia tosta vaan, ilman ennnakkovaroitusta, ilman mitään syytä tai selitystä...siinä on perusturva kohdillaan! "Äiti missä tutti?" "Poissa." "Haluan tutin." "Et saa, ei ole enää tutteja."
 
Mulla on kaks lasta eikä kumpikaan oo käyttänyt tuttia kuin nukkuesa 1v jälkeen. Aika järkyn näköstä kun kaupungilla välillä 2v istuu tulppa suussa rattaissa, eihän siinä voi puhuakaan mitään. Eikö lohdutukseen riitä syli ja lempparipehmolelu? Taapero ymmärtää jo hienosti puhettakin, en näe syytä häntä tutilla vaimentaa. No joo, ei liittynyt asiaan, sorry.

Meillä esikoinen vierotettiin tutista kertalaakista niin, että yksitellen narskutti unitutit rikki ja heitettiin aina rikkinäiset pois. Sitten tutit vaan loppui, katsottiin yhdessä siitä kaapista jossa niitä säilytettiin että tyhjä on ja siihen jäi. Parina iltana sitä vissiin kyseli, sitten tottui. Sama on edessä kuopuksella tämän kevään aikana.
 
Jaaha, kokeilitko itse? Varmaan kiva lapsen oppia elämän epävarmuus heti kersana. Karaistuupa siitä, hohhoi...että elämässä voi milloin tahansa kadota joku tärkeä asia tosta vaan, ilman ennnakkovaroitusta, ilman mitään syytä tai selitystä...siinä on perusturva kohdillaan! "Äiti missä tutti?" "Poissa." "Haluan tutin." "Et saa, ei ole enää tutteja."

Se nyt vaan on sellaista, elämä, aika rankkaa. Ei se lapsi mitään traumoja saa, voi ostaa vaikka unilelun tilalle. Enemmän 2v. menee sekaisin tuollaisesta "vain isoon itkuun saa tutin ja keskipäivällä unien aikaan, illalla ei paitsi on jos on iso itku ja sitten välillä leikataan tutista pala tai annetaan se oraville tai sitten ei". Itse olen ottanut viimeistään 1v. tutin kokonaan pois, kerralla, eivätkä ole pahemmin itkeskelleet perään.
 
Me tehtiin niin, että laitettiin tutin ulos rapulle ja sitten hetken päästä mentiin katsomaan oliko tutti vielä siellä niin ei ollutkaan vaan "lintu" oli sen vienyt koska lintuvauva" tarvii tuttia, mutta tilalle oli ilmestynyt lapselle pehmolelu jonka lintu oli jättänyt kiitokseksi siitä kun sai itselleen tutin :)
 
Te jotka täällä toitotatte noita "kertalaakista pois vaan,hups ei oo enää tuttia"-"neuvojanne",oletteko tulleet ajatelleeksi että ihmiset on erilaisia,niin lapset kuin aikuisetkin? Jollekin lapselle tutti voi olla tosi tärkeä,eikä "lempparipehmolelua" välttämättä ole. Joku taas voi olla "hiukan" sinnikkäämpi tapaus ja itkeä (=parkua,karjua,kirkua) tuttia viikkotolkulla. Joku vanhempi taas ei halua valehdella lapselleen edes näin "pienessä" asiassa.
 
Te jotka täällä toitotatte noita "kertalaakista pois vaan,hups ei oo enää tuttia"-"neuvojanne",oletteko tulleet ajatelleeksi että ihmiset on erilaisia,niin lapset kuin aikuisetkin? Jollekin lapselle tutti voi olla tosi tärkeä,eikä "lempparipehmolelua" välttämättä ole. Joku taas voi olla "hiukan" sinnikkäämpi tapaus ja itkeä (=parkua,karjua,kirkua) tuttia viikkotolkulla. Joku vanhempi taas ei halua valehdella lapselleen edes näin "pienessä" asiassa.

Annatko sä lapselle kaiken jos hän vaan itkee/parkuu/karjuu/kirkuu? Mulla on yks tommonen karjuja ja yks rauhallisempi tapaus mutta kyllä molemmille on silti sama kuri ja samat säännöt (ikätasoisesti). Että jos peppipauliina kirkuu ja vaatii tuttia niin saa pitää sitä vaikka kouluikään..? Juu ei. Jokainen vanhempi tietää (toivottavasti) lapselleen sopivimmat keinot mutta jos tutista on tarkoitus vierottaa niin se tehdään, tuli siitä itkua vai ei. Liian pitkään on tuttia saanut pitää jos siitä tulee valtataistelu. Mä en tiedä yhtään lasta jolla ei ois uniriepua tai unilelua tai jota vanhemman syli ei auttais. Surullista jos tutti on lapsen ainoa lohtu.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Meillä lapsi imi peukaloa ja aina kaikkialta sanottiin ( hammaslääkäri, neuvolan tarkka, neuvoman lääkäri) että ei lasta kannata alkaa kiusaamaan väkisin vieroittamalla eli meidän tapauksessa kynneli tms.pahanmakuinen aine. Lapsi oli tod.kovasti peukkunsa perään ja joitakin kertoja yritettiin saada lapsi lopettamaan, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta juuri ennen 4v.synttäreitä tuo tapa saatiin loppumaan laittamalla kynneliä peukkuun. Oli jo valmis itsekin tuosta luopumaan ja kivuttomasti kävi.

Miksi se olisi eri asia tutista luopuessa? Moni voi lopettaa suht kivuttomasti tuon tutin ja moni taas ei. Mitä pahaa tapahtuu jos lapsi vielä jatkaa tuttinsa kanssa ja sen avulla nukkuu paremmin? Sinkkosen Jarikin (lastenpsykiatri) kirjoitti olleensa peukunimijä ja kirjoitti että parempi vääntyneet hampaat kuin vääntynyt mieli.
 
Meillä vähennettiin ensin käyttö ihan minimiin, eli ainoastaan nukkumaan mennessä. Sitten seliteltiin pari päivää, kuinka he ovat isoja tyttöjä, ja että pienet vauvat tarvitsisivat tutteja enemmän. Sitten piilotettiin tutit pois, ja sanottiin, että ne annettiin pienille vauvoille. :) nuorempi ei ollut moksiskaan, ja vanhempi kysyy aina välillä illalla nukkumaan mennessä vieläkin tuttia. Aina vastataan, että ne annettiin pienille vauvoille, ja siihen tyytyy, ja alkaa nukkumaan. Nyt muutama viikko nukuttu tutitta. Venytettiin kyllä ihan liian pitkään niiden kanssa! Olisi pitänyt vieroittaa aikaisemmin! :/
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä